Ypäjänkylässä kiertäneiden mielestä porsaita äidin oomme kaikki, sinä ja minä.

Joulumuorit, pörröt ja nuutit
Porsaita äidin
oomme kaikki

Ennen sotia kiertelivät joulumuorit Ypäjänkylässä isoilla joukoilla. Viereisessä kylässä Kauhanojalla kiersivät taas pörröt. Pörröjä kiersi myös ainakin Oripäässä ja Niinijoella. Loimaalla heistä käytettiin nimitystä joulupörrö tai -putti. Loimaalla oli olemassa sanontakin "mennääs puttiimaan". Joulumuorit ja pörröt tunnetaan myös nimellä nuuttipukit.
- 1950-luvulla vielä kulki joitakin joulumuoreja, mutta ei niitä paljon enää sodan jälkeen kiertänyt, ypäjänkyläläinen  joulumuori muistelee. Nuutti on suomalainen karnevaali, jolloin 20 päivää kestävä joulurauha loppuu. Nuutin päivän kansanomaiseen sisältöön kuuluu tavallisten arkitöiden uudelleen aloittaminen. "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poijes viepi" ja "Knuutin kuppi, joulun loppu, sontatarikko käteen ja kaalikuppi eteen," sanottiin ennen vanhaan. Jo pitkään perinne on ollut väistyvää kansanhuvia, karnevaaleiksi mielletään ennemminkin vappu ja amerikkalainen  tuontijuhla halloween. Talon poikaiselle joululle tyypillinen joulun jälkipyhien juhlinta on vaihtunut etu-käteisjouluksi
- onhan pikkujoulu nykyään suosittu juhla. Viime vuosikymmeninä nuutin elvyttämiseksi on järjestetty pörrötansseja ja silloin tällöin pörrökulkueita on nähty kiertävän kylilläkin.
- Televisio on tämänkin tuhonnut, eihän nykyään uskalla mennä edes joka taloon, kun siellä voi olla joku tärkeä ohjelma
kesken, muori tietää. Tapaninpäivästä alkanut kiertely loppuu Nuutin päivänä, 13. tammikuuta, että vielä ehtii.

Joulumuoreja ei saa tunnistaa - vaikeaa tunnistaminen saattaisi ollakin

Talon ovelta kuuluu koputus. Sisään astuu yli kymmenen kummallisesti pukeutunutta hahmoa.
- Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki, he laulavat ja vaihtavat sen jälkeen kappaleen Satumaaksi, jonka tahtiin alkaa eräs pariskunta veivata tangoa oikein antaumuksella.
Yksi haareminaiseksi pukeutunut muori alkaa soittaa kampaa ja Havaijilta saakka saapunut kaunotar veivaa lannetta lei kaulassa.
Kukaan ei oikein puhu mitään, eivät kuulemma halua puhua mitään, ettei ketään tunnistettaisi.
Joulumuorit ovat saapuneet taloon viemään pois joulua ja toivottamaan hyvää vuoden jatkoa.

Tanssit päälle
päätteeksi


- Joulumuoreja ei ole paljon ollut liikenteessä sitten "viiskytluvun". Ennen sotia heitä liikkui isoina joukkoina. Sotien aikaan, kun ei saanut tanssia, pidettiin salaisia nurkkatansseja, muoritansseja, kun kylä oli kierretty talosta taloon.

Muorit ovat vinteiltä kaivaneet vanhoja vaatteita, kenkiä ja hattuja. Pään yli on vedetty huivi tai sukkahousut, ettei ketään vaan tunnistettaisi. Jokunen nainen on pukeutunut mieheksi ja mukaan uskaltautunut mies taas on havaijilainen kaunotar.
- Ei joulumuoria saa tunnistaa.
Henkilöllisyyttä saa aina arvailla, mutta missään nimessä huivia ei saa nostaa.
Muorit olivat liikkeellä Ypäjänkylällä ja Kauhanojalla viime viikonloppuna. Onnellisia saavat olla ne naispuoliset saunojat, joita parin joulumuorin piti mennä tervehtimään.
- Olisivat varmasti saaneet sydänkohtauksen, miehiksi pukeutunut naispuolinen muorikaksikko sanoo.
Hyvin naamioituneita muoreja on vaikea tunnistaa, mutta jäljet johtavat Ypäjänkylän perinnepiiriin. Ensi vuonnakin he aikovat lähteä liikkeelle - yleisön pyynnöstä nimittäin.

Ennen vanhaan joulumuorit naamioituivat huivilla, joista hädin tuskin näki läpi. Nykyaikana itsensä voi tehdä helposti tunnistamattomaksi nailonsukalla.

Hyvä Tuomas joulun tuopi,
paha Nuutti poijes viepi


Nuutin päivä on saatettu almanakkaan asti Tanskan pyhän Knut-kuninkaan tai oikeastaan herttua Knut Lavardin, joka murhattiin 7. tammikuuta 1131, muistoksi. Suomen kansa on viettänyt Nuutinpäivää ja joulunloppua yleensä loppiaista seuraavana päivänä, mutta juhlaa tai kohmelon parantamista on pyritty jatkamaan vielä viikko, aina joulurauhan päättymiseen, eli 13. tammikuuta asti.
Loppiaisen jälkeisiä päiviä on nimitetty muun muassa nimillä Sakka-nuuti ja Hiiva-nuuti, jotka paljastavat mistä oli kyse: viimeisten jouluoluiden juomisesta ja laskeutumisesta arkeen. Nuutin päivän kansanomaiseen sisältöön kuuluu tavallisten arkitöiden aloittaminen.
Nuuttipukkien kiertueissa oli hassunkurisesti pukeutuneita nuoria: miehillä oli olkilyhteitä yllään, turkki nurin, liina maskina silmillä tai mustiksi noetut kasvot, joku taas oli puettu morsiameksi.
Pörröinä on liikkunut ainakin lehmiä ja hevosia, joiksi naamioituminen on vaatinut useamman ihmisen yhteistyötä, ja kaiken maailman väkeä hääseurueista peikkoihin ja punkkareihin saakka.
Vanhaan aikaan kulkueen tarkoituksena oli saada joulukauden viimeinen olutkestitys, juoda tynnyrit tyhjiin koko kylästä. Jos seurue sai talosta olutta, se kiitti siitä laululla ja talonväki lauloi puolestaan nuuteille. Olut kerättiin reessä odottavaan saaviin, joka vietiin kylän suurimpaan tupaan, jossa pidettiin joulukauden viimeiset leikit ja tanssit.
Jos olut jäi saamatta, saattoivat seurueen jäsenet äityä laulamaan karkeasanaista haukkumalaulua ja pahimmillaan sotkivat paikat. Saattoipa joku pukki heiluttaa vihdasta tehtyä ja virtsaan kastettua häntäänsä pirtissä ympäriinsä.
Loimaan seudulla tapoihin kuuluu tarjota kiertäville pörröille makeisia tai hedelmiä. Avokätiset tarjoukset varmistavat talolle hyvän vuoden.

Joulumuorit saattavat hauskuuttaa  talonväkeä laululla ja tanssilla.

Joulumuorien joukossa oli myös tähtiesiintyjä suoraan Havajilta.