24.8.2001 Ypäjällä vietettiin Ypäjän-yötä. Perinnepiiriläiset osallistuivat tapahtumaan leikittämällä ja peluuttamalla ihmisiä sekä tutustuttamalla heidät vanhanaikaisiin leikkikaluihin. 

PELEJÄ JA LEIKKEJÄ

Seuraavassa on kuvattu joitakin leikkejä ja pelejä, joita ennen leikittiin koulussa välituntisin tai muulloin kun lapsia tai nuoria oli paljon koolla. Osa näistä peleistä ja leikeistä lienee tuttuja nykyajan lapsillekin, mutta osa on ehkä outoja. Tutuissakin leikeissä säännöt saattavat hiukan vaihdella aikakausittain, kuten ne ovat vaihdelleet esimerkiksi paikkakunnittain, jopa kylittäin.

KÄTKEMISLEIKKEJÄ

Avaimen kätkeminen

Toiset leikkijät poistuivat huoneesta siksi aikaa kun yksi kätki avaimen, jonka hän jätti kuitenkin vähän näkyviin. Toiset palasivat huoneeseen ja alkoivat etsiä avainta. Sitä kuinka lähellä piilotettua esinettä tai kuinka kaukana siitä etsijät olivat, kätkijä vihjaisi sanoilla "kylmenee", "haalenee", "kuumenee", "polttaa". Korkeuteen hän viittasi sanoilla "kala", "perhonen" tai "lintu".

Avaimen löytäjästä tuli seuraava kätkijä.

"Kätken kivvee" -leikki
Kyseessä oli sisäleikki, kuten avaimen kätkeminenkin. Leikkijät istuivat piirissä. Yksi leikkijöistä kulki toisten edessä luritellen seuraavaa lorua:

   "Kätken kivvee
    pitkään rivviin.
    Älä sitä hukkaa,
    vaan pistä se isäsi punaseen pumpulisukkaan."

Samalla hän jätti kiven (tai jonkin muun esineen) jonkun käteen. Lorun loputtua arvuuteltiin, kenellä kivi oli. Jos arvasi väärin, joutui antamaan pantin.

Sormusleikki

Leikkijät asettuivat piiriin. Yksi jäi keskelle. Piirissäolijat lauloivat "Arvon mekin ansaitsemme", ja sen tahdissa he vuoroin läpsäyttivät käsiään yhteen, vuoroin tarttuivat vieressä seisovien käteen. Samalla kierrätettiin sormusta kädestä käteen. Sormus kiersi koko ajan samaan suuntaan, mutta sitä ei ollut pakko laittaa eteenpäin. 

Kun keskellä oleva luuli tietävänsä, kenellä sormus oli, hän sanoi kyseisen henkilön nimen. Jos hän arvasi oikein, niin keskelle joutui se, jolla sormus oli ollut.

PIILOLEIKKEJÄ

Vinkki

Toiset menivät piiloon ja yksi oli hakija. Kun hakija löysi jonkun, tämän oli tultava pihalle tiettyyn paikkaan näkösälle. Löydetty sai kuitenkin pyytää piilossa olevilta "vinkkiä", jonka nämä antoivat kättään heilauttamalla. Kolme vinkkiä saatuaan leikkijä sai kirmata uudestaan piiloon, mutta siten ettei hakija nähnyt. 

Kun kaikki oli löydetty, ensiksi löydetystä tuli seuraava etsijä. 

Nurkkajussi

Nurkkajussia leikittiin talon ympärillä. Yksi oli nurkkajussi, jota toiset juoksivat karkuun ympäri rakennusta. Nurkkajussilla oli keppi, jota hänen piti joka nurkalla näyttää kolme kertaa, niin että toiset tiesivät mennä piiloon. Siitä jonka nurkkajussi ehti näkemään, tuli seuraava nurkkajussi.

Karttu

Tässäkin leikissä yksi oli etsijä, karttu. Hän laski esimerkiksi sataan, ja toiset juoksivat sillä aikaa piiloon. Sitten karttu huusi, että "karttu on kotona, miehet on mettässä" ja lähti etsimään. Kun hän löysi jonkun, esimerkiksi Pekan, hän juoksi ennalta määrättyyn paikkaan huutamaan, että "Pekan nimi kartun kirjoihin", ja kopautti samanaikaisesti kepillä vaikkapa talonnurkkaa tai rappusia. Jos Pekka ehti kuitenkin ensin koskettaa määrättyä paikkaa ja huutaa, että "nimeni pois kartun kirjoista", niin hän pelastautui ja sai mennä uudelleen piiloon.

Leikki loppui kun kaikki olivat kartun kirjoissa. Ensiksi kirjoihin joutuneesta tuli seuraava karttu.

PALLOPELEJÄ

Seinäpallo

Seinäpallossa oli kaksi pelaajaa, jotka heittelivät palloa seinään. Vuoro vaihtui aina kun toinen pudotti pallon. 

Sillä aikaa kun pallo oli ilmassa, heittäjän piti tehdä määrättyjä liikkeitä ennen kuin hän otti pallon kiinni. Erilaisia kuvioita olivat muun muassa "etteen, taa" (taputettiin käsiä edessä ja takana), "taputus" (taputettiin käsiä edessä yhteen kerran, kaksi, kolme...), "pää", "käsi", "jalka" (kosketettiin niitä), "suora" (pallo otettiin kiinni vasten toista kämmentä, joka oli suorassa), "kehä" (käsiä pyöritettiin samalla tavalla kuin kissaa uitaessa), "pomppo" (pallon piti pompahtaa alhaalla ja ylhäällä, yhteen mittaan kuusi tai yhdeksän kertaa) ja viimeksi "kierros" (viimeisen heiton aikana piti itse pyörähtää ympäri). 

Itse voitiin keksiä lisää liikkeitä. Palloa heitettiin välillä myös vaikkapa jalan alta. 

Pelattiin myös "kahta palloa" tai "kolmea palloa" eli heiteltiin vuorotellen kahta palloa tai kolmea palloa. "Pletsuilla" tarkoitettiin sitä, että heitettiin yhtä aikaa kahta palloa: pallot otettiin samaan käteen ja heitettiin seinään peräjälkeen ja napattiin samaan käteen. 

Pallot olivat enimmäkseen itse tehtyjä. Jonkin verran oli kumipallojakin, myös umpikumipalloja (ei sota-aikana).

Polttopallo

Yksi oli polttaja. Toiset seisoivat omissa, halkaisijaltaan noin puolimetrisissä ringeissään. Heillä oli kädessään eräänlainen maila, niin sanottu tavi, joka oli lyhyt ja leveä laudankappale. Sillä he torjuivat palloa, jolla polttaja yritti polttaa heitä.

 Polttajan piti heittää pallo aina siitä paikasta, mihin se oli lennähtänyt. Jos pallo putosi kovin lähelle ringissä seisovaa, tämä sai lyödä sen tavilla kauemmaksi, jopa astua pois ringistä. Ringistä poistumisessa oli kuitenkin se vaara, että polttaja saattoi ehtiä vallata sen itselleen.

Jos pallo osui ringissä olevaan, hän paloi ja joutui polttajaksi. Edellinen polttaja tuli hänen tilalleen rinkiin. 

Polttopalloa pelattiin joskus myös siten, että polttajaa lukuun ottamatta kaikki olivat yhdessä suuressa ringissä eikä käytetty taveja.

Pesäpalloa ja kahtatoista

Varsinaisen pesäpallon lisäksi pelattiin "kahtatoista". Yksi syötti ja toinen löi palloa. Muut pelaajat seisoivat kentällä ja keräsivät pisteitä yrittämällä saada pallon kiinni. Kun pelaaja oli saanut kootuksi kaksitoista pistettä, hän pääsi lyömään palloa.

RAHANHEITTOPELEJÄ 

Nappikuoppa

Pojat pelasivat paljon nappikuoppaa. Vanhanmalliset kymmenpenniset, joiden halkaisija oli 3-4 senttimetriä, olivat tässä pelissä hyviä. Se kenen nappi tai raha osui kuoppaan tai sitä lähimmäksi, sai napit tai rahat.

Rahanheitto eli "kruuna tai klaava"

Maahan iskettiin tikku, johon yritettiin osua kolikolla. Se joka osui lähimmäksi, oli voittaja. Hän kokosi rahat kouraansa, helisti niitä, sanoi "kruuna" tai "klaava"/"numero" ja heitti rahat maahan. Hän sai kaikki ne rahat, joissa oli hänen valitsemansa puoli. Sitten sai yrittää se, joka oli osunut seuraavaksi lähimmäksi, sitten kolmanneksi lähimmäksi osunut ja niin edelleen. 

Jotkut tekivät jekkua liimaamalla kaksi rahaa yhteen, niin että kolikon kummallakin puolella oli sama kuvio, jolloin niiden rahojen saaminen oli varmaa. 

Tirppaaminen

Pelaajat heittivät vuorotellen rahan seinään yrittäen osua mahdollisimman lähelle toisten kolikoita. Pelaaja sai heti heitettyään ottaa kaikki ne kolikot, jotka olivat vaaksan päässä hänen omasta rahastaan. Ensimmäinen yritti tietysti heittää mahdollisimman kauas, jotta hänen rahansa lähelle olisi toisten ollut vaikea osua.

KYSYMYS JA VASTAUS -LEIKKEJÄ

Liinanmyynti

Leikin alussa liinanmyyjä saapui ja kysyi yhdeltä leikkijältä:
"Ostaks sää liinaa?"
Toinen vastasi:
"Juu, mää otan viis (tms.) metriä."
Myyjä mittasi kuvitteellista kangasta käsillään ja sanoi:
"Sit ku mää tulen sitä rahhaa hakemaan, ei saa sannoo juu eikä jaa eikä nauraakka saa, vaan sen sanan ku mää sulle sanon."
Myyjä kuiskasi jonkin sanan ostajan korvaan ja kävi saman sananvaihdon vuoron perään muiden leikkijöiden kanssa. 

Kun kierros oli käyty, myyjä "saapui" uudelleen.
"Mää tulin ny sitä rahhaa hakemaan", hän sanoi ja alkoi kysellä toisilta kaikenlaista, jokaiselta vuoronperään. Jokaisen piti vastata sillä sanalla, jonka myyjä oli liinaa myydessään kuiskannut. Myyjä yleensä kyseli niin kauan kunnes toinen vastasi väärin tai alkoi nauraa ja joutui antamaan pantin.

Mitä tiedät mun ystävästäni?

"Mennääks ystävää?" sanottiin. Yksi yritti kyselemällä selvittää, kenet toiset olivat valinneet hänen ystäväkseen. Jokaiselta vuorotellen hän kysyi: "Mitä tiedät mun ystävästäni?" Jokainen kertoi jonkin asian. Sille jonka kohdalla kyselijä arvasi oikein, valittiin seuraavaksi ystävä.

"Ei, juu, vaarinhousut"

Yksi kyseli, toiset vastasivat ketjussa. Ensimmäinen vastasi "ei", toinen "juu", kolmas "vaarinhousut", neljäs taas "ei" ja niin edelleen. Vain näitä kolmea sanaa sai käyttää, vaikka mitä olisi kysytty. Jos epähuomiossa sanoi väärän sanan tai nauroi, joutui kyselijäksi.

TULITIKKULEIKKEJÄ

Tikkuaskin pompauttaminen

Tikkuaski pompautettiin pöydän reunalta. Jos se jäi syrjälleen, sai kymmenen pistettä, jos se jäi pystyyn, sai viisikymmentä pistettä. Kuvapuolesta sai yhden pisteen. Pohjapuolesta menetti vuoronsa, muuten sai pompauttaa niin kauan kuin tuli pisteitä. Askin lennähtäminen lattialle tiesi kaikkien pisteiden menetystä. Peli meni poikki viidestäkymmenestä pisteestä.

Tulitikkujen kokoaminen

Tikkuaskista valutettiin kaikki tikut pöydälle. JOkainen pelaaja yritti vuorollaan siirtää tikulla läjästä lisää tikkuja itselleen, yksi kerrallaan, niin etteivät toiset tikut liikahtaneet. Jos tikut liikahtivat, vuoro siirtyi toiselle. Se voitti, joka sai kerättyä eniten tikkuja.

KORTTIPELEJÄ

Ennen pelattiin paljon Mustan Pekan -korteilla. Pelaamisen lisäksi niistä oppi tietämään eri ammatteja jo alle kouluikäisenä.

Etenkään vanhat ihmiset eivät mielellään antaneet lapsille tavallisia pelikortteja, koska kortinpeluuta pidettiin vähän synnillisenä. Esimerkiksi pasianssia sanottiin "pirun piittaamiseksi": pelaamalla haluttiin saada vastaus johonkin kysymykseen. Korttipelien suhteen ilmapiiri hölleni sodan jälkeen, jolloin yleistyi muun muassa maijan pelaaminen. 

LAUTAPELEJÄ: tammi, myllymatti ja marjapussi

Lautapelit valmistettiin enimmäkseen itse. Piirrettiin pelilaudat ja leikattiin pahvista kolmi- ja nelikulmaisia lappuja pelimerkeiksi.

MUITA LEIKKEJÄ

Numeropariset

Tätä leikittiin kouluaikana, kun alettiin kiinnostua vastakkaisesta sukupuolesta. Myös maatalouskerhon kokouksissa leikittiin usein numeroparisia. Muut leikkijät muodostivat pareja, mutta yksi jäi "leskeksi". Kaikki saivat numeron, joka kirjoitettiin lapulle. Kun "leski" huusi jonkin numeron, hän sai parikseen sen leikkijöistä, jolla oli kyseinen numero. Välillä leikkijät saattoivat vaihtaakin numeroita keskenään vaikeuttaakseen leikkiä. Jos joku ei huomannut, että oma numero huudettiin, hän joutui antamaan pantin. 

"Leski erestä, pari takkaa"

Tämä leikki oli hyvin suosittu välituntisin. Sitä leikittiin myös toisinaan voimistelutunnilla. 

"Leski" seisoi edessä, toiset seisoivat parijonossa hänen takanaan. Kun leski huusi "leski erestä, pari takkaa", niin takimmainen pari lähti juoksemaan eteen ja ohi lesken, joka yritti saada heistä jommankumman kiinni. Jos leski onnistui koskettamaan toista juoksijaa, hän sai tämän parikseen ja paritta jääneestä tuli leski. Jos hän ei onnistunut koskettamaan kumpaakaan, ennen kuin he saivat toistensa kädestä kiinni, niin hän jäi edelleen leskeksi ja pari asettui jonossa ensimmäiseksi. Leikki jatkui samalla tavalla. (Myöhemmin tämä leikki on tunnettu myös nimellä "Viimeinen pari uunista ulos".)

Peili

Yksi leikkijöistä, peili, asettui seisomaan selkä päin toisia leikkijöitä, jotka seisoivat jonkin matkan päässä viivan takana. Toiset lähtivät hiljaa hiipimään peiliä kohti ja yrittivät päästä läppäisemään tätä selkään. Joka siinä onnistui, pääsi pois pelistä. Peili kuitenkin kääntyi välillä yllättäen, ja silloin kaikkien oli jähmetyttävä paikoilleen. Jos peili näki jonkun liikkuvan, tämän oli palattava alkuun. Viimeksi peliin jääneestä tuli seuraava peili. 

Natu

Yksi valittiin natuksi. Toiset juoksivat karkuun ja natu yritti ottaa kiinni. Välillä juoksijat saivat mennä huilaamaan "puuriin". Siellä oli turvassa natulta. 

(Kyseinen leikki tunnetaan muualla päin nimellä hippa tai litta.)

Niin sanottua nurkkanatua juostiin rakennuksen ympäri.

Talvella natua juostiin lumihangessa. Ensin tallattiin lumeen iso ympyrä, sitten tehtiin ristiin rastiin ympyrää halkovia polkuja, joita pitkin juostiin natua karkuun.

Hölmöläisen päiväkirja

Yksi kirjoitti paperille kuka tekee, toinen mitä tekee, kolmas missä, neljäs kenen kanssa, viides milloin, kuudes millä. Jokainen taittoi aina oman kirjoituksensa piiloon, niin ettei seuraava nähnyt, mitä edellinen oli kirjoittanut. Tuloksena oli yleensä huvittava rimssu, joka lopuksi luettiin. 

Ruutuhyppely

Ruutua alettiin hypellä keväisin heti kun sai viivat vedettyä maahan. Hypittiin muun muassa. marjapussia, kuutta ruutua ja kymmentä ruutua. Jokaisella oli oma hyvä kivensä, jota hän käytti hyppiessään ruutua. Kuudessa ruudussa ei kuitenkaan käytetty kiveä, vaan potkittiin laudankappaletta ruudusta toiseen. 

Ruutuhyppelyssä ei ollut yksia oikeita sääntöjä, vaan säännöt vaihtelivat esimerkiksi kouluittain.

Muita leikkejä olivat muun muassa Laiva on lastattu, Vettä kengässä, kotileikit ja kauppaleikit. Leikeissä käytettiin mielikuvitusta: esimerkiksi kauppaleikissa vaakana saattoi olla kiven päälle heilumaan asetettu kattopäre puntteinaan kivet. 

Hypittiin myös narua kolmisin pitkällä narulla tai yksin lyhyellä narulla. Kesäisiä huveja olivat lisäksi havumajojen rakentaminen ja käpysota. Talvella mentiin lumisotaa ja tietysti myös hiihdettiin ja tehtiin lumeen enkeleitä. 

Olivatpa leikit joskus vähän vallattomiakin. Etenkin asemankulman pojat viihdyttivät toisinaan itseään asettamalla kolikon kiskoille ja katsomalla millaiseksi se litistyi, kun juna oli ajanut sen päältä. Myös harakanpesien hajottamista ja omenavarkaissakäyntiä harrastettiin. Jossain vaiheessa poikia alkoi kiinnostaa kessuttelu. Sakari vitsailikin, että pojat polttivat jo kessua, kun tytöt vielä pelasivat palloa. (Virginiaa ja Havannaa kasvatettiin kotitarpeiksi ja sota-aikana myös myyntiin, ja pojilla oli kai kiusaus itsekin kokeilla, miltä kessu maistui.)

PANTINLUNASTUS

Oleellinen osa leikkejä oli pantin lunastaminen. Kun leikki loppui, kaikki pantit lunastettiin tekemällä toisten antamia hassuja tehtäviä. 

Joku leikkijöistä otti pantin käteensä ja kysyi: "Kenen pantti ilmassa liehuu?" Se jonka pantti oli, vastasi että se oli hänen, ja hänelle annettiin tehtävä. Tyttö ja poika saattoivat joutua lunastamaan panttinsa siten, että toinen otti tulitikun huuliensa väliin, josta toisen piti ottaa se omaan suuhunsa. 

Joku saattoi joutua näyttämään kuvitellulta kartalta Suomen rajoja toisten luetellessa vesistöjä, esimerkiksi Rajajoki, Laatokka, Suomenlahti... Silmät sidottiin ensin huivilla ja sormi asetettiin "kartalle". Toinen ohjasi. Lopuksi lyötiin käsi vesivatiin. 

Hauska pantinlunastuskeino oli myös "leikkaus", tosin sitä ei voinut tehdä kuin henkilölle, joka ei ollut ennen nähnyt sitä tehvävän. Pantinlunastajan silmät sidottiin ja "loukkaantuneen" käden kämmenselkään piirrettiin "leikkausviivat", sitten käsi "leikattiin" ja sidottiin. Kättä piti kannatella rinnalla toisella kädellä. Onnistuneesti suoritetun "leikkauksen" jälkeen poistettiin liina silmiltä, ja kuinka ollakaan, leikkijä huomasi kannattelevansa käsivarrellaan "vauvaa".

LELUJA

Hakohärät

Pienestä männystä katkaistiin sopiva pätkä, johon jätettiin oksia etujaloiksi ja sarviksi. Takapää laski maahan, siellä ei ollut jalkoja. 

Käpylehmät ja -lampaat

Männynkävyistä tehtiin lampaita, kuusenkävyistä lehmiä. Pienistä kuusenkävyistä sai loihdittua vasikoita. Jalat tehtiin tikuista.

Nuket

Nuket olivat esimerkiksi sahanpurulla täytettyjä räsynukkeja, joiden pää oli helposti särkyvää guttaperkkaa. Jos nuken pää särkyi, kaupasta ostettiin uusi ja neulottiin kiinni kankaiseen vartaloon. Oli myös kokonaan guttaperkkaisia nukkeja, joiden jäsenet kumilenkki piti paikoillaan. 

Posliinipäiset nuket olivat guttaperkkapäisiä kalliimpia. Niilläkin keskivartalo oli kuitenkin kankainen. 

Koulussa käsityötunnilla tehtiin nukkeja kaavojen mukaan. Nukkein raajat olivat joko kokonaan kankaasta tai niiden kädet olivat kyynärpäästä alaspäin ja jalat polvesta alaspäin posliinia. Nukeille ommeltiin hame, paita, housut, liivit, sukat, sukkanauhat, nenäliina ja päällysvaatteet. Kengätkin tehtiin kankaasta tai virkattiin. Ulos mentäessä nuket vaatetettiin kuin ihmiset. 

Oli myös mollamaijoja, mutta ne olivat enemmänkin nukkuleluja kuin leikkikaluja.

Puuhevoset, polkuhevoset

Puu- ja polkuhevosia oli sekä kaupasta ostettuja että itse tehtyjä.

Potkulauta

Ainakin jo sota-aikana oli itse puusta valmistettuja potkulautoja.

Puukiekko 

Puukepin päässä oli puinen kiekko, jota työnnettiin eteenpäin. (Myös polkupyöränvannetta pyöritettiin kepillä: kokeiltiin kuinka pitkälle sen sai pyörimään.)

Hyrrä 

Hyrriä oli sekä kaupasta ostettuja että itse valmistettuja. Myös lankarullasta sai tehtyä hyrrän työntämällä teräväpäisen tikun rullan läpi.

Nappihyrrä valmistettiin pujottamalla karhunlankaa napinreiistä. Lanka solmittiin lenkiksi ja pingotettiin käsien väliin. Narua pyöritettiin ja sitten päästettiin nappi pyörimään. Langan liikkeitä myötäilemällä nappi pyöri vaikka kuinka kauan. Nappihyrrästä tulee monelle mieleen koulumuistoja: kuinka helposti se sekosikaan tyttöjen pitkiin hiuksiin.

Puhelin

Puhelin syntyi karhunlangasta ja tulitikkuaskeista, jotka ennen olivat puisia. Lanka kiristettiin askien väliin ääntä johtamaan. Toinen puhui askiin, toinen pani oman askinsa korvalle ja kuunteli.

Traktori/tankki

Traktori tehtiin lankarullasta, kumilenkistä ja saippuanpalasesta. Lankarullan päät lovettiin ja rullan läpi pujotettiin kumilenkki. Toiseen päähän pantiin saippuan tai kynttilän palanen ja pitkä tikku, toiseen päähän lyhyt tikku. Lenkki kierrettiin tiukalle ja menopeli päästettiin liikkeelle.

Paperinuket

Paperinukkeja myytiin pahviarkeissa. Suurimmaksi osaksi paperinuketkin tehtiin kuitenkin itse. Ostettu nukke oli usein vain perustana, jonka mallin mukaan tehtiin itse uusia nukkeja, valmistettiin ehkä koko perhe: isä, äiti ja lapset. Niille oli hauska suunnitella vaatteita, hienoja, mielikuvituksellisia pukuja, hattuja, muhveja, käsilaukkuja... 

Tytöt leikkivät paperinukeilla todella paljon; niiden parissa sai päästää mielikuvituksen valloilleen.

Lankapallot

Lankapallojen päällinen neulottiin tai virkattiin villalangasta, paitsi sota-aikana paperinarusta. Pallon sisällä oli korkkia. 

Ritsa

Yksinkertaisin ritsa saatiin pingottamalla sormien väliin kuminauha, jolla ammuttiin paperitolloja. Etenkin rautalankakoukulla ammus lensi hyvin. 

Kehittyneempi versio oli y:n mallinen puinen "haarukka", johon kiinnitettiin vaikkapa autonrenkaasta leikattu kumi. Keskelle kumia kiinnitettiin nahanpala, johon ammus, esimerkiksi pieni kivi, sovitettiin.

Papupyssy

Yksinkertainen papupyssy syntyi koiranputkesta, jonka läpi puhallettiin "papuja" (herneitä). Vähän monimutkaisempi, taskuasetta muistuttava papupyssy syntyi puusta.

"Tussari"

Kiväärinluoti kiinnitettiin esimerkiksi puukalikkaan ja otettiin luodista lyijy pois ja pantiin tilalle tulitikunruutia. Reikä tukittiin naulalla ja luoti heitettiin kiveen tai sitä lyötiin jollain, jolloin tussari räjähti. Nämä tällaiset leikit olivat vaarallisia ja aiheuttivat vammoja.

Jousi- ja kaaripyssy

Jousi- ja kaaripyssyt tehtiin pienestä katajasta, jota taivutettiin vähän ja jonka päihin kiinnitettiin naru. Nuolet tehtiin suorasta kuusenoksasta. (Molemmilla pyssyillä ammuttiin lappeellaan, jousipyssyllä voitiin ampua myös pystyssä. Kaaripyssyssä oli ura nuolta varten.)

Lennokki

Itse tehtiin paperilennokkeja. Kaupoissa myytiin kuminauhalennokeita, joissa oli runko ja tasot ja alla venyvää kumia kevyestä puusta valmistettua potkuria pyörittämässä. Kun kuminauhaa kierrettiin, lennokki lensi. 

Muut paperista (sanomalehdestä tms.) taittelemalla tehdyt lelut: lakki, laiva, kukkaro, rusetti

Pajupilli

Tulitikkuaskeista tehdyt piirongit ynnä muut huonekalut nukeille

Askeja liimattiin perunalla toisiinsa, ja ne saatettiin päällystää paperilla.

Leijat

Kehikko tehtiin kevyestä puusta. Ympärille kiinnitettiin paperia, ja paperista voitiin tehdä myös häntä. Leijaan kiinnitettiin naru, ja leija nostettiin ilmaan juoksemalla sopivasti puhaltavaan tuuleen.