HAVAINNOSTA INSPIRAATIOON

Taidemaalari Paula Holopainen maalaa näennäisen huolettomasti, silti hänen havaintonsa ovat tarkkoja, värit täsmällisiä, toisiinsa sointuvia. Väri tuo mukanaan valon, tummahkon tai useasti esiintyvän heleän valon. Paula Holopainen on valmistunut Vapaasta taidekoulusta vuonna 1992 ja maalaa loisteliaasti sekä kookkaita akvarellejä että öljyvärimaalauksia. Akvarelleissa on näkymätön ekspressiivisen lyyrinen perusvire, joka esiintyy hieman toisenlaisena isoissa öljyvärikankaissa; niitä täydentävät läpikuultavat temperamaalaukset, joissa on öljyväriliitukorostuksia. Maanläheiset punaisenruskeat ja oranssit pinnat täydentyvät kokonaisuudeksi tarkoin valittujen sinisten ja violettien avulla unohtamattta valöörien keskinäisiä, tasapainoisia suhteita. Sama tunnelma on suurissa piirustuksissa valon ja varjon kulkiessa syvimmästä mustasta kirkkaaseen valoon. Paula Holopaisen ilmaisu on subjektiivista, värit vastaavat tunteita, kuten monien hänen kaltaistensa maalarien ennen häntä. Sisäinen ilmaisun tarve ohjaa Holopaista maalarina havainnosta inspiraatioon.

Ekspressio, ilmaisu on taiteenlajeista ehkä vaativin, koska se vaatii nopeaa työskentelyä ja päätöksentekoa. Maalarin on löydettävä spontaani asenne maalaukseen ja annettava sen ohjatata työskentelyä koko maalausprosessin keston. Osa siitä on tavallaan elekieltä; se joko tulee maalaukseen juuri edellä mainittuna perusvireenä tai sitten ei. Tällä tavalla syntyvä vaikutelma on aina hyvin välitön ja tuore; katsojan helposti vastaanotettavissa. Paula Holopainen maalaa tunteilla kuten maalarin tulee tehdäkin, ja hänen maalauksiaan voi katsoja lähestyä tunteella tavoittaakseen sen mitä maalari on tarkoittanut. Hänet tunnetaan myös uutta etsivänä kokeilijana, hän on tehnyt mm. sarjan henkilökuvia pleksille niin, että ne riippuvat katosta keskellä huonetta ja niitä voi katsella kummaltakin puolelta.

Hänen maalauksensa näyttävät ensisilmäykseltä abstrakteilta, mutta niissä on esittävän taiteen perusrakenne. Muutamalla vedolla hän hahmottaa luontoelämyksen tai muistikuvan menneisyydestä kankaalle. Hän ei jätä maalausta kokonaan vaille yksityiskohtia; ne täsmentävät maalaukset juuri siksi omaperäiseksi vaikutelmaksi, jota Paula Holopaisen taide on. Hän liikkuu väljästi abstraktin ja esittävän välimaastossa, maalausten ollessa välillä abstraktimpia välillä esittävämpiä. Pyrkimys sielullisen esittämiseen vaatii tietyn muodon, niinpä Paula Holopaisen teokset ovat samalla sekä herkkiä että vahvoja. Herkkyys näkyy vetojen pehmeydessä ja voima sommitelmien hallitussa rakenteessa.

Hannu Sillanpää
taidemaalari



etusivulle