Kahden plussan matriisi 12

Esimerkki: Tulevaisuuden kaupunki

Kalevi Rantanen
TRIS OY
Brahenk. 9 E 18
FIN-20100 TURKU, FINLAND
phone/fax +358 2 251 1623
E-mail: kalevi.rantanen@pp.kolumbus.fi

Päivitetty viimeksi 28 heinäkuuta 1997

Arkisto
Edellinen osa: Laadun luominen
TRIZ-sivulle (kotisivulle)

Sisältö

Ongelmien lista

Tarkastelemme nykyaikaisen kaupungin tulevaisuutta. :

Kilpailevien systeemien lista Vaihtoehtoisten systeemien pareja

Kaupunki autoille, kaupunki jalankulkijoille.

Valitsemme parin "kaupunki vain autoja varten, kaupunki vain jalankulkijoita varten".
Mihin ristiriitoihin törmäämme?

Asun Turussa, joka on pienehkö kaupunki (160 000 asukasta) Suomen lounaiskulmassa
Jokin aika sitten yksi kaduista muutettiin ns. joukkoliikennekaduksi. Jalkakäytäviä levennet-
tiin, ajokaistat keskellä varattiin busseille ja suljettiin henkilöautoilta. Kadusta tuli miellyttä-
vämpi busseille ja ehkä myös jalankulkijoille, mutta henkilöautojen liikkumavapaus supistui.
Jos taas päinvastoin kavennettaisiin jalkakäytäviä, autoilijoiden elämä tulisi vähän helpommak-
si, mutta jalankulkijat olisivat tyytymättömiä. Ongelma jää. Molemmat kompromissit ovat
epätyydyttäviä. Liian vähän tilaa jalankulkijoille, liian vähän tilaa autoille.

Lisäämällä eroa tunnettujen vaihtoehtojen välillä saamme kaksi vastakkaista systeemiä.
Ensiksi: "autokatu", käveleminen kadulla on kielletty.
Toiseksi: kävelykatu vain jalankulkijoille, autot ovat kiellettyjä.
Nyt meillä on kaksi tunnettua systeemiä vastakkaisine plussineen ja miinuksineen.
Kuvailemme systeemien piirteet kahden plussan matriisilla:

SysteemiAjo-
mukavuus
Kävelemisen
helppous
"Autokatu"+ autoilijat
tyytyväisiä
- jalankulkijat
vihaisia
Kävelykatu- autoilijat
vihaisia
+ jalankulkijat
tyytyväisiä

Tekninen ristiriita. Tekninen ristiriita on tilanne, jossa yhden ominaisuuden
parantaminen systeemissä (tuotteessa/prosessissa) johtaa toisen ominaisuuden huononemiseen.
Autokatu on huono jalankulkijoille, kävelykatu huono autoilijoille. "Plus" ja "miinus" ovat
kytkeytyneet toisiinsa.

Ideaaliratkaisu. Ideaaliratkaisu on systeemi, jolla on molempien lähtösysteemin
plussat eikä kumpaakaan niiden miinuksista. Ratkaisun piirteet voimme kirjoittaa suoraan:
+ autoilijat tyytyväisiä
+ jalankulkijat tyytyväisiä

Täydennämme taulukkoamme:

SysteemiAjo-
mukavuus
Kävelemisen
helppous
"Autokatu"+ autoilijat
tyytyväisiä
- jalankulkijat
vihaisia
Kävelykatu- autoilijat
vihaisia
+ jalankulkijat
tyytyväisiä
Ideaali-
ratkaisu
+ autoilijat
tyytyväisiä
+ jalankulkijat
tyytyväisiä

Fysikaalinen ristiriita. Jos katsomme tarkemmin esimerkkejämme, huomaamme,
että emme ole tekemisissä vain vaihtoehtoisten, vaan myös vastakkaisten systeemien kanssa.
Jos teemme jalkakäytävän leveämmäksi, autoille jää vähemmän tilaa. Jos jatkamme edelleen
jalkakäytävän leventämistä, autoille ei lopulta jää tilaa lainkaan, ja tuloksena on pelkästään
jalankulkijoille tarkoitettu katu. Vastaavasti, jos me annamme yhä enemmän tilaa autoille,
jalkakäytävä häviää ja meillä on puhdas "autokatu". Jalkakäytävän leveyden tulisi siis olla
esimerkiksi 30 metriä (koko katu on jalkakäytävää, ja leveyden tulisi olla nolla metriä (katu
vain autoille). Rakennamme taas matriisin:

SysteemiAjomukavuusKävelemisen
helppous
Jalkakäytävä
0 m
+ autoilijat
tyytyväisiä
- jalankulkijat
vihaisia
Jalkakäytävä
30 m
- autoilijat
vihaisia
+ jalankulkijat
tyytyväisiä

Matriisi sisältää itse asiassa kahdenlaisia ristiriitoja. Tekniset ristiriidat ovat konflikteja
kahden erilaisen muuttujan tai vaatimuksen välillä. Parantamalla ominaisuutta
"ajomukavuus" me huononnamme ominaisuutta "kävelemisen helppous". Tai lisäämällä
kuljetuskapasiteettia ja nopeutta me huononnamme eli kasvatamme polttoaineen kulutusta,
joka on fysikaalisesti täysin erilainen muuttuja. Konflikti leveä jalkakäytävä - kapea jalka-
käytävä - olematon jalkakäytävä taas merkitsee, että samalla muuttujalla tulisi olla erilaiset,
yhteensovittamattomat arvot.

Tila, aika ja systeemitaso. Ominaisuuksien erottaminen geometrisessa
tilassa on ensimmäinen tapa ratkaista fysikaalinen ristiriita. Kaksikerroksinen kaupunki
erottaa vastakkaiset ominaisuudet avaruudessa: autojen kerroksessa jalkakäytävän leveys
on nolla, jalankulkijoiden kerroksessa 30 metriä tai enemmän. Liikennevalot on esimerkki
ominaisuuksien jakamisesta ajassa: tiettyyn aikaan katu palvelee vain autoja, toisella
hetkellä vain jalankulkijoita.

Jos emme voi jakaa ominaisuuksia sen enempää avaruudessa kuin ajassakaan, voimme
jakaa vastakkaiset arvot eri systeemitasoille. Jakaminen eri systeemitasoille merkitsee,
että systeemillä ja systeemin osalla on vastakkaiset ominaisuudet. Rullaportaat koostuvat
koostuvat jäykistä ja joustamattomista osista (askelmat). Kokonaisuutena portaat on
on joustava systeemi.

On mielenkiintoista käyttää rullaportaita analogianana ja yrittää hahmottaa ratkaisua
liikenneongelmaan. Horisontaaliset rullaportaat tai pienet "liikkuvat tiet" ovat olemassa-
olevaa tekniikkaa esimerkiksi lentokentillä. Voimme tehdä liikkuvan kadun, joka voi
kuljettaa matkustajia ja lastia, eli toteuttaa auton funktion. Liikkuva katu toimii kuin
auto ja samaan aikaan ihmiset voivat kävellä sen päällä.

Joku voi pitää assosiaaatioiden ketjua hiukan keinotekoisena. Olen sama mieltä. Korjataan
vähän mallia tai matriisia. Tarvitsemm liikkuvia kulkuneuvoja, esimerkiksi autoja.
Samaan aikaan tarvitsemme liikkumattoman kadun jalankulkijoita varten. Kaksi systeemiä
ovat liikkuva kulkuneuvo ja liikkumaton katu:

SysteemiAjomukavuusKävelemisen helppous
Liikkuva
kulkuneuvo
+ autoilijat
tyytyväisiä
- jalankulkijat
vihaisia
Liikkumaton
pinta
- autoilijat
vihaisia
+ jalankulkijat
tyytyväisiä
Liikkuva
tie
+ autoilijat
tyytyväisiä
+ jalankulkijat
tyytyväisiä

Liikkuva tie jakaa ominaisuudet eri systeemitasoille. "Hihna" liikkuu, systeemi kokonaisuudessaan
on liikkumaton.

On tärkeää huomata, että ongelma muuttuu ratkaisuprosessin aikana. Alussa ongelma oli konflikti
auton ja jalankulkijan välillä. Lopulta päädyimme ongelmaan: miten yhdistää liikkuvan ja liikkumat-
toman systeemin piirteet. Ongelman määrittely ja ratkaiseminen on iteraatiota.

Kuinka ideaalinen on kaksikerroksinen kaupunki? Vertaamme ajatusta kaksi-
kerroksisesta kaupungista ideaaliratkaisun yleisiin vaatimuksiin:

  1. Vaihtoehtoisten systeemien ominaisuudet: meillä on kaupunki "vain autoille" JA "vain
    jalankulkijoille, OK
  2. Tekniset ristiriidat: autoilijat tyytyväisiä, jalankulkijat tyytyväisiä, OK
  3. Fysikaalinen ristiriita:hyvin leveä jalkakäytävä, jalkakäytävän leveys nolla, OK
  4. Alkuperäisten systeemien edut: säilyvät, tilaa jalankulkijoille, tilaa autoille, OK
  5. Alkuperäisten systeemien haitat: haitat poistuvat, ei konfliktia autojen ja jalankulkijoiden välillä
  6. Systeemi ei monimutkaistu?: kaksikerroksisen kaupungin rakentaminen on monimutkaista,
    tässä on uusi ongelma
  7. Uudet epäkohdat: niitä voi ilmestyä, esimerkiksi ilman saastuminen suljetussa tilassa
  8. Systeemin ideaalisuus ja arvo: lisääntyy osittain

Puuttuva systeemi vaihtoehtona

Muotoilemme liikennetehtävämme uudelleen käyttämällä puuttuvaa systeemiä vaihtoehtona:

SysteemiKuljetus-
kapasiteetti
Käytet-
tävyys
Tavallinen
katu
+
paljon liikennettä
-
konflikti
Puuttuva
katu
-
ei liikennettä
+
ei konfliktia

Ideaalinen katu on katu, jota ei ole, mutta autoilla ja jalankulkijoilla on paikka missä liikkua.
Poistetun kadun funktio on siirrettävä muille systeemeille. Moottoritiet, tunnelit, rakennukset,
kävelytiet jne. voivat ottaa kadun funktiot itselleen.

Laadimme "Dombin kaavion":

SysteemiKuljetus-
kapasiteetti
Käytet-
tävyys
Tavallinen
katu
+
paljon liikennettä
-
konflikti
Puuttuva
katu
-
ei liikennettä
+
ei konfliktia
Muut
elementit
+
paljon liikennettä
+
ei konfliktia

Yleisesti on käytettävissä kolme tapaa poistaa elementti ja säilyttää funktio:

Sama ideaaliratkaisu on saavutettavissa joko kombinoimalla kaksi vaihtoehtoista systeemiä
tai poistamalla elementtejä eli supistamalla systeemiä. Supistamistekniikasta käytetään nimi-
tystä Trimming Technique (menetelmän kehittäjän Invention Machine Corporationin tavaramerkki).
Siten meillä on kaksi asetta: Kahden plussan matriisi ja systeemin supistaminen. Jotkut ongelmat
on helpompi määritellä systeemien yhdistämistehtävänä, jotkut toiset ongelmat taas supistamis-
tehtävänä.

Laadimme "Dombin taulukon":

Funktion määrittely ja systeemin analyysi
A
funktion
kantaja
muuttaaB:tä
funktion
kohde
Hyödyllinen/
vahingollinen
Onko
funktio
välttämätön?
Voiko B
tai jokin
muu osa
toteuttaa
funktion?
Auto
tavallisella
kadulla
kuljettaaihmisiä+ KylläAuto tunnelissa/
moottoritiellä
Auto
tavallisella
kadulla
kuljettaalastia+ KylläAuto tunnelissa/
moottoritiellä
Auto
tavallisella
kadulla
"törmää"ihmisiin- Ei
Tavallinen katutukeejalankulkijaa+ KylläKävely-
katu
Tavallinen katutukeeautoa+ KylläTunneli/
moottoritie

Kadun kehitystrendit. Kehityslinjat antavat olettamuksia systeemin kehityksestä.
Katu on monoliittinen kappale. Nestemäinen katu? Kaasumainen katu? Mahdollisesti katu, joka
muodostuu ilmatyynystä?

Rytmin koordinointi: Värähtelevä katu? Resonanssi, joka auttaa eliminoimaan melua? Jatkuvasti
värähtelevä katu, joka kuljettaa ajoneuvoja?

Trendit ja kahden plussan matriisi. Usein trendit antavat mielenkiintoisia, mutta melko
eksoottisia ideoita. Esimerkiksi "nestemäinen katu". Kanava on yhdenlainen nestemäinen katu.
Voimme pitää trendien avulla saatua ideaa vaihtoehtoisena systeeminä, jolla on omat plussansa
ja miinuksensa. "Nestemäinen katu" on ideaalisen kestävä, mutta vaikea käyttää. Ehkä voimme
löytää tai keksiä kiinteän aineen, joka korjaa itse itsensä nesteen tavoin eikä vaadi ylläpitoa.

Päivitetty viimeksi 28 heinäkuuta 1997

Arkisto
Edellinen osa: Laadun luominen
TRIZ-sivulle (kotisivulle)

kalevi.rantanen@pp.kolumbus.fi