Laadun luominen
TRIZ-sivulle (kotisivulle)
Huippuyritykset, jotka tuottavat parasta, World Class - laatua, yhdistävät kaksi asiaa:
ensimmäinen on asiakassuuntautuneisuus. Toinen on luovuus ja aivojen käyttö. Luovuus ja
asiakaslähtöisyys yhdessä tekevät laadun.
Kun puhutaan laadusta, on puhuttava samalla luovuudesta. Laadusta onkin jo alettu
keskustella: "... Suomella on tarjota harvoja huippulaatuisia vientituotteita ja maassamme
on vain vähän yrityksiä, jotka osaavat tehdä laaja-alaista huippulaatua...", sanotaan Timo
Silénin raportissa "Kansallista laatustrategiaa koskeva selvitys." Selvityksen sivulla 72 on
hyvä kuvio, joka havainnollistaa tärkeiden teollisuudenalojen laatutasoa. Metalli- ja
teleala yltävät osittain vakuuttavaan laatuun, mutta pääsiallisesti tuottavat keskinkertaista
laatua. Metsäteollisuudessa laatu on keskinkertainen. Rakennusalaa tutkijat kuvaavat
käsitteillä "sisäänpäinkääntynyt byrokraattinen kulttuuri" ja "näennäislaatu".
Tutkimus näyttää kriittiseltä, mutta on silti hieman liian optimistinen. Tutkimukset
nimittäin vertaavat laatua tämänhetkiseen kansainväliseen tasoon. Mutta maailma
muuttuu ja rima nousee.
On helppo tehdä laatikko, joka säilyttää lämmön. Tehdään vain paksummat seinät. Mutta
silloin tulee uusi ongelma: mitat ja paino kasvavat.
Aikaisemmat yritykset parantaa pizzalaatikkoa olivat vieneet mätiiin kompromisseihin
paksun ja ohuen laatikon välillä. Vasta venäläis-amerikkalainen insinööri Michael
Waldman, joka oli aikaisemmin toiminut pizzakuskina, ratkaisi ongelman TRIZ:in
työkaluilla. Ratkaisu oli yksinkertainen: Ohutseinäinen laatikko käyristettiin. Pizzan ja
laatikon väliin tuli eristävä ilmakerros. Uusi laatikko pitää pizzan lämpimänä 45 minuuttia,
kun vanhassa lämpö pysyi 15 minuuttia. Silti uusi laatikko ei maksa yhtään enempää
kuin vanhakaan.
Kostumisongelman Waldman ratkaisu myös ilman kompromisseja, yhdistämällä
vanhojen ratkaisujen plussat ja poistamalla niiden miinukset. On olemassa kaksi
tunnettua ja helppoa ratkaisua: Ensimmäinen on suuret tuuletusaukot, jotka päästävät
kosteuden ulos, mutta samalla jäähdyttävät pizzan. Toinen vaihtoehto on täysin tiivis
laatikko, joka säilyttää lämmön, mutta samalla kostuttaa pizzan. Waldmanin laatikossa on
pieniä kohoumia, jotka pitävät pizzan erossa "lattiasta". Kosteus tiivistyykin nyt laatikon
pinnalle ja pizza pysyy rapeana. Laatikko on samalla tiivis ja suljettu, ja samalla "avoin",
koska pizza ei juuri lainkaan kosketa seiniä.
Joidenkin mielestä pizzalaatikot ovat liian matalaa ja yksinkertaista teknologiaa: "Me
teemme elektroniikkaa. Ei meitä pizzalaatikot lämmitä." Hyvä on. NASA:n Jet
Propulsion Laboratory (JPL) kehittti paristoja, joita käytetään avaruusluotaimissa.
Ongelmana olivat matalat lämpötilat. Pariston pitää toimia sekä tavallisessa lämpötilassa
että 40 asteen pakkasessa, jossa useimmat elektrolyytit jäätyvät. Julian Blosiu JPL:stä kertoo,
että laboratorio käsitteli ongelmaa TRIZ-pohjaisilla tietokoneohjelmilla. Tuloksena oli
166 ratkaisua, joista kolmea pidetään "varsin vallankumouksellisina". Yksityiskohtia NASA
ei ymmärrettävistä syistä ole julkistanut.
TRIZ hakee ristiriitoja, kun perinteellinen ajattelu karttaa konflikteja. Tuloksena on
ristiriidan poistaminen - ideaaliratkaisu, eikä kompromissi, johon tavallisesti
tyydytään. Ideaaliratkaisu luo uutta laatua, ja nimenomaan pienin kustannuksin, ja
usein halvemmalla. Tunnus on siis ideaaliratkaisu kompromissin sijasta.
Mitsubishin tutkimuslaitoksen johtaja Masatoshi Hotta nimenomaan painottaa, että
tavoitteena on "leikata tuotekehitysaikoja ja ratkoa monimutkaisia teknisiä ongelmia
ilman kompromisseja". Tutkimuslaitos aikoo muuten lanseerata TRIZ:in noin
sataan japanilaiseen teollisuusyritykseen.
TRIZ on poikkitekninen ja tieteidenvälinen teoria. Historiallisesti teoria on
kehittynyt ratkottaessa lähinnä koneenrakennuksen ongelmia, mutta sovellusalue on
kaikki "kova" tekniikka. Nykyään käyttö kasvaa nimenomaan elektroniikan alalla.
Mainitsimme Invention Machine - ohjelmat. Ohjelmia tuottaa Invention Machine
Corporation (IMC), jonka kotipaikka on Bostonissa. Hiljakkoin IMC on julkistanut
ohjelmiston, joka sisältää myös mikroelektroniikkaversion elektroniikka- ja puoli-
johdeteollisuutta varten.
Äskettäin IMC perusti yhdessä LightPath Technologies - nimisen yrityksen kanssa
uuden yrityksen LightChipin. Yrityksen tarkoituksena on, hyödyntämällä TRIZ:in
työkaluja, kehittää niinsanottuma WDM-järjestelmiä (wavelength division multiplexing
systems) optisia verkkoja varten. Laitteet toimivat eräänlaisina "liikennepoliiseina", jotka
sallivat eri nopeuksilla liikkuvan datan kulkea verkossa.
On myös muita kehityslakeja, kuten systeemin siirtyminen mikrotasolle, dynamisoituminen
ja koordinoituminen. Kehitystrendit on muotoiltu noin viidenkymmenen vuoden
tutkimustyön tuloksena. Työn kuluessa on mm. käyty läpi kaksi ja puoli miljoonaa patenttia.
Suomessa luovuutta on usein pidetty hyödyttömänä huuhaana, osin siksi, että sana
"luovuus" yhdistyy monien mielestä päämäärättömään harhailuun. Mutta emme
tarkoitakaan luovuudella mitä tahansa ideointia, vaan systemaattista työtä, joka perustuu
tietoon kohteesta ja tuotteesta. Siksi TRIZ:iä kehitettäessä on tarvittu valtava tutkimustyö.
Koska kaikki tuotteet tuotetaan asiakasta varten, niin tutkimalla luovan työn.
kohdetta rakennamme samalla siltaa asiakkaan usein kätkettyihin tarpeisiin.
Niinpä USA:ssa American Supplier Institute (ASI) perustettiin vuonna 1981
autoteollisuuden toimittajien (suppliers) laatukoulutusta varten. Instituutti alkoi
levittää W. Edwards Demingin laatuoppeja. Seuraavana vuonna ASI toi Yhdysvaltoihin
Genichi Taguchin ja hänen Taguchi-metodinsa. Vuonna 1984 työkaluvalikoimaan lisättiin
QFD. Ja vuonna 1995 ASI alkoi tehdä tunnetuksi Altshullerin koulukuntaa ja levittää
TRIZ:iä.
Kustannustietoisuus on meillä liian kapea. Kustannuksiin luetaan tavallisesti vain
työvoima-, raaka-aine-, energia- ja muita kustannuksia, jotka syntyvät tuotannossa
ja ovat tarkkaan luettavissa kirjanpidosta.
Mutta on toinen ryhmä kustannuksia, joita ei voi pennilleen laskea, mutta jotka voivat olla
hyvin suuria. Mainitsimme kustannukset heikon laadun vuoksi, mutta ei tässä vielä ole
kaikki. Arvioituun sataan miljardiin on vielä lisättävä hitauden aiheuttamat
menetykset. Esimerkiksi: kuinka paljon Suomen teollisuus on vuosikymmenien
aikana menettänyt siksi, että puurakentamista ja muuta puun mekaanista jalostamista on
lähdetty kehittämään kansainväliselle tasolle vasta noin vuodesta 1994 lähtien?
Oikeastaan voimme puhua kustannustietoisuudesta vasta silloin, kun ajattelu yltää myös
pinnanalaisiin kustannuksiin. Eihän kukaan kiellä näkyviä menoja.
Voimalaitoksiin, kaasuputkiin ja paperitehtaisiin sijoitetaan epäröimättä miljardeja,
riskeistä huolimatta. Laatua voidaan nostaa paljon pienemmillä sijoituksilla, ja myös riskit
ovat pienempiä.
Vanha perinne vaikuttaa. Aikaisemmin pääomakustannuksia ei ikään kuin ollut olemassa,
kun inflaatio ja devalvaatiot tappoivat velat.
Tarvitaan pieniä, mutta laadullisesti erilaisia panoksia, eli panostamista ihmisiin.
Panostaminen aivojen käyttöön ja luovuuteen on uudempi asia kuin koneiden modernisointi,
ja vaatii uutta ajattelutapaa.
Meillä on kyllä ollut tilaisuus tutustua TRIZ:iin. Aiheesta ilmestyi suomeksi kirja vuonna
1985, eli monta vuotta ennen TRIZ:in läpimurtoa Yhdysvalloissa. Siitä lähtien Suomessa
on jonkin verran käytetty TRIZ:iä, lähinnä Valmetilla ja Kemirassa. Lisäksi eräät
maailman johtavat TRIZ-ekspertit: Valeri Tsurikov, Semjon Litvin ja Vladimir
Gerasimov, vierailivat täällä jo v. 1989-92. He pitivät muutamia seminaareja ja kursseja,
sekä vetivät läpi pari konsultointihanketta. Kaikki hyvin tuloksen. Nykyään kaikki
kolme työskentelevät USA:ssa. Tsurikov vetää Invention Machine Corporationia. Litvin
johtaa konsultointitoimintaa TRIZ:in työkaluilla amerikkalaisissa yrityksissä. Gerasimov on
taas luonut työtapoja, joilla ideat kyetään nopeasti työstämään tuotteiksi ja saamaan
tuotteet ennätysajassa markkinoille.
Teorian perustaja Genrih Altshuller asuu nykyään Petroskoissa ja tutkii luovan
toiminnan strategiaa, eli keinoja, joilla uudistaja voi tehokkaimmin saada hyvät ideat
toteutetuksi.
Suomessa on koottu osin ainutlaatuista kokemusta. Mutta määrällisesti olemme
1990-luvulla jääneet jälkeen jo Ruotsistakin, USA:sta puhumattakaan.
Miksi? Kutsumme psykologiseksi inertiaksi vaistomaista ja tiedostamatonta
vastarintaa muutoksia kohtaan. Inertiaa on kaikkialla, mutta Suomessa uuden
omaksuminen näyttää olevan tavallista vaivalloisempaa ja hitaampaa. Innovaatiot on vielä
usein "kierrätettävä" tänne USA:n ja Japanin kautta.
Hämäläinen hitaus ei oikeastaan ole yllätys. Ei ole ihme, että on vaikea omaksua
ajattelutapoja, menetelmiä ja kulttuuria, joita ei voi käsin koskettaa. Hyvien näkyvienkin
asioiden merkityksen oivaltaminen tuntuu nimittäin olevan vaikeaa. Suomessa on noin
kolme vuotta puhuttu puurakentamisesta. Yhtäkkiä havaittiin, että USA:ssa, Japanissa ja
Keski-Euroopassa rakennetaan puusta paljon enemmän kuin metsäisessä Suomessa.
On rakennettu vuosikymmeniä, ennenkuin koko asia huomattiin meillä.
Laatukulttuuriin kuuluu systemaattinen oppiminen muiden kokemuksesta. Japanilaiset
toivat laatutietoa ensin USA:sta, amerikkalaiset sitten Japanista. Amerikkalaiset,
saksalaiset, ruotsalaiset ja japanilaiset eivät epäröineet lähteä tuomaan tietoa Venäjältä,
kun he huomasivat TRIZ:in arvon.
Ruotsi on hyvä vertailukohta. Ruotsalaiset, koko ruotsalainen yhteiskunta, ei pelkästään
yritykset, on uteliaampi. Myös korkeakoulut (kuten Chalmersin teknillinen
korkeakoulu), valtiolliset organisaatiot (kuten meidän Tekesiämme vastaava Nutek) ja
lehdistö ovat olleet paljon aktiivisempia kuin Suomessa. Kyky vainuta uudet asiat ajoissa on
ehkä yksi syy siihen, että Ruotsi tunnetaan laatumaana, Suomi ei.
Japanilaisilla myös näyttää olevan keskimääräistä parempi kyky tunnistaa hyödylliset
asiat ja siepata uudet ideat lennosta. Masatoshi Hotta, jota jo lainasimme, kertoo:
"Olemme lukeneet Invention Machinen tuotteiden vaikutuksesta maailman
teollisuuteen... Invention Machinen softa antaa asiakasyrityksillemme mahdollisuuden
tuoda nopeasti entistä innovatiivisempia tuotteita markkinoille". Japanilaiset lukevat ja
vielä hyödyntävätkin lukemaansa. Moni muu vielä miettii, kannattaako uusista asioista
ottaa selvää vai ei.
Maailmanmarkkinoiden paine tietenkin levittää TRIZ:iä myös Suomeen. Mutta koska
TRIZ kehittyy nopeasti, perässähiihtäjät ovat aina jäljessä. Nopea omaksuminen ei siis
riitä. Samalla uusia laatumenetelmiä on edelleen parannettava. Miksi Suomesta ei voisi
tulla maata, joka 10-15 vuoden kuluttua toimii esimerkkinä muulle maailmalle
laadun rakentajana?
Laadun luominen
TRIZ-sivulle (kotisivulle)