Pentujen hoito

Pennun hoitamiseen on varattava tarpeeksi aikaa

Pennun korvat tulee tarkastaa säännöllisesti, sillä ne keräävät helposti vaikkua ja likaa. Ruokavalion ongelmat näkyvät helposti korvissa ja ihossa. Korviin kertyy lähes kaikilla koirilla jonkin verran vaikkua. Se puhdistetaan varovaisesti esimerkiksi vanupuikolla tai vanulapulla. Apteekit ja eläinlääkärit myyvät korvien puhdistukseen tarkoitettuja aineita, joista on olemassa myös miedompia versioita herkkien koirien ja pentujen korvien puhdistamiseen.

Jos pennulla on tiukka häntä, pitää hännänalus puhdistaa säännällisesti. Tassujenväleihin voi myös jäädä muhimaan likaa, tai tassunvälit saattavat oireilla punotuksena, jos esimerkiksi pennun ruokavaliossa on jotain sellaista jolle se on yliherkkä. Märällä kelillä tassunvälejä pitää erityisesti tarkkailla, bakteerit muhivat hyvin kosteissa tassunväleissä.

Koiraa ei pidä pestä liian usein. Jos pentu on likainen, pestään sen turkki miedoilla, erityisesti koiranpennun pesuun tarkoitetuilla aineilla. Likaisten kohtien puhdistamiseen riittää usein pelkkä pyyhkiminen kostealla pyyhkeellä. Tällöinkin turkki on kuivattava huolella.

Koiran kynnet leikataan kerran viikossa. Pentu pitää totuttaa hellävaraiseen kynsienleikkuuseen. Jos se saa kynsienleikkuusta epämiellyttäviä tuntemuksia, on kynsien leikkaaminen omistajalle hankalaa vielä silloinkin, kun koira on jo aikuinen. Kannattaa siis olla kärsivällinen opettaessaan pentua kynsienleikkuuseen.

Pennun turkkia on hyvä harjata aika ajoin, muttei liian kovakouraisesti. Kumisuka tai "furminaattori" on paras väline turkin harjaamiseen.

Pentu rokotetaan ensimmäisen kerran 12 viikon ikäisenä. Tällöin se saa rokotteen penikkatautia, tarttuvaa maksatulehdusta ja parvovirusta sekä parainfluenssaa vastaan. Seuraavan kerran pentu rokotetaan 16-20 viikon ikäisenä. Tällöin pentu saa toistamiseen ensimmäisen rokotteen lisäksi vielä rokotteen rabiesta vastaan. Rokotus toistetaan vielä noin vuoden iässä.

Kasvattaja on aloittanut pennun madotukset. Pentu on hyvä madottaa myös viikkoa, paria ennen rokotusta. Aikuinen koira madotetaan vähintään pari kertaa vuodessa. Jos koira asuu alueella, jossa likkuu paljon muita koiria, voi olla paikallaan madottaa koira useamminkin.

Pennun käytökseen vaikuttaa perimän lisäksi myös se, miten sitä on pienenä kohdeltu ja minkälaisia virikkeitä se saa. Mitä enemmän tiedät siitä, miten kasvattaja on pentua hoitanut ja miten on sosiaalistettu, sen parempi. On tärkeää, että pentu tapaa mahdollisimman paljon ihmisiä ja muita koiria ja tottuu uusiin tilanteisiin. Sosiaalistamisessa on kuitenkin hyvä muistaa aina se, että koira tarvitsee myös säännöllistä lepoa, joten ihan kaikille kyläreissuille ja pelimatkoille ei koiraa kannata ottaa mukaan.

Bulldogginpentua ei pitäisi käyttää liian pitkillä lenkeillä kovalla alustalla, kun se on vielä ihan pikkupentu. Myös päätöntä riehumista pitäisi välttää. Ulkoilua bulldogginpentu toki tarvitsee, ja monta kertaa päivässä. Pehmeä alusta on bulldoggille paras liikkumiseen, joten metsälenkit ovat hyvää liikuntaa varsinkin jos koira voi olla vapaana. Pelkkä vapaana olo ulkona ei riitä, vaan koiraa pitää myös käyttää säännöllisesti lenkeillä.

Pennun ontumiseen voi olla monia syitä. Kasvavaa koiraa ei pitäisi liikuttaa liian rajusti, sillä pennun luusto ei ole vielä tarpeeksi vahva. Riehuessa voi sattua ikäviä haavereita. Jos pennun takakulmaukset ovat hyvin suorat, ja jos sillä vielä on ylipainoa, niin on vaarana, että pentu voi liukastuessaan tai hypätessään korkealta loukata ristisiteensä. Ristiside voi jopa mennä kokonaan poikki, jolloin ainoa hoito ongelmaan on leikkaus. Koiranpennun pitäminen aloillaan riehumatta niin ettei raaja leikkauksen jälkeen rasitu on melkoinen haaste, joten ristisiteen venähtäminen tai katkeaminen olisi paras pyrkiä estämään ennalta mikäli vain mahdollista.