Jakokosken kanava on alunperin rakennettu samaan aikaan Pielisjoen kanavoinnin kanssa. Kanavat otettiin käyttöön kesällä 1879.

Kanava on rakennettu ohittaen viereinen Jakokoski. Se valmistui jo vuonna 1878. Kanavalla on pituutta kaikkiaan noin 700 metriä.

Jakokoski rakennettiin aluksi puusuluksi mutta muutettiin vuonna 1907 kivisuluksi. Pituus porttien välillä oli tällöin 36,1 m ja vapaa pituus 30,1 m. Sulun leveys oli 7,7 m. Suurin sallittu syväys oli alkuperäinen eli 1,5 m.

Kanavalle johtaa jokiväylältä mustakeltaisilla kardinaaliviitoilla merkitty väylä sekä eteläpäästä että pohjoispäästä.

Jakokosken kanavan omistaa merenkulkulaitos ja kanava on yksi Suomen kanavamuseoista.  Kanavalla on kanavankaitsijan rakennus ja ulkorakennus, jotka toimivat nykyisin kanavamuseona. Museossa on runsaasti kanavaan ja vesiliikenteeseen liittyvää esineistöä.  Museoon on pääsymaksu.

Sekä kanavan etelä- että pohjoispäässä on venelaituri. Eteläpään laituri on suojaisassa lahdelmassa. Lisäksi kanavan kohdalla joen varressa on laivalaituri. Sen kohdalla käy aika voimakas virta. Pohjoisen laiturin yhteydessä on leirintämahdollisuus tulentekopaikkoineen.

Kanavalla toimii kesäisin kesäteatteri ja kesäkahvila. Palveluvarustukseen kuuluu myös grillikatos polttopuineen. Kanavan varressa on kahvilan ja grillikatoksen kohdalla myös venelaituri, johon pääsee kanavan pohjoispäästä.

Kanavalle pääsee myös tietä pitkin Mönnin sillan kautta. Pysäköintitilaa on runsaasti.

Pielisjoen väylätöiden muistoksi on pystytetty muistomerkki kanavan pohjoispäähän jokivarren saarelle. Viimeksi kanavan sulkuportit uusittiin vuonna 1987 ja luiskaverhous korjattiin kokonaan sulun yläpuoliselta osuudelta vuodeksi 2003.

Linkit: Jakokosken museokanava, Jakokoski, Jakokosken kanava

Kuvat ja teksti: Hannu Asikainen