Kauppilanmäki - Maijanniitty asukasyhdistys ry.

   L I N K I T

  U U T I S A R K I S T O  2 0 0 2 - 2 0 0 9

 

   S I V U S T O  &  P A L A U T E

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Vuosi 2009


13.12.09 Valkeakosken Sanomat (Aija Mansikka)

Kauppilanmäen markkinoilla tunnelmaa

markkinat.jpg (70201 bytes)

Vanhan ajan joulumarkkinat vetivät runsaasti väkeä Kauppilanmäelle.Kuva: Mika Seppänen.

– Näin pitkä toivelista, sanoo Laura Moisio ja vetää kätensä puolen metrin etäisyydelle toisistaan.

– Ykköstoiveena on Littlest Pet Shop -leluja.

– Minulla Hello Kitty, sanoo serkkutyttö Elina Vikman vieressä ja selittää tarkkaan toivelelun yksityiskohdat.

– Ei pukki näitä nykyajan joululahjatoiveita osaa edes lausua, mutta onneksi tontut ovat nykyaikaisempia, sanoo Kauppilanmäen markkinoille Korvatunturilta piipahtamaan ehtinyt joulupukki, joka tyytyväisenä katseli lasten ja aikuisten paljoutta.

Iltapäivän pimentyessä tunnelmaa loi Kauppilanmäen-Maijanniityn asukasyhdistyksen tekemä suuri nuotio, jonka äärellä oli hyvä paistaa makkaraa ja lämmitellä, vaikka pakkanen ei vielä sunnuntaina puraissutkaan kuin parin asteen verran.

Kyläpaikka ry. on joulun alla tarjonnut riisipuuroa ja rusinasoppaa perinteisesti Koskikaran edessä pyramideilla, mutta nyt puurot keitettiin vanhan ajan joulumarkkinoille.

– Neljäkymmentä litraa teimme ja vain viisi on enää jäljellä, katseli Mirja Mikkinen nopeasti tyhjenneitä puurokattiloita.

– Ihmiset ovat erittäin hyvin löytäneet nämä joulumarkkinat, kehui Mikkinen.

Kauppilanmäen-Maijanniityn asukasyhdistys, Kyläpaikka ry. ja Kauppilanmäen museoalue yhteistyössä järjestivät vanhan ajan joulumarkkinat ensimmäistä kertaa. Mikäli väenpaljoudesta voi jotain päätellä, niin todennäköisesti tapahtuma saa jatkoa myös ensi vuonna.

Sivun alkuun>>


14.09.09 Valkeakosken Sanomat

Sportia-hölkkä tulee keskustaan

Sportia-hölkkä järjestetään tämän viikon keskiviikkona (16.9.09) ensi kertaa Valkeakosken keskustassa. Lähtö on nyt torilta.

– Halusimme saada lähtöpaikan kaikkien ulottuville, sanoo tapahtuman järjestäjiin kuuluvan Hakan hiihtojaoston kilpailupäällikkö Pertti Kekkonen.

Lähtöpaikan siirron uskotaan kasvattavan huomattavasti tapahtuman osanottajamäärää.

Reittiin kuuluu vain vähän asvalttia. Osanottajat pistelevät myös kanavan rantatietä ja Kauppilanmäen pururataa. Ohjelmassa ovat sarjat kilpailijoille ja kuntoilijoille. Yhteisen alkuverryttelyn ja sauvakävelyryhmää vetää Tomi-Pekka Riihivuori.

Ilmoittautua voi vielä ennakolta, viimeistään tiistaina, Sportia Seppoon tai huomenna lähtöpaikalla.

Sivun alkuun>>


12.07.09 Valkeakosken Sanoma (Iiria Lehtinen)

Koskilaissunnuntai yhdisti leikit, musiikin ja luonnon

Koskilaissunnuntai.jpg (87281 bytes)
Erittäin viihdyttävä Soitinyhtye Kirnu vastaa myös kesäteatteri Meijerin musiikista
Kuvat: Olli Nykänen

Kauppilanmäen Koskilaissunnuntai sujui sunnuntaina varsin leppoisissa merkeissä.

Aurinko paistoi, lapset pelasivat pihapelejä ja musiikki raikasi.

Ja olipahan ohjelmassa myös perinteinen luontopolku.

– Emme me pääse tästä polusta eroon ennen kuin kuolemme, toinen kysymysten tekijöistä, Vesa Ala-Kulju, naureskeli.

Onko luontopolku niin suosittu?

– On on, yhtenäkin vuonna kun satoi, porukka kiersi rasteja sateenvarjojen kanssa.

Koskilaissunnuntai2.jpg (105763 bytes)

Koskilaissunnuntaina heitettiin muun muassa tikkaa ja keinuttiin keinulaudalla.

Sivun alkuun>>


27.03.09 Valkeakosken Sanomat (Eila Saukkonen)

Uimarantoja ei haluta sittenkään sulkea

Uimaranta kauppilanmäki.jpg (101156 bytes)

Kaikki Valkeakosken uimarannat eivät ole näin hyväkuntoisia kuin Kauppilanmäen polskuttelupaikka. Sitä vaalivat asukasyhdistyksen talkoolaiset. (Kuva: Olli Nykänen)

Tekninen lautakunta ei halua Valkeakosken sulkevan joukkoa pieniä uimarantojaan. Teknisen keskuksen keskeisiä säästökohteita kuten katujen kunnossapitoa tai ruokapalvelua ei arvosteltu.

Lautakunta äänesti numeroin 5-4 kumoon kaupungininsinööri Pentti Bergmannin esityksen rannoista. Säästösuunnitelman mukaan viisi huonokuntoista pikku-uimarantaa suljettaisiin.

Lautakunta viivasi Mikko Nurmon (ps) esityksestä ja Seppo Santin (kok) kannatuksesta yli aikeet luopua muutamista uimarannoista. Sen sijaan suunnitelma Yrjölän mattolaiturin lopettamisesta pysyy.

Suunnitelma koski vaatimattomia Koivuniemen, Sointulan, Aholan rannan, Juusonrannan ja Tarttilan uimarantoja.


Sivun alkuun>>


24.03.09 Valkeakosken Sanomat (Eila Saukkonen)

Säästö vie Yrjölän mattolaiturin

Mattolaituri.jpg (108680 bytes)

Yrjölän mattolaituri on yksi Valkeakosken teknisen toimen säästölistan kohdista.(Kuva: Mika Seppänen)

Yrjölän matonpesulaiturin kesäidyllille saa sanoa Valkeakoskella hyvästit, jos juustohöylä iskee. Myös maalle rakennettujen matonpesupaikkojen käyttöaika lyhentynee noin viikon sekä alku- että loppukesästä.

Kaupungin viher- ja virkistyspalveluiden noin 20 000 euron säästötavoite vie mukanaan myös useita pieniä uimarantoja.

Kaupunginpuutarhuri Kari Järventausta aikoo esittää Koivuniemen, Sointulan, Aholan rannan, Juusonrannan ja Tarttilan uimarantojen sulkemista.

Lintutarhan lakkautuskin näkyy säästölistalla, mutta Järventausta lupaa, että ainakaan ennen syksyä sitä ei tapahdu.

Yhdyskuntatekniikan isoin yksittäinen säästö tulee kuitenkin katujen kunnossapidon tason laskusta.

Verkostojenkin kunnossapidon tasoa säästövaade laskee.

– Kun putkirikko tulee, hyvin tarkkaan harkitaan, korjataanko sitä yöaikaan tai viikonloppuisin, Bergmann sanoo.

Sivun alkuun>>


Vuosi 2008


13.11.08 Valkeakosken Sanomat

23112008083.jpg (69917 bytes)

Sivun alkuun>>


02.10.08 Valkeakosken Sanomat (Oili Koikkalainen)

Komein piha löytyi Kauppilankadulta

Komein piha 08.jpg (135370 bytes)
(Kuva Tommi Käppi)


Valkeakoski-Seuran, kaupungin viherpalveluiden ja kaupunginosayhdistysten perinteisen pihakisan voittajaksi valikoitui tänä vuonna Raili ja Pentti Niittymäen kotipiha Kauppilankadulta. Kilpailussa parhaiten sijoittuneiden pihojen omistajat palkittiin keskiviikkona.
Kisa käytiin tällä kertaa Kauppilanmäen ja Yrjölän omakotitalojen välillä. Kaupunginpuutarhurin Kari Järventaustan mukaan voittajapihassa miellyttivät etenkin kasvillisuuden runsaus ja hyvällä maulla toteutetut yksityiskohdat.
– Se on moni-ilmeinen kaupunkipiha, jossa on kunnioitettu hienosti 50-luvulla rakennetun talon ilmettä, Järventausta kiteyttää.
Kauppilanmäen–Maijanniityn asukasyhdistys kävi kesän aikana läpi alueen arviolta 150–200 omakotitalon pihat, joista 15 parasta selviytyi jatkoon. Tämän jälkeen raati pisteytti ne muun muassa yleisvaikutelman, siisteyden ja käytön tarkoituksenmukaisuuden perusteella.
Palkinnoksi Niittymäet saivat talon seinään kiinnitettävän muistolaatan.

Sivun alkuun>>


12.06.08 Valkeakosken Sanomat (Lauripekka Laine)

Kaunispiha.jpg (28329 bytes)

Kauneinta pihaa etsimässä
Elokuun lopussa ratkaistaan kauneimman pihan titteli


Kauppilanmäen ja Yrjölän alueilla järjestetään pihakilpailu, jossa kisataan kauneimman pihan arvonimestä.

Kilpailuun ei ilmoittauduta, mutta mikäli ei halua pihaansa arvosteltavan, voi ottaa yhteyttä numeroon 040 335 7741.

– Vuosittain tulee aina muutamia pihanomistajia, jotka eivät halua osallistua, toteaa kaupunginpuutarhuri Kari Järventausta.
Pihakilpailu alkoi kesäkuun alussa. Esivalinnan suorittaa raati, johon kuuluu edustajia niin Yrjölästä kuin Kauppilanmäestäkin. Yrjölän asukkaita edustavat Anneli Elijoki ja Paavo Järvenpää. Kauppilanmäen asukkaita edustavat Jussi Repo sekä Raili Niittymäki. Raadin jäsenet valitsevat omilta alueiltaan parhaat ehdokkaat.

Molemmilta alueilta yhteensä 15 sopivinta osallistuu elokuun finaaliin.

Loppuryhmään päässeitä pihoja käydään katsastamassa useaan kertaan, kunnes paremmuusjärjestys saadaan selville. Kilpailuraadissa ovat asukasyhdistysten edustajien lisäksi myös kaupunginpuutarhuri Järventausta sekä edustaja Valkeakoski-Seurasta.

Vuodesta 1994 asti on pihapalkinnot jaettu kaupunginosittain. Viimeksi Yrjölä-Kauppilanmäki alueilla on järjestetty pihakilpailut Jussi Revon muistin mukaan kymmenisen vuotta sitten.

Kilpailun voitto on ainutkertaista, sillä sama piha ei voi kilpailua voittaa toistamiseen.

Kilpailu on tarkoitettu vain omakotitalotonteille, eli kerrostaloja ei ole kilpailussa mukana. Valintakriteereinä on pihan yleisvaikutelma, tonttimaan tarkoituksenmukainen käyttö, järjestys ja siisteys, istutukset ja viljelykset sekä rakennukset ja rakenteet.

Jussi Repo valitsijaraadista toteaa, että piha pitää olla kunnossa näiden kriteerien osalta. Kaikkia valintakriteereita yhdistävä tekijä on se, että piha pitää olla käytännöllinen.

Käytännöllisyys ja kokonaisuus ovat siis avainasemassa palkintopihan valinnassa.

Sivun alkuun>>


05.06.08 Valkeakosken Sanomat (Iira Lehtinen)

2576823.jpg (26562 bytes)

Kuvat: Henry Rantaniemi

Kauppilanmäellä näkee vanhoja taloja ja mustia karitsoja
Museoalueen aukioloajat ovat muuttuneet


Kauppilanmäen museo on aloittanut kesäkautensa. Keskiviikkona pihamaalla lampaita taputteli Valkeakosken nuorisotoimen kesäkerho Suvisäpinät.
– En ole ennen nähnyt lammasta, paljastaa Oona Konttinen.
– Minä taas en ole antanut lampaille ennen ruokaa, mutta silittänyt kyllä. Nyt annoin, kertoo puolestaan Santeri Laine.
– Pienemmät mustat eivät uskalla vielä tulla luokse, isommat uskaltavat tulla paremmin, Oona Konttinen huomaa.

Kerhonohjaaja Sari Wallenius sanoo, että kerhot tulevat usein käymään Kauppilanmäelle.
– Tämähän on aivan mahtava paikka ja tänne on helppo tulla, toinen kerhonohjaaja Mirka Kuusela ylistää.
– Tämä on tosi kiva paikka, täällä on eläimiä ja vanhanajan rakennuksia. Täällä on myös mielenkiintoista tavaraa, vanhoja myllyjä ja muuta, Santeri Laine vahvistaa.

Lampaiden lisäksi lapset pällistelevät kukkoa, jolle pitäisi hankkia naisseuraa ja juoksevat sitten museo-opas Anu Laakson luo, joka näyttää, miten lampaiden villaa karstataan.
– Ota alempaa kiinni ja laita sormet näin, tukevasti, Laakso opastaa.

Puujalkojen kanssa lapset eivät neuvoja kaipaa. Rose-Maria Laine huutaa, että jalat ovat liian pitkät, mutta alkaa samantien kävellä.


Koululaisten kestosuosikki

Kauppilanmäen museoalue on tänäkin kesänä auki kesäkuun alkupäivistä elokuun loppuun. Auki ollaan pääsääntöisesti kahdestatoista neljään, paitsi keskiviikkona iltakuuteen. Viime vuonna auki oltiin aina viiteen.
Muuten museossa asiat ovat pysyneet ennallaan. Mitä nyt pärekattoja pitäisi uusia ja kukolle hankkia kuolleiden heilojen tilalle vähintään kolmen munivan haaremi.

Muuttumaton mennyt maailma ja uskollisesti vuodesta toiseen pihamaalle saapuvat lampaat ovatkin museon valtteja. Museoalue vetää puoleensa etenkin lapsia.

– Meillä on paljon koululaisia elokuun lopussa ja toukokuussa. Kauppilanmäellä käynti kuuluu Valkeakoskella viidensien luokkien opetussuunnitelmaan, amanuenssi Satu Lahtinen sanoo.


Massiivinen pelastusoperaatio

Kauppilanmäellä vierailijat saavat kuulla paperityöläisten elämästä. Alueen viisi asuinrakennusta ja piharakennukset kertovat työläisten asuinoloista 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkupuolelle. Museo Kauppilanmäestä tuli vuonna 1960.
– Talot eivät olleet alunperin näillä paikoilla, vaan ympäri Valkeakoskea. Ne siirrettiin tänne, kun museo perustettiin. Muuten ne olisi purettu. Talot haluttiin kuitenkin säilyttää muistuttamassa siitä tyylistä, miten paperityöläiset asuivat, amanuenssi sanoo.
Kauppilanmäen museoalue on osa kaupungin puistoaluetta.

– Tänne pihaan saa tulla vaikka piknikille, alueelle ei ole pääsylippua. Mutta jos haluaa sisälle, täytyy maksaa pääsylippu ja osallistua opastukseen, jotka alkavat tasatunnein.

Sivun alkuun>>


05.06.08 Valkeakosken Sanomat

2576863.jpg (16381 bytes)

Paikallislehti tarjoaa monipuoliset verkkopalvelut lukijoille ja yhdistyksille elokuussa


Valkeakosken Sanomat on julkaissut verkkolehteä jo yli kymmenen vuotta. Verkkoon siirretään osa lehden sisällöstä ja rekisteröityneitä lukijoita on noin 4 000.

Verkkopalvelut ovat vuosien mittaan kehittyneet ja uudet ohjelmat ovat tarjonneet lisää mahdollisuuksia palvella lukijoita, yhdistyksiä ja yhteisöjä. Lehteämme julkaisevassa Alma Mediassa on ollut käynnissä koko konsernin kattava kaksivuotinen verkkopalvelu-uudistusta. Siihen liittyen Valkeakosken Sanomien verkkopalvelut siirtyvät täysin uuteen aikaan elokuussa.

Verkkopalvelujen uudistaminen tarjoaa uutisten jatkuvan päivityksen, luo yrityksille, yhdistyksille ja yhteisöille pohjan toteuttaa omaa tiedotustaan, antaa lukijoille mahdollisuuden keskusteluun ja omiin kuviin ja yhteisöihin ja tarjoaa nykyajan kaksisuuntaiset palvelut kaikkien käyttöön. Alma Median maakuntalehdistä Satakunnan Kansa ja paikallislehdistä Nokian Uutiset toteuttivat keväällä ensimmäisinä uudistuksen. Elokuussa kaikki lehdet ovat mukana parantuneessa palvelussa.

Valkeakosken yhdistyksille verkkopalvelujen uudistaminen tarjoaa mahdollisuuden uuteen aikaan, sillä kaupunki lopettaa omat palvelunsa yhdistyksille tämän vuoden aikana. Uudessa tilanteessa moni yhteisö on ollut ymmällä ja erilaisia kaupallisia vaihtoehtoja on jo niille esitelty.

Paikallislehti on yhdistyksille luonteva yhteistyökumppani, sillä jo nyt lehti julkaisee urheiluseura- ja seuratoimintapalstojensa alla päivittäin lähes kaikkien yhdistysten tiedotteita omakustannushintaan. Niiden siirtyminen lehden kautta verkkopalveluun on helppo järjestely eikä aiheuta yhdistysihmisille suurta lisätyötä. Asiaa esitellään ensi viikolla järjestettävässä tilaisuudessa tarkemmin aiheesta kiinnostuneille.

Sanomalehdille verkko on uhka ja mahdollisuus. Verkkopalveluilla voidaan tuottaa lukijoille monia sellaisia palveluja, joita paperilehdessä ei voi olla. Lehti ja verkko voivat hyvässä vuorovaikutuksessa tehostaa paikallista tiedottamista tuntuvasti.

Samalla on kuitenkin pidettävä huolta siitä, ettei painetun sanomalehden elinmahdollisuuksia heikennetä. Paperilehti on edelleenkin paras käyttöliittymä ja keskeinen osa suomalaisten jokapäiväistä elämää.

Sivun alkuun>>


27.05.08 Valkeakosken Sanomat (Hannu Mäkelä)

wpe1.jpg (275205 bytes)

 

Sivun alkuun>>


27.05.08 Valkeakosken Sanomat "Pippurinen"

Kauppilanmäen asukasyhdistys kyllästyi jatkuvaan nuorison ilkivaltaan niin paljon, että teki poliisille rikosilmoituksen. Poliisi onkin luvannut tehostaa valvontaa alueella.

Alueen asukkaat ovat kyllästyneitä siihen, että alaikäiset juovat rannassa alkoholia, hajottavat paikkoja, täyttävät postilaatikoita erilaisilla roskilla ja repivät puutarhoista kukkia. Uimapaikan alueella rällästetään viritetyillä mopoilla ja kaikki irtain alueella heitetään järveen.

Sivun alkuun>>


25.01.2008 Valkeakosken Sanomat (Teksti: Eila Saukkonen, kuva Henry Rantaniemi)

Makikatupt.jpg (17346 bytes)

Kaupunki halusi Mäkikadulla liikenneturvallisuutta, viihtyisyyttä ja kustannussäästöä. Asukkaat eivät välttämättä ihastuneet.

Asukkaat moittivat kadunpätkän kunnostusta kevytliikenneväyläksi

Jos ajotie muutetaan kevytliikenneväyläksi, voi ainakin osa asukkaista ärtyä. Näin kävi Valkeakoskella Mäkikadulla.

Tekninen lautakunta sai kahden asukkaan allekirjoittaman kirjelmän, jossa muun muassa tivataan syytä muutokseen.

– Kauppilanmäkeä ja Yrjölää yhdistävä tie on ollut monille asukkaille tärkeä ja sen käyttötarkoituksen muutos haittaa monia asioita.

– Esimerkkinä voidaan mainita hälytysajoneuvojen kuljettajat ja alueelle tulevat vierailijat, asukkaat kirjoittivat.

Lautakunta luki kirjeen mutta katsoi, ettei se aiheuta toimenpiteitä.

Teknisen viraston mukaan asia tuli esille, kun talvi viipyi ja muut työmaat viivästyivät.

– Yrjölän ja Kauppilanmäen alueella oli kunnostamista vailla enää tuo kadunpätkä ja määrärahaakin oli. Suunnitelmat olivat jo valmiina, virasto selittää.

Kadun luonteen muutosta virasto perustelee liikenneturvallisuudella ja viihtyisyydellä. Lisäksi kevytliikenneväyläksi kadun kunnosti paljon vähemmällä rahalla kuin autoliikennekaduksi.

Samalla kaupunki paransi mattolaiturille vievää tietä ja leikkikentältä Kauppilankadulle johtavaa polkua.

Lentopallokentän alue pohjattiin. Samalla saatiin katutyöstä irtoavat rakennusainekset hyötykäyttöön ilman, että niitä olisi pitänyt kuljettaa muualle.

Sivun alkuun>>


Vuosi 2007


 

14.09.2007 Valkeakosken Sanomat

Lahna 14..9.07.gif (35130 bytes)

Sivun alkuun>>


31.08.2007 Valkeakosken Sanomat (Teksti: Marjut Itkonen Kuvat: Olli Nykänen)

KM uutiskuva 2179691.jpg (18791 bytes)

Aksin talon hirret eivät kohdanneet vieläkään voittajaansa. Kesän puutuholaiset on saatu kuriin Kauppilanmäen museon alueella.

Kauppilanmäki välttyi ylimääräisiltä vierailta
Tuholaishyönteiset eivät häirinneet kesän rauhaa

Kauppilanmäen museoalueella Aksin talon tietyissä hirsissä asustaa tupajumeja. Täksi kesäksi tuholaishyönteiset on kuitenkin saatu hiljentymään. Neljä vuotta sitten tehdyssä kuntotarkastuksessa havaitut jumit on tuhottu.

Museo-opas Anu Laakso kertoo, että jotain pientä aina löytyy, mutta haitaksi asti hyönteisiä ei ole ollut. Tekstiilejä on varmuuden vuoksi viety lepäämään, jotta ne säilyisivät pidempään.

Museomestari Heimo Simolinin mukaan tuholaisten kokonaisvaltaiseen poistamiseen tarvitaan ammattilainen hyönteistorjuja. Tuhoamista varten on aivan omat aineensa. Joskus käytetty valopetroli on nykyään kielletty aine hyönteisten torjunnassa.

Tuholaisten työtä voidaan kuitenkin haitata esimerkiksi tervaamalla rakennusten seiniä. Myös seinien ympärillä olevan kasvillisuuden karsiminen vähentää tupajumien aiheuttamia häiriöitä. Alueen suuret, varjostavat puut ovat hyönteisten kannalta onni, koska ne estävät osaltaan alueen kuivumisen.

Jumit syövät puuta, ja niiden aiheuttama purukasa yleensä paljastaakin heidän aiheuttaneen pienen reiän seinään tai esineeseen.


Tuholaiset jäähylle

Kosteudessa viihtyvät alle puolen sentin kokoiset puunkaivajat eivät välitä pakkasesta. Kauppilanmäen museolla onkin oma pakastimensa tuholaishyönteisten torjumista varten. Reilu 25 asteen pakkanen riittää tuhoamaan kuoriaisen.
– Taloja ei tietenkään voida pakastaa mutta esineitä pidetään kaksi viikkoa pakkasessa. Sitten ne kuivataan ja lämmitetään, minkä jälkeen ne pannaan kylmään vielä viikoksi, selventää amanuenssin sijainen Satu Lahtinen.

Talot pidetään lämpimänä keväät ja syksyt. Kun talven kovat pakkaset iskevät, sammutetaan lämmitys. Lämmittäminen pitää rakennukset kuivana. Jäätävä pakkanen puolestaan tappaa kostean paikan löytäneet hyönteiset.

Jumit viihtyvät erityisen hyvin Kauppilanmäen museon savusaunassa, koska rakennus pysyy maalattiansa takia kosteana.

Rakennustarkastuksessa todettiin, että saunan hyönteiset pystyy tuhoamaan myrkyttämällä koko rakennus hupun alla.

Ulkona olevaa raamisahaa tulee myrkyttää säännöllisesti, jotta puutuholaiset pysyvät poissa.

Tuholaishyönteisistä riippumatta museon rakennukset ovat hyvässä kunnossa. Pärekattoja on tarkkailtu ja harjattu kuntotarkastuksen jälkeen. Tarkastuksessa kehoitettiin suojaamaan savupiiput, koska käyttämättömänä ne rapautuvat.

Yhden talon kohdalta maanpintaa on pitänyt kuoria, koska maan nousemisen vuoksi ilma ei ole päässyt kuivattamaan talon alaosaa.

Ainoa epäkohta alueella on vieläkin se, että Aksin talo on hieman notkolla.

Koko rakennus pitäisi suoristaa, mutta Satu Lahtisen mukaan toimenpide vaatii alan ammattilaisen. Aksin talon pärekatto on myös kunnostuslistalla.

Sivun alkuun>>


21.08.2007 Valkeakosken Sanomat (Teksti: Marjut Itkonen Kuvat: Olli Nykänen)

ranta2164921.jpg (22905 bytes)

Kauppilanmäen kyläyhdistyksen raivaama uimaranta on löytänyt tiensä Ritva Lundanin sydämeen. Lastenlapset Miska ja Venla Lundan ovat saaneet puhuttua vaarinkin uimaan taas pitkästä aikaa tehtaan maisemiin. Pentti Lundan vakuuttaa yllättyneensä positiivisesti.

Kymmenien uimarantojen kaupunki

Jos vesi on kylmää, Valkeakosken viheriöilläkin viihtyy varmasti

Pentti Lundan katselee rantakiviä kummastellen. Niiden päälle ei ole kertynyt mitään tehtaan sotkua. Kauppilanmäeltä pääsee vihdoin uimaan puhtaaseen veteen. Pentti Lundan naurahtaa huomatessaan, että nyt täällä elävät jo kalatkin.

Hän muistelee käyneensä alajuoksulla uimassa viimeksi 45 vuotta sitten.

Ritva Lundan on saanut miehensä lisäksi myös lapsenlapsensa ihastumaan Kauppilanmäen asukasyhdistyksen rakentamaan uimarantaan. Levää vedessä ei ole ollenkaan ja pohja on tarpeeksi korkealla. Reissu on täydellinen, koska vaarikin on saatu houkuteltua mukaan.

Kuusivuotias Miska Lundan ei tiedä parempaa paikkaa. Hän ei kaipaa laituria tai isoa hiekkarantaa. Riittää, että vesi on lämmintä. Viisivuotias Venla Lundan on hieman eri mieltä veden lämpötilasta mutta nyökkää hyväksyvästi rannan olevan yliveto.
Pienellä, noin viisi vuotta sitten talkoovoimin raivatulla rannalla on sopivasti varjoa. Kioskia kukaan ei edes muista kaivata, koska puiselle pöydälle on hyvä levittää omat eväät.

Kauppilanmäen asukasyhdistykseen kuuluva Jouko Notkola kertoo, että ranta on kaikille avoin, vaikka sen hoito on alueen asukkaiden vastuulla. Pururadan varrella sijaitsevassa rannassa on varmasti hyvä käydä virkistymässä.

Jouko Notkolan mukaan tehtaasta ei ole enää mitään haittaa. Joka kesä otetut vesinäytteet todistavat samaa. Kauppilanmäen rannassa kala paitsi ui, sitä voi myös syödä.

Lundanien antaman arvioinnin mukaan uiminen Kauppilanmäen rannassa ei ole ollenkaan huono kokemus.

Pieni ruoppaus tekisi terää

Kirjaslammen uimalan vihreällä nurmella on hyvä nauttia kauniista kesäpäivästä, vaikka vesi olisi liian kylmä uimiseen. Irina Ivanovan, Netta Ketosen ja Severi Miettisen mielestä lammen vesi näyttää lämpimänäkin turha likaiselta, jotta siihen viitsisi kastautua.
Onneksi kolmikko tykkää makoilla pelkästään auringossakin.

Severi Miettisen mielestä ranta on hieman liian pieni. Hyppytornia kaivataan Kirjaslammenkin laiturille. Tytöt ovat lähes tulkoon tyytyväisiä rannan tarjontaan. Pienellä rannalla saa olla rauhassa. Ponnahduslautaa on hieman ikävä.

Tepa Isosomppi ja Katriina Seppälä ovat sitä mieltä, että vanhat kunnon uimakilpailut ja uimakoulut pitäisi tuoda takaisin lammelle. Tepa Isosompin auringonottoa ei häiritsisi suurikaan väkimäärä, jos vain Kirjaslampi heräisi jälleen kukoistukseen.

Pieni ruoppaus ja kaiteiden kunnostus tekisi Kirjaslammesta jälleen entisensä veroisen. Naisten mielestä mansikkapaikan pitäisi satsata juuri tällaisiin kaupungin mansikoihin.

Keskellä kaupunkia oleva keidas kuolee, jos ihmisiä ei saada sinne takaisin.

Parasta Kirjaksessa ovat vessat, pukuhuoneet ja lentopallokenttä. Tepa Isosomppi lisää listaan vielä kymmenien vuosien takaiset pellehyppynäytökset. Tyhjyyttä ammottava katsomo näyttää suorastaan surulliselta vanhoihin, hyviin aikoihin verrattuna.

Vaikka Kirjaslammessa on pieniä puutteellisuuksia, se säilyttää silti paikkansa Valkeakosken parhaiden uimarantojen joukossa.

Apialta puuttuu vain kymppi

Apian uimaranta on mahtavan hyvän loistava. Lähes täydellisestä paikasta puuttuu vain kymmenen metrin korkuinen hyppytorni.
Tiia Kauppinen on mielissään uimarannan naapurista. Seikkailupuiston avulla voi lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Linnakkeen vallihauta tarjoaa lapsille loistavan uimapaikan. Hyppykiveäkään ei ole unohdettu. Uinnin jälkeen lapset voivat rynnätä kuivattelemaan muun muassa kiipeilyverkkoon.

Neljätoistavuotiaan Anssi Sillanpään mielestä Apia on muun muassa elävyytensä takia paras uimaranta. Leveä hiekkatie karaisee mukavasti nurmikentältä veteen pyrkivien jalkapohjia.

Toisaalta myös Hakalanranta täyttää pojan mielestä melkein kaikki upean uimarannan kriteerit. Ainoastaan laituri uupuu.

Hyppymahdollisuus on tärkeä paitsi Anssi Sillanpäälle myös Teemu Iisakkilalle, Teemu Niemiselle ja Petteri Takalalle. Riittää, että uimataito on hankittu. Ei sitä tarvitse lähteä erikseen todistamaan. Kesän sateet eivät ole estäneet poikia viihtymästä Apialla. Kastuuhan sitä vedessä kuitenkin.

Tänä kesänä Apianlahden vesi on ollut yllättävän lämmintä.

Suurin este uimiselle on ollut helteisten säiden synnyttämät levät. Käyttäjiensä ylistämänä ranta rankataan epämiellyttävästä kasvustosta huolimatta parhaimmiston joukkoon, koska auringonottoon ei ole esteitä ollenkaan.

Lähes kaikki alueen puut ovat vielä sen verran matalia, ettei niiden varjoon edes mahtuisi monta ihmistä. Ne, jotka eivät välitä paisteesta, suunnistavatkin yleensä toisaalle.

Mataluus ei ole haitaksi

Johanna Salo ja Sari Salminen sijoittavat Hakalanrannan ykköseksi, kun listataan koko lähiseudun uimarantoja. Hakalanranta on mataluutensa ansiosta täydellinen lapsiperheiden uimaranta, mutta vanhemmatkin nauttivat olostaan. Naiset ovatkin tällä kertaa kaksistaan liikenteessä.
Tilava ja siisti ranta ei kaipaa ylimääräisiä viihdykkeitä. Nurmikolla mahtuu usea porukka pelaamaan pallopelejä tai heittelemään frisbeetä. Lapset sopivat hyvin sekaan juoksemaan siniset huulensa pois.

Johanna Salo ja Sari Salminen jättävät liikuntapuolen muille. Heidän aikansa kuluu parhaiten viltillä rupatellessa. Uitua tulee aika vähän, koska vesi on heidän makuunsa liian kylmää. Sen sijaan aurinkokylpy kelpaa mainiosti. Uimarannalla vietetään usein kolmesta neljään tuntia.

Tuulinen päivä karsii hieman kävijöitä Hakalanrannasta. Mika Korhosen mielestä sää on kuitenkin täydellinen. Hän levittelee tyytyväisenä leijaansa nurmelle. Kiinnostusta herättävä muutaman miehen kokoinen vempele täyttyy nopeasti ilmalla.

Mika Korhonen on harrastunut leijalautailua kuutisen vuotta. Hän on havainnut Hakalanrannan hyväksi paikaksi. Avoimelle järvelle esteettömästi puhaltava tuuli kuljettaa sopivasti ilmaa leijan alle ja antaa vauhtia laudalle.

Mika Korhonen saapuu Hakalanrannalle harvoin pelkästään uimaan. Harrastuksenkin parissa saa kuulemma uida ihan tarpeeksi.

Hakalanrannalta ei kävijöiden mielestä puutu oikeastaan mitään. Kioski olisi ehkä hyvä olla mutta ilmankin pärjää. Grillausmahdollisuus kuuluu rannan parhaisiin anteihin.

Sivun alkuun>>


11.06.2007 Valkeakosken Sanomat

Lyhyesti

Tikkuleikit sytyttivät metsäpalon

Valkeakoskella Yrjölänlahdella syttyi metsäpalo torstai-iltana. Palomestari Matti Saarisen mukaan palo sai alkun pikkupoikien tikkuleikeistä. Kasvillisuutta alueelta tuhoutui pari kymmentä aaria.

Puista lentelevät hahtuvat ovat suurin syy palojen leviämiselle. Kun tuli tarttuu pumpulimaiseen pintaan, tuli etenee nopeasti. Hahtuvat ovat kuin ruuti.

– Tällaisen tulipalon rinnalla ei juosten pysy, Saarinen varoittaa.

Turvepohjaiseen maahan tuli jää vielä kytemään, mikä vaikeuttaa palon sammuttamista entisestään. Varsinkin alkukesän hahtuva-aikaan onkin erityisen tärkeä katsoa tarkasti, minne valkean sytyttää.

Katso paikalta otettuja kuvia   >>

Sivun alkuun>>


08.06.2007 Valkeakosken Sanomat  (Eila Saukkonen)

Vuoden koskilaisen arvo mykisti kanttorin
Hannu Kahilakosken vinkki: jos stressaa, hanki akvaario


Sukkelapuheiseksi tunnettu valkeakoskelainen kanttori Hannu Kahilakoski joutui eilen pariksi minuutiksi melkein sanattomaksi.

Herkkä hetki koitti Valkeakosken markkinoiden esiintymislavalla, kun juontaja Juhani Fredriksson julisti kanttorin Vuoden koskilaiseksi.

Yleisö äänesti Kahilakoskelle arvonimen valtaisalla äänimäärällä.

Tosin hyvin tittelistä taistelivat muutkin ehdokkaat.

Äänestyksen järjesti, kuten markkinatkin, Valkeakosken Nuorkauppakamari.

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pekka Järvinen totesi Hannu Kahilakosken tehneen 31 vuotta työtä Valkeakosken, seurakunnan ja Valkeakosken kulttuurielämän hyväksi.

Syksyllä kanttori jää virallisesti eläkkeelle. Pekka Järvinen totesi eläkepäivillä kelpaavan, asuuhan kanttori keskellä kaupunkia järven rannalla omakotitalossa.

Kahilakoski on käytännössä ehtinyt jo kuukauden päivät olla vapaalla.

– Paidankaulus ja housut eivät enää kiristä. Niin paljon olen raatanut puutarhassa. Nyt puutarha kukoistaa ja kukat loistavat. Herneen, avomaankurkun ja kurpitsan taimet kasvavat kovaa vauhtia.

Kahilakoski nauraa ihmetelleensä, miten hän on ehtinytkin virkansa hoitaa. Siksi täystyöllistävää on puutarhanhoito.

Sitä paitsi Kahilakoski osti 250-litraisen akvaarion, joka muuten on talossa kolmas.

– Suosittelen työstä stressaantuneille: hankkikaa tekin akvaario. Sitä hoitaessa ja sen ääressä istuessa mieli virkistyy.

Kanttori on muuten nimennyt kaksi kultakalaansa ihan valtakunnan ykköspariskunnan mukaan: akvaariossa uivat Tarja ja Pentti. Pentti pysyttelee taustalla ja Tarja keimailee.


Visavuoren urut hereille

Musiikkiakaan kanttori Hannu Kahilakoski ei ole vapaalle päästyään unohtanut, vaan hän on harjoittanut sitä paljonkin: laulanut ja soittanut.
Hän valmistautuu Visavuoren urkujen vihkimiskonserttiin yhdessä vaimonsa ja tukijansa Marian kanssa.

50 vuotta vaienneiden urkujen herättämisestä hän lupaa historiallista kulttuuritapausta seudulla urkumusiikin historiassa. Urut entisöidään, joskin ilmapuhallin nykyaikaistetaan höyrykäyttöisestä.

Kesän konserttisarjan avajaisissa kirkossa Kahilakosken pariskunta on juuri esiintynyt, ja onpa Hannu Kahilakoskella tekeillä yhdessä Raimo Valtasen kanssa levykin.

Tarmonpesä Hannun rakkaiden harrastusten listalle kipuavat myös vieraat kielet: englanti, saksa, ruotsi ja venäjä.

Sivun alkuun>>


24.04.2007 Valkeakosken Sanomat

Lyhyesti

Museosäätiöiden sulautumisesta säästöä

Kaupunkikonserniin Valkeakoskella kuuluvat Myllysaaren museosäätiö ja Visavuoren museosäätiö yhdistyvät tänä vuonna. Kaupungin talousarvion mukaan yhdistymisellä säästetään 30 000 euroa.

Säästöodotus näkyy säätiöille myönnetyssä tämänvuotisessa avustussummassa. Visavuoren museosäätiön avustus jää tänä vuonna 55 500 euroon. Myllysaaren säätiölle sivistystoimen lautakunta myönsi 141 000 euroa. Myllysaaren summa sisältää 30 000 euroa Kauppilanmäen kotiseutumuseolle.

Suomen jalkapallomuseolle myönnettiin 3 500 euroa Summassa on otettu huomioon Suomen palloliiton 100-vuotisjuhlanäyttely.

Pienen kulttuuriavustuksen toimintaan sai lautakunnalta Pohjois-Tyrvännön marttayhdistys. Tiedeavustushakemuksia lautakunta sai vain yhden, jonka se myös hyväksyi. Avustuksella tuetaan Heli Mustosen runoteoksen painatusta.

Sivun alkuun>>


23.02.2007 Valkeakosken Sanomat

Tasinmaki VS 230207.jpg (97801 bytes)

Sivun alkuun>>


08.02.2007 Valkeakosken Sanomat (Eila Saukkonen)

myllypirtti.jpg (19783 bytes)

Myllypirtillä alkava kattoremontti lupaa taloa käyttävien yhdistysten kannalta hyvää.

 
Myllypirtin julkisivu ja katto laitetaan kuntoon
Yhdistykset käyttävät rakennusta vilkkaasti


Valkeakoski-Seuran hoidossa oleva ja monen yhdistyksen käyttämä Myllypirtti pysynee nykykäytössä vielä hyvän aikaa. Tätä todistaa se, että kaupunki korjaa rakennuksen ulkoapäin. Kattoremontti alkaa ihan pian.

Kesällä pudotetaan vanha rappaus pois ja pannaan uusi vuori pintaan. Jos rappausten annetaan karista omia aikojaan, seuraavat kosteusongelmat.

– Menee kymmenen vuotta, ennen kuin alue kaavoitetaan. Tuon näköisenä rakennus ei voi olla, kun kerran siellä käy niin paljon ihmisiä kokouksia pitämässä, toimitilapäällikkö Paula Valtakoski Valkeakosken kaupungilta sanoo.

Toisaalta Myllypirttinä tunnettu entinen kauppa- ja asuinrakennus on jo näkynyt kaupungin myytävien kiinteistöjen listalla.

Alue ei ole kuitenkaan kaavoitusohjelmissa eikä kaupunki edes omista yksin koko korttelia. Naapurissa on yksityisiä sekä UPM:n maata. Yhtiö ei tiettävästi ole halukas käynnistämään tällä alueella mitään. Tonttimaakäytössä arveluttanee tehtaan melu. Myllypirtti sijaitsee kanavan tuntumassa. Vastarannalla käy Tervasaaren tehdas.

Valtakoski toteaa, että sisältä Myllypirtti on jo aiemmin korjattu viihtyisäksi.

Kaupungille rakennus on helppo pidettävä, koska se on annettu Valkeakoski-Seuralle.

Valtakoski tuumii, että kaavahankkeissa vuosikymmenkin on pieni aika. Yhdistysten kokoustilatarpeita paikka ehtii sillä välin palvella pitkän aikaa. Vastaaviin tarkoituksiin käytettäviä paikkoja ei kaupungilla enää juuri ole.

Paitsi kokouksia, Myllypirtissä on järjestetty muun muassa pienimuotoisia näyttelyitä.

Sivun alkuun>>


29.01.2007 Valkeakosken Sanomat (Juhani Valli)

KM teatteri.jpg (26081 bytes)

Harri Helminen, Anna Laitinen ja Juha Väistö olivat jo viime kesänä tutkiskelemassa, miten Kauppilanmäki soveltuisi kesäteatterikäyttöön. (Mika Seppänen)

 
Kesäteatteri halutaan Valkeakoskelle
Monta sopivaa paikkaa tarjolla


Valkeakoski on yksi harvoista paikkakunnista, jossa ei ole säännöllistä kesäteatteritoimintaa. Seitsemän valkeakoskelaista valtuutettua on tehnyt aloitteen kaupunginhallitukselle, että laaditaan selvitys mahdollisista kesäteatterin esityspaikoista ja luodaan tarvittavat puitteet sille, että valkeakoskelaiset voivat nauttia oman kylän kesäteatterista kesällä 2007.

Kaupungin sivistystoimen lautakunta käsitteli osaltaan asiaa ja totesi, että Kauppilanmäen museoalue soveltuisi tarkoitukseen hyvin, mutta kiinteät katsomorakenteet eivät sovellu alueelle. Myös Voipaalan taidekeskus sopisi hyvin tarkoitukseen. Kirjaston takana sijaitsevassa hiekkakuopassa on esitetty aiemmin näytelmiä ja sinne voitaisiin hankkia kiinteä katsomo. Tosin kustannukset sen rakentamiseksi ovat liian korkeat.

Apian alue taas vaatisi kunnostusta ja sen esiintymislava on ongelmallinen. Keskustan puistoalueilla on häiriönä taustamelu.

Kirjaslampi lisäpaikaksi

– Lautakunnassa tuli esille myös, että yhtenä lisäpaikkana voisi mahdollisesti toimia Kirjaslampi. Kävimme myös kaupunginteatterin mahdollisuuksia lävitse, mutta totesimme, ettei sillä ole voimavaroja säännölliseen kesäteatteritoimintaan. Satunnaisesti se voisi kuitenkin tuottaa niitä, selvittää kulttuuritoimenjohtaja Reijo Tepsa.
– Mielestäni olisi mahdollista, että tänne tulisi pysyvä kesäteatteri. Se joutuisi kuitenkin monelta taholta hakemaan joka vuosi rahoitusta. Apurahojen saantiin taas vaikuttaa paljon, onko se pelkästään harrastajatoimintaa. Jos siinä on ammattilaisia mukana, niin heidän palkkoihinsa on aina helpompi saada avustuksia.

Tepsa arvelee myös, että kaupunginteatterin produktioissa mukana olevat harrastajat eivät enää kesäisin jaksaisi olla mukana näyttelemässä.

Tarjolla kaksi kesänäytelmää

Valkeakoskella toteutetaan tulevana kesänä kaksi kesäteatterinäytelmää. Toinen on Visavuoressa ja ammattilaisten tekemä. Toinen taas on Kauppilanmäellä ja se toteutetaan seudullisen Viisikko-kulttuurihankkeen yhtenä osa-alueena. Siinä on mukana lisäksi Valkeakosken kaupunginteatterin näyttelijäyhdistys ja alueen harrastajanäyttelijöitä.
– Viisikko-hanke loppuu kuitenkin tulevan kesän jälkeen. Sen varaan ei pysty pitkään laskemaan. Ensi kesän tilanne tulee olemaan kuin ilotulitusraketti, joka ammutaan taivaalle ja se posahtaa. Näin hyvää tilannetta kesäteatterilla ei voi jatkossa olla. Se on ihan poikkeuksellista Suomessakin. Olen kaikkia sen tekijöitä jo siitä varoittanut.

Tepsan mukaan uuden kesäteatterin läpilyöminen kestää aina aikansa. Se vaatii tietyn katsojakunnan, joka pitää saada tulemaan joka kesä paikalle.

Kauppilanmäki hyvä teatterialue

Kauppilanmäen aluetta Tepsa pitää hyvänä esityspaikkana. Tosin siinäkin on omat ongelmansa.
– Toivon, ettei heti keväällä aleta siellä harjoitella, sillä museokin on avoinna noin kolme kuukautta kesäaikaan. Lisäksi luonto ja alue on haluttu pitää tietynnäköisenä. Olemassa olevia rakennuksia voidaan käyttää, mutta kulisseja niihin ei saa naulata. Maapohjaan voidaan kuitenkin tehdä kiinnityksiä, sanoo Tepsa.

Sivun alkuun>>


Vuosi 2006


18.12.2006 Valkeakosken Sanomat (Uutiset)

Kauppilanmäki valaistaan taas

Viime vuonna ennen joulua Kauppilanmäen museoalueelle Valkeakoskelle luotiin taloihin tonttujen oma valaistus. Se sai innostuneen vastaanoton yleisöltä ja valaistus uusitaan nyt pienin muutoksin. Valot syttyvät huomenna keskiviikkona. Valaistus jatkuu 14. tammikuuta asti.

Museoalue on avoinna vapaasti yleisölle ja valot palavat illalla kello 22:een saakka. Vierailijoiden kannattaa varata mukaansa oma taskulamppu, varsinkin jos maa on sula. Lapsia ja lastenmielisiä alueella odottaa myös Kauppilanmäen tonttu, joka nyt poikkeuksellisesti näyttäytyy vuoden vaihteen kunniaksi.

Museoalueen valaistuksen on suunnitellut ja toteuttanut Rita Ilola, kauppilanmäkeläinen itsekin.

Sivun alkuun>>


14.12.2006 Valkeakosken Sanomat (Eila Saukkonen)

Viitoitus kaupunginosiin paranee

Kaakonojan asukasyhdistys sai nopean vastauksen

Mistä outo tietää kääntyä Seminmutkasta Mäntylään, Roukonperälle tai Väärällekoivulle, kun ohjaavia opasteita ei ole? Asiaan on kiinnittänyt huomiota Kaakonojan alueen asukasyhdistys, joka teki aloitteen kaupunginosaviitoista kaupungille.

Aloitteen käsittely eteni kaupungilla ripeästi. Posti on tuonut kaakonojalaisille tiemestarin päätöksen, jossa tämä lupaa kaupunginosaviitoitusta kuntoon muuallakin kuin Seminmutkassa.

Seminmutkaan tulee opaste tosin vain Mäntylän, sillä periaatteena on lähiviitoitus. Seminmutkassa se tarkoittaa sitä, että päätieltä opastetaan vain lähimpään kaupunginosaan eli Mäntylään.

Kenraalintorille asennetaan opastus Roukkoon. Sääksmäentielle Helkavuorenkadun liittymään on tulossa opastus Kauppilanmäkeen. Sorrilankadun liittymään saadaan opastus Yrjölään.

Kaapelinristeyksen uudet viitat alkavat osoittaa Yrjölään ja Naakkaan.

Sääksmäen paikallistien Veistämöntien liittymään tulee opastus Raikkaalle. Sassintien liittymästä opastetaan vastaisuudessa Sassiin.

Pälkäneentielle Koivuniementien liittymään saadaan opastus Koivuniemeen.

Viittoihin käytetään kunnallisteknisen toimiston ensi vuoden rakentamismäärärahoja. Kokonaiskustannusarvio on 3 000 euroa.

Sivun alkuun>>



09.11.2006 Etelä-Pirkanmaan liikenneturvallisuussuunnitelman asukaskysely

Tiehallinto ja Etelä-Pirkanmaan kunnat Kylmäkoski, Toijala, Urjala, Valkeakoski ja Viiala ovat käynnistäneet yhteisen liikenneturvallisuussuunnitelman laatimisen. Suunnitelmaan kuuluu olennaisena osana asukkaiden kuuleminen. Tätä varten on internetissä auennut asukaskysely, johon vastaamalla voit vaikuttaa asuinympäristösi liikenneturvallisuuden kehittämiseen. Liikenneturvallisuuskyselyn avulla kootaan tietoja muun muassa koulu-, työ- ja harrastusmatkojen liikenneturvallisuusongelmista. Kyselylomakkeen karttaan voit merkitä paikkoja, joissa koet liikkumisen turvattomaksi. Lisäksi kyselyssä kootaan tietoa alueen liikennekäyttäytymisestä ja liikennekäyttäytymisen ongelmaryhmistä.

Kysely on auki 8.11-5.12.2006 välisen ajan osoitteessa: www.wspgroup.fi/lt/epeli

Toivon, että asukasyhdistyksenne osallistuu kyselyyn ja levitätte tietoa kyselystä yhdistyksenne jäsenille ja muille lähipiiriinne kuuluville. Viestin liitteenä on lehdistötiedote, josta saatte lisätietoa hankkeesta. Lisätietoa löytyy myös hankkeen internetsivuilta yllä olevasta osoitteesta.

Ystävällisin terveisin,
Riikka Kallio,
Projektisihteeri

Riikka Kallio
Projektipäällikkö, Liikennesuunnittelu
Project Manager, Urban & Transport planning

Sivun alkuun>>


01.09.2006 Valkeakosken Sanomat (Heli Mustonen)

Kaupungin puistometsiköissä muhii yhteinen jäterikos
”Kyllä ne sinne maatuu” ei enää kelpaa selitykseksi


Valkeakosken kaupungin puistopuutarhuri Sinikka Virtanen on kesästä saakka käynyt läpi kaupungin puistometsiköitä. Hän on saanut isompaa saalista kuin olisi toivonut.

Virtanen on nähnyt, kuinka me valkeakoskelaiset emme enää erota oman tontin ja kaupungin puistometsän rajaa. Tai erotamme me. Oma piha pidetään siistinä ja kaupungin maalle kärrätään puutarhajätteet, omenat, puutavarat, kottikärryt ja muu varastointia kaipaava tavara, kuten vene.

Jos oma piha rajoittuu kaupungin puistometsään, on katsottu näppäräksi tehdä siitä oman tontin luvaton jatke. On rakennettu varastoja, grillipaikkoja ja tehty jopa vankkoja puisia portaikkoja piilopaikkaan.

– On saatettu rakentaa kyllä aita oman tontin ja kaupungin puistometsän välille. Mutta sitten on tehty aitaan portti sitä varten, että voidaan käydä kippaamassa puutarhajätteet pois silmistä yhteiselle virkistysalueelle, Virtanen ihmettelee.

Ja rotatkin viihtyvät

Kun tällaisen salaisen kaatopaikan perustajalta kysyy, että miksi, vastaukset ovat mainioita:
– Kyllä ne sinne maatuu.
– Tämä on vain väliaikaista.
– Eikö näin saakaan tehdä?

Tiedoksi vain, että edes risut ja muu puutarhajäte eivät maadu vuosikymmeniin, ellei niitä käydä kääntelemässä. Läjättyinä niistä tulee vain tunkioita ja jätekasoja, joiden uumenissa viihtyvät rotatkin.

– Hauskaa on, että ihmiset eivät koskaan halua oikeaa kaatopaikkaa lähellekään omaa asuinaluetta. Mutta sitten ollaan valmiita perustamaan villi jätepaikka oman kadun päähän, puistopuutarhuri sanoo.

Lokakuun loppuun aikaa

Valkeakosken kaupunginpuutarhuri Kari Järventausta toteaa, että nyt on aika tehdä yhteinen ryhtiliike. Puistotoimiston asia ei ole putsata asukkaiden jäterikkomuksia. Nämä villit tunkiot nimittäin rikkovat jätelakia.
Armonaikaa on kuukauden verran eli lokakuun loppuun. Puistotoimisto odottaa asukkaiden yhteydenottoa, jotta voidaan yhdessä ratkoa, miten roskapaikat siivotaan ja mitä tehdään.

Jos esimerkiksi kolme kiinteistöä tai rivitaloyhtiö on hiljaisesta sopimuksesta läjittänyt vuosikausia puutarhajätettä johonkin luvattomaan paikkaan, nyt on yhteisen korjaustoimeenpiteen paikka ja aika. Toki siivousta voi tehdä ominkin päin, jos urakka ei ole mahdoton.

Kustannuksia syntyy roskien kuljettamisesta, mutta itse puutarhajätteen Lumikorven jäteasemalle jättäminen ei maksa mitään. Rakennusjäte maksaa, mutta on sekin parempi vaihtoehto kuin se, että jos paikkoja ei siivota, kaupunki voi viime kädessä tulla paikalle poliisin kanssa.

– Liian monet tuntuvat ajattelevan, että poissa silmistä on poissa mielestä. Mutta ei se niin mene. Viihtyvyys ja ympäristöhygienia kärsivät. Ja kyllä meitä alan ihmisiä ihmetyttää, että eivätkö ihmiset tämän enempää arvosta yhteisiä virkistysalueita ja puistometsiä, Kari Järventausta pyörittelee päätään.

Luvattomat jätepaikat paljastetaan

Puistotoimiston ”Roskis-projektissa” on nyt menossa ensimmäinen vaihe ja se on tämä lehtijuttu. Järventausta toivoo, että tämän luettuaan ihmiset ottaisivat yhteyttä ja hoidettaisiin ongelma yhdessä pois. Se on vähän sama kuin olisi kimpassa pelattu jalkapalloa ja rikottu koulun ikkuna. Rehtorin luokse menee koko kööri.
Tämän jälkeen tulevat kehotuskirjeet ja -laput. Kolmantena vaiheena on se, että puistotoimisto kaataa jätekasojen ympäriltä pienpuut pois. Piilossa oleva jäterikos tulee sen jälkeen varsin julkiseksi. Tähän ryhdytään jo tämän syksyn ja talven aikana. Vasta vihoviimeinen vaihe on poliisi.

Puistometsiköiden salatut jätesynnit eivät paina vain yksittäisten omakotiasujien harteita. Samaa on harrastettu niin rivitaloissa kuin kerrostaloyhtiöissä. Voikin olla, että isännöitsijät saavat pian puistotoimistosta puhelun, jos kaupungin aluetta on käytetty ”epäviralliseen jätehuoltoon”.

Järventausta sanoo, että kaupungin puistoihin kärrätyt puutarhajätteet ovat siinäkin mielessä ongelma, että niiden mukana puistoihin leviää koristekasveja, jotka tallovat kaiken muun alleen. Lupiinit, kaukasianjättiputket, jättipalsamit, etelänruttojuuret ja raunioyrtit ottavat metsiköissä vallan, joka niille ei kuulu.

– Esimerkiksi ruttojuurta ei pitele mikään, Järventausta pahoittelee.
Valkeakosken Sanomat kiersi eilen ympäri kaupunkia puistotoimiston väen kanssa katsomassa, mitä näkyy siistien kaupunkikasvojemme maskin takaa. Selvisi, että kotiseutuseuran pihakilpailuissa pärjännyt pihakin sisälsi hurjan salaisuuden tontin rajan takana. Kaikki ylimääräinen oli raijattu metsän pimentoon.

– Tällainen pikku kaatopaikka. Ajattele, jo kolme aaria, hirvitteli Järventausta puolestaan näyttäessään Salomaanpuiston tilaa.

”Kaikkea kivaa” löytyi myös esimerkiksi Sointulasta Pilkkimiehenpolun omakotitalojen takaa, Sointulankujalta ja Mäki-Innalanpuistosta. Juhannusvuorenpuisto, Perkiönpuisto ja Metsonpuisto edustivat Kokkolassa ja Juhannusvuoressa ”kaatopaikkalistoa”. Yhtä karseita näkymiä oli Eerolassa, Juusonrannassa, Matinmäessä sekä Yrjölässä.

Metsontiellä oli yksi hulvattomimpia tontinjatkeita. Oli venettä ja kattopellillä peiteltyjä puukasoja. Oli grillauspaikkaa ja muuta mukavaa metsän siimeksessä, mutta ei omalla tontilla.

– Emme halua nipottaa pienistä, mutta nyt tämä alkaa mennä jo liian pitkälle. Kyse on myös yhdenvertaisuudesta. Miksi osa saa jatkaa tonttejaan kaupungin maalle ja perustaa sinne varastoja tai kaatopaikkoja? Näin tämä ei voi mennä, kaupunginpuutarhuri Kari Järventausta tähdentää.

---------------------------------------------

Mitenkähän asiat ovat Kauppilanmäessä?

Sivun alkuun>>


01.09.2006 Valkeakosken Sanomat (Eila Saukkonen)

Harjukadulla ja Kauppilankadulla ei tule hurjastella. Asukkaat ovat vauhdista niin huolissaan, että ovat yrittäneet hidasteitakin.
Harjukadulle ja Kauppilankadulle ei luvassa ajohidasteita
Asukasyhdistys saa kieltävän vastauksen jo toistamiseen



Kauppilanmäki-Maijanniitty -asukasyhdistys ei saa toivomiaan ajohidasteita Harjukadulle ja Kauppilankadulle. Tekninen lautakunta käsitteli keskiviikkona Valkeakoskella asukkaiden keväällä lähettämän aloitekirjeen.

Asia oli esillä lautakunnassa jo toistamiseen. Joulukuussa pari vuotta sitten lautakunta päätti, ettei ajohidasteita tule.

Yhdessä poliisin kanssa tekninen keskus on arvioinut, ettei riittäviä edellytyksiä hidasteiden rakentamiselle ole, koska kadulla ei ole mikään oleellisesti muuttunut parin vuoden takaisen päätöksen jälkeen.

Ratkaisu pohjaa lautakunnan syksyllä 2004 hyväksymiin periaatteisiin, joiden mukaan hidasteita rakennetaan.

Todennäköisesti perusteltuina hidasteita pidetään, jos korkeat ajonopeudet ovat aiheuttaneet kadulla liikenneonnettomuuksia. Esimerkiksi päiväkodin tai vanhainkodin läheisyys voi olla erityisperuste. Asuntokadulle sitä harkitaan, jos siitä on tullut ahkerasti liikennöity läpikulkureitti.

Ajohidasteita ei tuoda, jos alueella ei ole jo käytössä alennettua nopeusrajoitusta.

Pari vuotta sitten on mietitty myös, milloin ajohidasteet eivät ole hyvä ratkaisu. Ne eivät käy, jos katu on aika lyhyt päättyvä katu tai läpi ei ollenkaan ajeta. Silloinkaan ajohidasteita ei suosita, jos harmia on vain muutamasta alueella hurjastelevasta autoilijasta.

Alueella oleva kevyen liikenteen väylä sulkee yleensä hidasteet pois. Poliisin pitää olla hidasteille suopea ja asukkaiden enemmistön tulee niitä kannattaa. Lisäksi ajohidasteet vaativat asukkaiden enemmistön myönteisen kannan.

Asukasyhdistys haki myös pysäköintikieltoa Kauppilankadun ja Mäkikadun risteysalueen lähelle. Kieltoa ei tule, koska paikka on liikennesääntöjenkin mukaan pysäköinniltä kiellettyä risteysaluetta.

Sivun alkuun>>


05.06.2006 Valkeakosken Sanomat (Eila Saukkonen)

passi.jpg (23053 bytes)

Museon pässipoika veljineen kutsuu paikkakuntalaisiakin vehreyden keskelle puistoalueelle ja myös tutustumaan tehtaalaisten asutushistoriaan. Henry Rantaniemi


Ehdota museomäen pässeille nimeä
Tällä viikolla odotellaan myös kanoja

Perunankylvö kuului perjantaina Kauppilanmäen museolla kesätyöntekijä Anu Laakson töihin. Anu tosin istutti perunaa vain ”malliksi”, yhden penkin verran.

Viereisiin penkkeihin Anu kylvi kuitupellavaa ja kehäkukkaa. Rehevänä Niemen Erkun pikkutalon pihapiirissä kasvaa muun muassa anikselta tuoksuvaa saksankirveliä.

– Ensimmäisen maailmansodan alusvuosia edustava talo on siirretty museomäelle kokonaisena Pässinmäestä kuorma-auton lavalla, kun muut on tuotu purettuina, kolmatta kesää museossa työskentelevä Anu tietää.

Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen monialalinjalta pari vuotta sitten valmistunut nuori nainen on monena museomäellä. Esineitten luetteloinnin lisäksi hän opastaa, siivoaa, hoitaa eläimiä ja nyppii vaikkapa rikkaruohoja kukkapenkeistä ja rakennusten ympäriltä:

– Kosteus mädättää puurakennuksia.


Parhaista palkinto

Erityisesti lasten suosikkeja museomäellä ovat joka kesä lampaat. Viisi pässipoikaa Keski-Korpelan lampolasta Pyörönmaasta totuttelee jo uuteen laitumeen vaunuvajan takana. Rehevä maa puskee pässeille ruokaa. Vahvistukseksi annetaan kerran viikossa kivennäistä. Palanpainikkeeksi vaihdetaan joka päivä raikas vesi. Vieraat eivät saa lampaita ruokkia.
Myöhemmin pässit pääsevät jaloittelemaan isommallekin aidatulle alueelle. Se ulottuu aina kävelytien vierelle asti.

Enää puuttuvat vain pässeiltä nimet:

– Kanervan kuistille tulee parin viikon ajaksi pönttö, johon saa laittaa nimiehdotuksia.

Parhaista nimiehdotuksista tietysti palkitaan.

Kanoja mäelle odotetaan tällä viikolla. Ne pääsevät tepastelemaan verkkotarhaan, jonne eivät muut siivekkäät pääse.


Opastusta tasatunnein

Toukokuun aikana esineet on otettu talvivarastosta takaisin paikoilleen. Museo avautuu huomenna, mistä lähin se on avoinna elokuun loppuun asti kello 12-17. Maanantaisin paikka on suljettu. Opastuskierrokset ovat tasatunnein, viimeinen kello 16.
Toisena museon kesätyöntekijänä on viittomakielen tulkiksi opiskeleva Jenni Airaksinen. Kesäkahviota museomäellä ei ole, mutta puistoalue on aina avoin vaikka piknikille.

Koskilaissunnuntaita vietetään museomäellä 9. heinäkuuta ja paperitytön ehtoon aikaankin elokuulla jotakin tapahtuu. Työväentalolta voi kesäkuussa kuulua hohotusta, minkä selittää ohjattu naurujooga. Yhteislipulla, joka on voimassa kaksi päivää, pääsee Kauppilanmäen museorakennusten lisäksi myös Myllysaaren museoihin.

Sivun alkuun>>


12.05.2006 Valkeakosken Sanomat (Eila Saukkonen)

Palaavatko lampaat kesäksi?

1655668.jpg (28276 bytes)

Lampaat ilmaantunevat näkösälle viimeistään kesäkuun alussa. ?

Kauppilanmäellä on voinut tavata jo muutamana kesänä lampaita, Voipaalassakin jo parina, ja viime suvena lampaat ilahduttivat silmää myös Juusonrannassa. Työnjohtaja Markku Mäkinen kaupungin puistotoimesta, laiduntaako Valkeakoski lampaita tulevakin kesänä?

Yhteistyössä on ollut mukana Pirkanmaan maaseutukeskus ja paikallinen lampuri.

– Samat paikat kuin viime kesänä ja suunnilleen yhtä monta kuin viime vuonna. Juusonrantaan otetaan ehkä vähän viime vuotista useampikin. Siellä taisi olla puolisen tusinaa, mikä määrä ei ehtinyt syömään kaikkea.

Mäkisen mukaan jouduttiin vielä miesvoimallakin maisemaa työstämään.

– Nyt ainakin alussa otetaan vähän enemmän. Jos näyttää, että ravinto ei riitä, vähennetään sitten.

Kauppilanmäellä ruohoa riitti sopivasti, kun ahkerat”kesätyöntekijät” siirrettiin välillä toiselle puolelle aluetta.

Mäkinen kertoo, että sen enempää Juusonrannasta kuin Kauppilanmäeltäkään ei ole tullut lampaista kielteistä palautetta. Pikemminkin ihmiset haluavat niitä.

Viime kesänä Kauppilanmäellä kotkottivat myös kanat.

– Viimeisten virallisten tietojen mukaan ne pidetään sisätiloissa toukokuun loppuun. Tuleeko muutoksia, sen näkee myöhemmin. Kanoille saattaa tulla eri säännöt kuin vesilinnuille.

Sivun alkuun>>


10.05.2006 Valkeakosken Sanomat (Eila Saukkonen)

Asukasyhdistyksille vanha summa painatusrahaa

Valkeakoski kannustaa asukasyhdistyksiään ja kylätoimikuntiaan tiedottamaan ja toimimaan myöntämällä tänäkin vuonna painatusavustusta. Kaupunginhallitus lupasi tarkoitukseen samansuuruisen summan kuin edellisvuonna, yhteensä 1 700 euroa.

Oman monistamon palveluita kaupunki ei kylläkään enää tarjoa. Paikalliset asukasyhdistykset kokoava Valkeakosken kaupunginosayhdistys on kirjeitse opastanut kulmakuntia siinä, miten kaupungin tuki nyt hyödynnetään.

Sivun alkuun>>


11.04.2006 Valkeakosken Sanomat

Kevattapahtuma06p.jpg (50505 bytes)

 

Sivun alkuun>>


11.04.2006 Valkeakosken Sanomat

Reino Rantala edelleen Yrjölän johtoon

Yrjölän asukasyhdistyksen vuosikokouksessa 2006 Myllypirtillä henkilövalinnat sujuivat yksimielisesti. Puheenjohtajaksi valittiin edelleen Reino Rantala.

Hallituksen muiksi jäseniksi tulivat (varajäsen suluissa) Reijo Heinonen (Anita Sillanpää), Paavo Järvenpää (Eero Kauranen), Anneli Elijoki (Kauko Riikonen), Erkki Pöytäkivi (Veikko Ryynänen), Eeva Pirinen (Pentti Murrosvirta) ja Tapio Sillanpää (Pirkko Rantala). Tilintarkastajina jatkavat Altti Jokinen ja Olavi Jykylä varallaan Pentti Vaaraniemi ja Pekka Harju.

Uusi hallitus pitää järjestäytymiskokouksensa myöhemmin. Siinä nimetään varapuheenjohtaja, sihteeri ja rahastonhoitaja. Kokouksen vahvistamaan toimintasuunnitelmaan sisältyvät Yrjölän rantapäivä, lauluilta, mato-ongintakilpailut ja retket yhteistyössä Kauppilanmäki-Maijanniityn kanssa. Keväällä pidetään tarvittaessa siivoustalkoot.

Yrjölän rantapaikkaa, Vallonjärven hiihtolatua ja ulkoilureittiä pidetään talkoovoimin kunnossa. Yksittäisistä tapahtumista tiedotetaan erikseen.

Viime vuonna yhdistyksen toiminta oli vilkasta. Pururadan hoito vaatii edelleen talkootyötä.

Sivun alkuun>>


03.03.2006 Valkeakosken Sanomat

vlks1579941.jpg (10729 bytes)

Tuore pulla ja kuuma mehu maistuivat Roopelle, Terolle ja Tommille laskujen välillä. kuvat: Kyösti Sintonen

Liukkaat laskut Kauppilanmäen Tasinmäessä

Soile Repo

Laskiaissunnuntaina, heti jännittävän jääkiekko-ottelun jälkeen, laskettiin Tasinmäessä jokavuotiset kilpalaskut. Osallistujia oli houkuteltu paikalle mäessä olleella ilmoituksella sekä alueella jaetuilla tiedotteilla. Vaikka itse kilpailut, nopeuslasku ja parilasku, oli tarkoitettu vain lapsille, oli kannustajia ja mukavasta tunnelmasta nauttivia aikuisiakin mäessä monta kymmentä.

Ratamestari Taisto ”Tasi” Nieminen oli loihtinut radan huippukuntoon. Yli kolmekymmentä lasta uskalsi lähteä mukaan kisaan koko talven kestäneen valmentautumisen jälkeen. Viimeisiä trimmauksia virallisille laskuvälineille ”ufoille” tehtiin vielä juuri ennen laskua voitelemalla pohjaa kynttilällä.

Kisa itsessään oli leikkimielinen ja tiukka, mutta nähtiinpä ensimmäistä kertaa kisojen historiassa myös protesti, kun jotkin kilpailijat olivat ottaneet sääntöjenvastaisesti vauhtia lähtöpaikan tolpista. Palkintojen jako sujui kuitenkin sulassa sovussa ja palkintosijojen ulkopuolelle jääneetkin saivat suunsa makeaksi yhden äidin mukanaan tuomien karkkipussien ansiosta.

Asukasyhdistyksen naisväki tarjoili kaikille osallistujille tuoretta pullaa ja kuumaa mehua. Metsän laitaan oli laitettu nuotio lämmittelemistä ja makkaran paistoa varten.

Asukasyhdistys haluaa kiittää Tasia upeasta työstä, jota hän pyyteettömästi tekee Kauppilanmäen ja muualtakin tulleiden lasten liikunnan ja ulkoilun hyväksi. Samoin asukasyhdistys kiittää kaikkia osallistuneita mukavasta tunnelmasta.

Sivun alkuun>>


06.01.2006 Valkeakosken Sanomat

Valometsää suunnitellaan Kauppilanmäkeen

Osa Kauppilanmäen museon taloista on tunnelmavalaistu vielä loppiaisen ajan. Museoalue kutsuu talviulkoilijoita pistäytymään ja nauttimaan valoista pyhäiltaan asti.
Valot syttyivät 16. joulukuuta ja ovat palaneet iltaisin kuudesta yhdeksään.
 
Kauppilanmäen ja Maijanniityn alueen asukasyhdistys on tehnyt aloitteen varsinaiseta museoalueen "valometsästä". Suunnitelma sisältää sekä puiden että rakennusten valaisua erilaisilla ja eritehoisilla valaisimilla ja valonheittimillä.

Jouluviikolla järjestettiin lapsille jouluaiheinentilaisuus. Varsinainen "valometsähanke" on vielä suunnittelu- ja kustannuslaskentavaiheessa.

Se on tarkoitus toteuttaa tämän vuoden aikana, elleivät kustannukset muodostu liian suuriksi. Ideana on saada museoalueelle ja sen monille mahdollisuuksille myös talvikäyttöä, asukasyhdistyksestä kerrotaan.

Sivun alkuun>>

 


Vuosi 2005


 

20.12.05 Valkeakosken Sanomat sivu 3

Kauppilanmäki pyhäiltana yleisömenestys

Arviolta 150 ihmistä nautti Kauppilanmäen museoalueella Valkeakoskella sunnuntaina talvisesta tunnelmasta ja jouluisesta lastentapahtumasta. Kauppilanmäen-Maijanniityn asukasyhdistyksen puheenjohtaja Esko Salo on yleisömenestykseen varsin tyytyväinen.

Asukasyhdistyksen kanssa tapahtuman järjestivät Myllysaaren museo ja kaupungin kulttuuritoimisto. Paikalla ahkeroi kaksi ponia, joille riitti ratsastajia taukoamatta kahden tunnin ajan. Makkaraa paistettiin pihalle sytytetyllä nuotiolla. Kävijät myös tutustuivat museotalojen valaistukseen.

Jatkossa osa museon taloista, Niemen ja Mäntylän ja Kanervan pirtit, on valaistu iltakuudesta -yhdeksään aina 8. tammikuuta asti.

Aloite museoalueen herättämiseksi valolla talviunesta tuli asukasyhdistykseltä. Rakennukset sijaitsevat puustoisella, rauhallisella puistoalueella ihan likellä kaupungin keskustaa.

– Kaavailimme, että museomäelle olisi lainattu Alvettulan valometsäideaa. Neuvonpidossa museoihmisten kanssa tuli esille ajatus,että jos tehtäisiinkin talojen sisälle valaistus, Esko Salo asukasyhdistyksestä sanoo.

Tunnelmavalaistuksen suunnitelma ja sen toteutus ovat Rita Ilolan käsialaa.

Sivun alkuun>>


26.08.05 Valkeakosken Sanomat

Kauppilanmäen rannassa tänään onkikilpailut

Kauppilanmäki-Maijanniityn ja Yrjölän asukasyhdistykset järjestävät tänään perinteiset mato-onkikilpailut. Onkipaikka on Kauppilanmäen rannassa, kilpailuaika on kello 18–20. Kisassa on sarjat miehille, naisille ja lapsille.

Onkikilpailun ohella on mahdollisuus osallistua kenttäpeleihin, tikanheittoon ja naulanlyöntiin. Kilpailun ohessa järjestetään myös arpajaiset, joiden palkintona on polkupyörä. Kannattaa siis varata pikkurahaa mukaan. Onkikilpailun päätyttyä ohjelmassa on palkintojen jako, makkaranpaistoa ja virvokkeita.

Sivun alkuun>>


11.07.05 Valkeakosken Sanomat (Juhani Valli)

Kauppilanmäen museoalueella 45-vuotisjuhla
Sadevarauksen lisäksi olisi pitänyt olla myös hellevaraus

Perinteinen koskilaissunnuntai keräsi Kauppilanmäelle taattuun tapaan valikoituneen yleisöjoukon.

Tänä kesänä Kauppilanmäen museo täyttää 45 vuotta. Syntymäpäiväjuhla sopi hyvin yhdistetyksi ohjelmalliseen iltapäivän viettoon.

Tavallista laajempi ohjelma sisälsi musiikkiesitysten lisäksi vankkoja paikallishistoriallisia esityksiä.

Mirjam Saarela Valkeakoski-Seurasta kertoi myllärin perheestä ja puutarhuri Merja Ala-Rakkola kaupungin puistotoimistosta selvitteli kuulijoille Valkeakosken keskuspuistoja.

Kauppilanmäellä on aina tapahtunut. Ennen museoalueen syntyä paikalla on ollut muun muassa teatteritoimintaa ja yhdistysten omaa toimintaa.

Museoalue vihittiin käyttöön 9. heinäkuuta 1960. Silloin paikalla olivat jo kaikki muut alueen rakennukset paitsi työväentalo. Se on siirretty sinne jälkeenpäin.

Koskilaissunnuntaita on Kauppilanmäellä vietetty nykymuodossaan 25 vuotta. Sen järjestämisestä ovat siitä lähtien vastanneet kaupunginosayhdistykset. Niitä ennen tapahtumaa järjesti Myllykylä-kerho.

 

Puistot alkoivat Antinniemestä

– Myllärin perhe asui aikanaan pappilan vieressä. Kappelikirkon vieressä huomio kiinnittyy myllärin tyttären hautakiveen, se on sen verran erikoisen näköinen luonnonkivi. Hänen isoisänsä toi mukanaan Valkeakoskelle 1800-luvun alussa kylän ensimmäiset tulitikut ja kalossit. Myllärin poika oli pappilan viimeinen mylläri, selvitti Mirjam Saarela.

Heidän lisäkseen Saarela kertoi myllärin pojan vaimosta, josta tuli kylän ensimmäisen sähkömyllyn käyttäjä.

Sähkömylly korvasi aikanaan vanhan myllyn.

Puutarhuri Merja Ala-Rakkolan mukaan Valkeakosken puistojen rakentaminen aloitettiin aikanaan kaupungin pohjoispäästä.

Ensimmäinen puisto rakennettiin Antinniemeen.

Sääksmäen puistikkoa Valintatalon vieressä Ala-Rakkola itse pitää edustuskelpoisimpana puistona.Toinen sellainen on Itsenäisyydenpuisto.

– Ihmisille tärkeimpiä ovat varmaan itse kunkin omat lähipuistot. Niin ja onhan lisäksi yksi tärkeä: seikkailupuisto Apialla. Kauppilan rantapuistosta käydään keskustelua säännöllisesti. Sitä pidetään kesannolla, sillä meillä ei ole puistotoimistossa juuri resursseja kaikkien puistojen hoitoon. Valkeakoskella hoidossa käytetään kahta luokitusta: A2- ja A3 -luokat. Ykkösluokkaa meillä ei ole ollenkaan käytössä. Keskustan puistot ovat pääasiassa A2-luokassa, totesi Ala-Rakkola.

Luokituksen mukaan kakkosluokan puistot pidetään edustuskelpoisina ja kolmosluokan puistojen hoitoon puututaan silloin, kun niille on jotakin pakko tehdä.

– Puistotoimistoon tulevasta palautteesta on kuitenkin suurin osa myönteistä. Kielteistä palautetta tulee harvemmin, sanoi Ala-Rakkola.

 

Kävijöitä kauempaakin

Koskilaissunnuntai keräsi kävijöitä myös Valkeakosken ulkopuolelta.

Hämeenlinnasta oli paikalle tullut Olavi Salokangas, joka on 1960-luvulla ollut opettajana Roukossa, Sorrilassa ja Tietolassa.

– Olin sijaisena Sorrilassa vuosina 1963-64. Kesätöissä olin sillä välillä Keski-Hämeessä portsarina. Vuonna 1968 läksin Hämeenlinnaan. Aina silloin tällöin poikkean Valkeakoskella tapaamassa entisiä työtovereita. Koskilaissunnuntaissa en ole aiemmin ollut mukana. Nytkin löysin täältä vanhoja tuttuja.

– Tuntuu, että kotiseutuhenkiset tapahtumat kiinnostavat nykyisin ihmisiä. Valkeakoski tuntuu olevan siinä mielessä erittäin aktiivinen paikka ja täällä on aktiiveja ihmisiä. Täällä pidetään perinteestä kiinni, tuumasi Olavi Salokangas.

Sivun alkuun>>


04.07.05 Valkeakosken Sanomat (Mari Tuohiniemi-Hurme)

Laivojen pillit vislasivat kanavapäivässä
Myllysaaren museo esitteli perjantaina höyrykäyttöisiä laivoja ja koneita

Höyrylaivojen pillit kertoivat lauantaina koko Valkeakosken keskustalle, että Myllysaaren museolla vietettiin kanavapäivää. Päivän ehdoton kohokohta oli höyrylaivojen saapuminen Lepänkorvan laituriin.

SS Satu, SS Wellamo ja SS Aino vetivät rantaan kiinnostuneita, ja onnekkaimmat mahtuivat laivojen kyytiin risteilemään.

Pillien soittoa kuulemassa ja komeita laivoja ihailemassa oli monikymmenpäinen joukko. Satavuotias Satu etunenässä laivat lipuivat arvokkaasti laituriin.

Myllysaaren museon pihassa oli näytillä lokomobiilihöyrykone ja höyryllä toimiva laivan apumoottori.

Lokomobiilihöyrykone, nimeltään Paras Apu, on rakennettu vuonna 1923. Koneen omistaja Juha-Pekka Eeva on entisöinyt koneen sen entiseen loistoon.

– Kone on entisöity tarkasti sellaiseksi kuin se on ollut, Eeva vakuutti.

Höyrykone oli yleinen maatilojen voimanlähde ennen polttomoottoria. Myllysaaren pihan tuoksut, terva ja savu muistuttivat montaa museovierasta omasta lapsuudesta maalla.

Lokomotiivihöyrykoneet pyörittivät muun muassa maatilojen puimakoneita ja pärehöyliä.

Ruotsin armeijan höyrynkehitin, mallia 1967, pyöritti laivan apukonetta vuodelta 1918. Koneet oli tuonut näytille Timo Lehmunen. Vanhojen koneiden kanssa saisi hänen mukaansa kiertää maata vaikka kahdeksana päivänä viikossa, jos vain aikaa ja tapahtumia riittäisi.

Lehmunen on tehnyt työuransa Kuusankosken sellutehtaalla, mutta höyrystä hän ei päässyt eroon eläkkeelläkään.

– Tavoitteenani on esitellä ihmisille kuinka höyrykoneet käyvät, koska nykyään sitä harva tietää, Lehmunen mietti.

Iltapäivällä oli Myllysaaressa tarkoitus käydä kaupunginosayhdistysten välinen köydenvetokilpailu. Kisa jäi pitämättä, koska yhdistyksistä ainoana Kauppilanmäki-Maijanniityllä oli joukkue.

Köysi vedettiin sillalle pitkäksi, mutta se kerittiin kokoon ja Kauppilanmäki sai luovutusvoiton.

Sivun alkuun>>


10.06.05 Valkeakosken Sanomat

uuti0005.jpg (22006 bytes)

Oona Lahtinen, Kaisa Kataja ja Reetta Laurila kipaisevat matkaan alle kouluikäisten tyttöjen sarjassa.

Santun Lenkki - tapahtuma sai liikkeelle isommat ja pienemmät

Kauppilanmäki-Maijanniitty -asukasyhdistys järjesti yhdessä Yrjölän asukasyhdistyksen kanssa toisen Santun Lenkki -tapahtuman. Lapsille oli tarjolla maastojuoksukilpailu ja aikuisia liikutettiin haastekilpailulla - kumman yhdistyksen alueelta löytyy useampi pururadan kiertäjä.

Talkoilla rakennettu kilpailukeskus sijaitsi Yrjölän hiekkakentällä. Lähtöjä nähtiin yhteensä kuusi. Tällä kerralla tytöt olivat lähteneet innokkaammin mukaan kisailemaan. Kilpailijoita ilmoittautui yhteensä 21. Yksi sarja perustettiin paikan päällä, kun kuusi "yli-ikäistä" poikaa halusi mukaan kisaan.

Matkat oli mitoitettu ikää vastaaviksi eli isompien reitti oli nuorempien reittiä pidempi. Reitit kiersivät Yrjölän kentän ympäristössä. Kilpailusuorituksen jälkeen oli limpsatarjoilu, jotta kaikille jäi mukava maku osallistumisesta.

Kun kaikki sarjat oli juostu, pidettiin palkintojenjako. Kolme ensimmäistä palkittiin mitaleilla suuren maailman malliin ja lisäksi kaikki osallistujat saivat muistoksi kunniakirjan.

Aikuisten haastekilpailun voiton vei Kauppilanmäki-Maijanniityn asukasyhdistys. Osallistuneiden kesken arvottiin askelmittari. Arvonnassa onni suosi Sirpa Räisästä Linda-koirineen.

Tapahtuma päätettiin palkitsemalla Taisto Nieminen, jonka pyyteettömän työn tuloksista Kauppilanmäen ja Yrjölän lapset ovat päässeet vuosien saatossa nauttimaan. Tälläkin kerralla Tasilla oli sormensa pelissä, hän toimi maastojuoksukilpailun ratamestarina. Ehdottipa yksi äiti Tasia myös Kauppilanmäen omaksi ehdokkaaksi Vuoden koskilainen - kilpailuun ja ehdotus keräsi runsaasti kannattajia yleisön joukossa. Jää nähtäväksi, pärjääkö musta hevonen kovassa kilpailussa markkinoilla.

Molemmat asukasyhdistykset järjestävät talkoovoimin erilaisia tapahtumia vuoden aikana ja toivottavat niin vanhat kuin uudetkin asukkaat tervetulleiksi mukaan osallistumaan.

Tulokset:

V. 1999 ja sen jälkeen syntyneet tytöt:

1) Oona Lahtinen, 2) Kaisa Kataja, 3) Reetta Laurila.

V. 1998 syntyneet tytöt:

1) Janina Helin, 2) Maria Pullinen, 3) Li Virtanen.

V. 1998 syntyneet pojat:

1) Lauri Kataja, 2) Rasmus Repo, 3) Remu Virtanen.

V. 1997 - 1996 syntyneet tytöt:

1) Amanda Repo, 2) Pinja Lahtinen, 3) Laura Laakso.

V. 1995 - 1994 syntyneet tytöt:1) Julia Pullinen, 2) Juuli Niemelä, 3) Bea Rantanen

V. 1993 - 1992 syntyneet pojat:

1) Iikka Laurila, 2) Santeri Halminen, 3) Tero Rantanen, 4) Juuso Niemelä, 5) Ville Sarjala, 6) Petri Petäjistö.

Sivun alkuun>>


09.06.05 Valkeakosken Sanomat sivu 3 (Eila Saukkonen)

Asukasyhdistys ehdottaa valometsää Kauppilanmäelle

Kauppilanmäen museoaluetta Valkeakoskella valaisee ehkä jo ensi joulusta valometsä, jos Kauppilanmäen-Maijanniityn asukasyhdistyksen ehdotus toteutuu. Lammaselämyksiä kesällä tarjoava museoalue sykähdyttäisi myös pimeimpään vuodenaikaan.
Valkeakosken sivistystoimen lautakunta valtuutti tiistaina kultuuritoimenjohtaja Reijo Tepsan selvittelemään idean toteutusmahdollisuuksia eri yhteistyökumppaneiden kanssa.
Asukayhdistys on selostanut ideaansa kirjeessään jo aika seikkaperäisesti. Valolähteitä suunnattaisiin museoalueen pensaisiin ja puihin. Valometsää rakentaisivat asukasyhdistykset, kaupunki, seurat koululaiset, nuorisopalvelut ja kaikki halukkaat. Näyttävyyttä haettaisiin tuomalla musealueelle erikokoisia ja -lajisia puita lisääkin.
Asukasyhdistys kirjoittaa, että museoalue on lähellä kaupungin keskustaa ja kuin luotu tähän tarkoitukseen. Polut ovat valmiina ja valoihin tarvittava sähköverkko on jo rakennettu. Lisäenergiaa saa läheltä. Perille pääsee jalan, mutta rannassa on myös paikoitusalue autoille.

Aktiiviset asukkaat muistuttavat, että Hauhon Alvettulassa yksityisen kauppiaan ylläpitämä valometsä on ollut todella suosittu.
- Nyt kauppias luopui valometsän pidosta ehkä korkean ikänsä vuoksi, kirjeessä sanotaan.
Kauppilanmäelle ja Valkeakoskellekin asukasyhdistys uskoo saatavan valometsän avulla lisää vieraita. Esimerkiksi teatterimatkoihin Valkeakoskelle voisi sisällyttää käynnin valometsässä. Valot palaisivat vuoden pimeimpinä kuukausina. Alvettulassa sen esikuva on ollut nähtävissä kuukauden, kaksi vuodessa.
Valometsä voitaisiin mahdollisesti kytkeä valaistuun pururataan ja lapsille vapaaehtoisvoimin tehtyyn mäkeen. Asukasyhdistys on esittänyt työryhmän perustamista valometsää valmistelemaan.
Lautakunnassa idea askarrutti lähinnä kustannusten kannalta. Kaupunki ei ottane itselleen lisää kustannuksia. Asukasyhdistyksen papereissa arvellaan, että rahoitus on mahdollista saada yrityksiltä ja kauppiailta, teollisuudelta, myynnistä ja tuote-esittelyistä. Alueelle voitaisiin esimerkiksi pystyttää kota esittelyjä ja tilaisuuksia varten. Myös museon rakennuksia, kuten työväentaloa ja kahvilaa voitaisiin käyttää.
Luottamushenkilöitä arvellutti myös, kuinka valot mahtaisivat pysyä suojaisella Kauppilanmäellä ehjinä.

Sivun alkuun>>


08.06.05 Valkeakosken Sanomat sivu 3 (Mari Tuohiniemi)

Kauppilanmäen museo kertoo viime vuosisatojen elämästä

Tervan tuoksu ja peipposten laulu tervehtivät sitä, joka kipuaa polkua Kauppilanmäen museoalueelle vanhojen rakennusten lomaan. Jokainen koskilainen varmaankin tietää että museo on olemassa, mutta moniko siellä on todella käynyt? Kauppilanmäen museoväki haastaa valkeakoskelaiset katsomaan, mitä ulkomuseo kaupungin keskustassa voi tarjota.

Kauppilanmäen museo esittelee paperivapriikkilaisten elämää sadan vuoden ajalta, 1800-luvun lopulta viime vuosisadan puoleen väliin. Joka kevät rakennukset sisustetaan kesää varten. Myös mökkien pihat kertovat tehtaalaisten asuntojen historiasta. Pihoihin on istutettu perunaa, papuja, pellavaa ja muita vanhoja viljelykasveja. Koko museoalueen kasveista on tehty kartoitus, joka on kiinnostanut kävijöitä.

Varmoina vetonauloina ovat tänäkin kesänä arvokkaan maisemointi- ja kotiseututyön tekijät, nimittäin lampaat. Neljä koskilaispässiä pitää huolen siitä, että museoalueen kasvusto tulee perusteelliseti raivattua.Viime kesänä maisemanhoitajat pääsivät pahasti pulskistumaan. Lampaat ahkeroivat kuten pitikin, mutta koska niistä heti tuli vieraiden lellikkejä, saivat ne makupaloja liiankin kanssa. Tänä kesänä Kauppilanmäen museon henkilökunta toivoo, että vaikka kuinka hellyttäviä pässit ovatkin, niitä ei ruokittaisi.
Sen sijaan lammasveljekset kaipaavat nimiä, ja niitä saa käydä ehdottamassa museon alueella ensi viikon perjantaihin asti.
Viime kesän tapaan pässit saavat kavereikseen kanoja, joita kävijät ovat ehtineet jo kysellä.

Piknikille tai oppia saamaan

Kauppilanmäen museoalue on puistoa, johon pääsee milloin vain. Tiistaista sunnuntaihin kello 12-17 järjestetään opastettuja kierroksia aina tasatunnein. Niihin osallistumisesta peritään pääsymaksu, ja samalla maksulla pääsee Myllysaaren museoon kanavan toiselle rannalle. Kauppilanmäen museo on avoinna elokuun loppuun asti.

Museot täydentävät toisiaan kertomalla paperivapriikkilaisen eri puolista. Kauppilanmäellä näkee miten tehtaalaiset asuivat, Myllysaaren vanhassa tehdassalissa käytiin töissä.
Kauppilanmäen museon toiminta on painottunut opastettuihin kierroksiin, ja varsinaisia tapahtumia järjestetään vähemmän. Kesäkuussa pidetään alueella pihakirkko. Heinäkuun alussa Valkeakoski-Seura järjestää yhdessä asukasyhdistysten kanssa Koskilaissunnuntain, kotiseutupainotteisen iltapäivän museon yläpihalla.
Elokuun lopussa Paperitytön ehtoon yhteydessä on kulttuuritapahtumia myös Kauppilanmäellä. Samoin elokuun lopussa museolla on koululaisviikko, joka on suunnattu viidesluokkalaisille.
Museon toimintaa on viimeisen kolmen vuoden ajan muokattu erityisesti koululaisten suuntaan. Oppilaille on rakennettu ohjelmia, jotka tutustuttavat oman kotiseudun historiaan. Palaute on ollut hyvää, suunta on todettu oikeaksi.
Kauppilanmäen museon väki toivoo, että muutkin kuin koululaiset löytävät alueelle. Kierrokset kertovat Valkeakosken historiasta, ja kesäpäivänä voi lähteä mäelle vaikka piknikille.

Sivun alkuun>>


25.04.05 Valkeakosken Sanomat (Paavo Järvenpää)

Ahti Pihtasi

Sää suosi Yrjölän ja Kauppilanmäki-Maijanniityn asukasyhdistysten yhteistyönä järjestämää ulkoilupäivää. Sen ohjelmassa olivat pilkkikisat ja luontopolku leikkimielisenä kilpailuna.

Kalakisassa Ahti oli tavallista kitsaampi ja puntari lahjomaton. Naisten sarjan palkintojen noutoon tulivat paremmuusjärjestyksessä Kirsti Kivelä 195 gramman tuloksellaan ja Anita Sillanpää (37 g, 11,2 cm).
Miesten sarjan kireän kilvan voittojärjestys oli seuraava: Eero Kauranen (50 g) ja Erkki Pöytäkivi (45 g). Nuorten sarjan ainoa osanottaja Venla Tiitto sai 125 gramman saaliin. Muut osallistujat saivat parhaimmillaankin vai nypyjä, kaikki eivät edes niitä.

Kaikille osanottajille oli kuitenkin varattu palkinto, joten paremmuusjärjestys ratkaistiin arpomalla. Optimistisimmat lohduttautuivat sillä, että tällä kertaa kalat jäivät kasvamaan lisäpainoa.

Luontopolkukilpailussa oli tunnistustehtävänä lintujen ja eläinten kuvia sekä kasvi- ja eläinaiheisia kysymyksiä. Korkeimman pistemäärän 9, nappasi Jouko Notkola. Kahdeksan pistettä nappasivat Joona Nihti, Venla Tiitto, Janina Helin ja Oona Lehtinen. Seitsemään pisteeseen ylsivät Helinä Notkola, Anneli Elijoki, Pirkko Maijala, S/J Kirjavainen, Eino Niittymäki ja Osmo Parikka

Sivun alkuun>>


01.03.05 Valkeakosken Sanomat

Vihdoinkin päästiin kisaamaan Kauppilanmäen Tasinmäessä

Viime sunnuntaina koitti vihdoinkin se hetki, kun Taisto Niemisen rakentama ja ylläpitämä Tasinmäki oli kilpailukunnossa asukasyhdistyksen toista kertaa järjestämää tapahtumaa varten. Alunperin tapahtumaa oli tarkoitus viettää jo laskiaissunnuntaina, mutta suojasää otti silloin voiton ahkerasta mäkimiehestä.

Tapahtumasta oli tiedotettu Kauppilanmäki-Maijanniityn asukasyhdistyksen alueen kotitalouksiin jaetulla tiedotteella, mutta tehokkainta tiedonvälitystä tekivät alueen lapset ja nuoret niin Sorrilan koulussa kuin vapaa-aikanakin. Laskut keräsivätkin satapäisen osanottajajoukon läheltä ja kaukaa.

Varsinaisia kilpailulajeja oli kaksi. Vauhdikkaissa taistoissa haettiin päivän nopeinta laskijaa sekä nopeinta paria. Kilpailuihin ilmoittautui yhteensä 51 lasta. Aikuiset tyytyivät vielä tässä vaiheessa huoltotehtäviin. Tarjolla oli kuumaa mehua ja tuoretta pullaa. Myös makkaran paistoon oli mahdollisuus metsän laitaan sytytetyn nuotion ääressä.

Tasinmäki oli loistokunnossa ja laskuvälineinä käytettiin liukureita, ufoja ja isoja muoveja. Huhujen mukaan ufojen luistoa oli parannettu muun muassa kynttilällä ja suksien pohjaan tarkoitetuilla luistovoiteilla. Todellista välineurheilua ja kilpavarustelua siis. Itse kilpailussa oli todellista urheilujuhlan tuntua. Omia suosikkeja kannatettiin äänekkäästi ja tulosluettelon kehitystä pidettiin tarkkaan silmällä. Tiukassa kisassa sekuntien kymmenyksistä nähtiin myös vaarallisen näköisiä uloslentoja metsän puolelle. Näistä rysäyksistä ei onneksi seurannut mustelmia vakavampia vammoja.

Ennen ja jälkeen kilpalaskujen oli kaikilla osallistujilla mahdollisuus kokea vauhdin huumaa. Tästä jokamiehen extreme-lajista nauttijoita riittikin vauvasta vaariin. Näyttävimmät laskut suoritettiin Tasi-expressillä, johon mahtuu laskijoita tiiviisti pakkautuneina toistakymmentä.

Kummassakin kilpailussa palkittiin kolme parasta. Päivän nopein oli Jussi Niemelä, toiseksi sijoittui Bea Rantanen ja kolmanneksi Julia Pullinen. Parilaskun nopeimmat olivat Venla Tiitto ystävänsä Emman kanssa. Toiselle sijalle tuli pari Essi Nieminen - Linda Repo. Kolmannen sijan jakoivat parit Katja Kivilahti - Jokke Auvinen ja Juuso Niemelä - Tommi Väisänen.

Sivun alkuun>>


04.02.05 Kauppilamäki-Maijanniitty yhdistyksen tunnuslaulu

Valkeakosken kirkkomusiikkiviikon ohjelmassa oli yhteislaulua Kultaisen Iän ja Pyörönmaan lauluryhmän kanssa. Seurakuntasalissa julkistettiin ja opeteltiin mm. Kauppilanmäki-Maijanniitty yhdistyksen uusi tunnuslaulu. Kuvissa laulamassa vas. Hannu ja Maria Kahilakoski sekä Jorma Arvola.

Laulu2193pieni.jpg (15785 bytes) Laulu2196p.jpg (14931 bytes)  (Kuvat LS)

LAULUNI SOI KOTIKUNNAILLE
Sanat ja sävel Hannu Kahilakoski

1. Minne minä kuljen, palaan aina tänne,
kotipaikan kutsu soi sielussain.
Enkä koskaan jättää vois näitä seutuja,
sillä lauluni soi kotikunnaille.

--Kerto: Mutta tänne minä kuulun, tänne minä kuulun,
täällä paikkani on.
Tänne minä kuulun, tänne kaipaan aina,
täällä lauluni soi.

2. Tunnetko tuon tuoksun kesäillan kauniin,
kotipaikan kutsu soi sielussain.
Kodin yllä leijuu nyt poutapilviä
ja taas lauluni soi kotikunnaille.
Kerto

3. Katso, lintuparvi liitää taivaan alla,
kotipaikan yllä ne laulelee.
Katso noita kukkia, puita, pensaita,
ja taas laulut ne soi kotikunnaille.
Kerto

4. Katso, tuolla välkkyy vesi kotilahden,
kotijärvi kutsuu taas aalloilleen.
Aurinko pian laskee ja kesäyö saapuu,
ja lauluni soi kotikunnaille.
Kerto

5. Lapsuuteni muistot palaa aina mieleen,
kotipaikan kutsu kun mieleen saa.
Enkä koskaan unhoita näitä seutuja,
siksi lauluni soi kotikunnaille.
Kerto

6. Kun mä kerran lähden viime matkalleni,
kotiseudun muisto soi sielussain.
Taita kukkakimppuja kotipihasta.
Niillä peitä mun vuoteeni viimeinen.
Kerto

------------------------------------------------------------------------------------
Omistettu Kauppilanmäki-Maijanniitty-asukasyhdistykselle
Lämpimästä ystävyydestä vuosien aikana ja paljosta muusta

Kiittäen
Hannu Kahilakoski
Valkeakoski 11.01 2005

Sivun alkuun>>


24.01.05 Valkeakosken Sanomat (Aki Vaani)

Kauppilanmäessä 2000 kävijää

Valkeakosken matkailuluvuista puuttuvat vielä Myllysaaren museon ja Ilolan maatilamatkailun viime vuoden luvut.
Museonjohtaja Rauni Laukkanen ei lähde museon kävijämääriä kylmiltään arvioimaan. Myöskään museoamanuenssi Sisko Nieminen ei tiedä kaupunginmuseon eikä Suomen paperituotemuseon kuten ei myöskään Suomen jalkapallomuseon lukuja. Sen sijaan Nieminen osaa kertoa, että Kauppilanmäen museo pysynee hyvissä kävijämäärissä eli edellisvuotisella tasolla.
Kauppilanmäen museon kävijämäärä on siis noin 2000 paikkeilla, mikä on hyvä lukema pitkälläkin aikavälillä. Erityisesti Pirkanmaan kotieläinprojektilla uskotaan olevan vaikutusta yleisömäärän kasvamiseen. Erityisesti lapsiperheet kävivät museolla tutustumassa lampaisiin, kukkoihin ja kanoihin. Myös museokokonaisuuden käyttöön ottama yhteislippujärjestelmä on lisännyt kotiseutumuseon suosiota.

Sivun alkuun>>


Vuosi 2004


13.09.04 Valkeakosken Sanomat sivu 5

Yrjölä ja Kauppilanmäki kalakilvassa

Kauppilanmäen ja Yrjölän asukasyhdistysten onkikilpailu oheistapahtumineen pidettiin 3.9. Tapahtumaan osallistui katsojat ja huoltojoukot mukaan laskien yli 100 henkilöä, josta kalakilpaan osallistujia oli liki 60.

Kolme parasta sarjoittain:
Naiset: 1) Helinä Notkola 2) Anni Leppäaho 3) Raili Niittymäki
Miehet: 1) Jouko Notkola 2) Risto Nieminen 3) Matti Gromov
Tytöt: 1) Emma Leppäaho 2) Hanna Kuosmanen 3) Julia Pullinen
Pojat: 1) Atte Nurmi 2) Toni Lahtisalmi 3) Markus Käpyaho

Osallistujien kesken arvottiin Taisto "Tasi" Niemisen kunnostama ja lahjoittama polkupyörä, jonka voitti Tommi Väisänen.

Sivun alkuun>>


01.09.04 Valkeakosken Sanomat sivu 7 (Virpi Tiainen)

uuti0012.jpg (18888 bytes)

Kauppilanmäen kaapelit ilmasta maan alle

Kauppilanmäen sähkötolpat ovat pian historiaa, kun alueella siirrytään ilmakaapeleista maan sisään. YIT Primatel on urakoinut heinäkuun alkupuolelta alkaen Kauppilanmäellä. Asennuspäällikkö Jorma Kärjen mukaan kaivuutyö jatkuu vielä noin viikon ja sen jälkeen siirrytään uusien johtojen asentamiseen. Työn on määrä olla valmis lokakuun loppuun mennessä.

Kauppilanmäessä isketään kolme kärpästä yhdellä iskulla. Samaan kaivantoon pistetään nyt sähkö- ja puhelinkaapelit sekä antenniverkko. Sonera on tarjonnut alueen asukkaille mahdollisuutta liittyä kaapeli-televisioverkkoon. Tiettävästi moni asukas on käyttänyt kaapeli-tv-mahdollisuutta hyväkseen.
Jorma Kärjen mukaan viikon päästä alkava kaapelin uusimistyö ei aiheuta juuri sähkökatkoksia.
- Katkokset ovat lyhyitä noin 5-15 minuutin mittaisia ja niistä tiedotetaan etukäteen. Katkoksista ei ole haittaa esimerkiksi pakastimille tai muille sähkölaitteille.

Valkeakosken Energian suunnittelija Olli Oksala kertoo, että Kauppilanmäen kaapelimuutostyö on mittavin yhtiön kuluvan vuoden urakoista. Alueella on reilut 70 liittymää. Tänä vuonna yhtiö tekee kaapelitöitä vielä Tyryssä Kuusi- ja Viljontiellä. Ensi vuoden urakoita ei ole vielä lyöty lukkoon.

Ilmasta maakaapeleihin siirtymisen taustalla on Oksalan mukaan useita tekijöitä.
- Merkittävin syy on johtojen mekaaninen ja sähköinen kunto. Pylväät ovat vanhoja ja osittain lahoja. Myös ympäristölliset syyt vaikuttavat; enää ei ole pylväistä ja johdoista haittaa. Myrskyt eivät myöskään pääse vaurioittamaan kaapelia.

Kaapelityöstä ei ole asiakkaille suoranaisia kustannuksia. Työn maksavat niin sanotusti seinään asti Valkeakosken Energia ja Sonera. Mikäli haluaa vaihdattaa esimerkiksi mittaritaulun, sen kulut tulevat asukkaiden maksettaviksi.
Olli Oksalan mukaan uudet maakaapelit kestävät käyttökuntoisina noin 50 vuotta normaalioloissa.

Kauppilanmäen möyrityt tiet on tarkoitus asfaltoida ensi vuonna. Tarkemmasta aikataulusta ei vielä ole tietoa.
Kauppilankadulla asuva Pertti Mensoniemi kuuluu niihin kauppilanmäkiläisiin, jotka hankkivat kaapeli-tv-yhteyden.
- Television kuvanlaatu on täällä välillä aika heikko, joten toivottavasti muutostyö tuo siihen parannusta.
Vaikka kaapelityö on Mensoniemen mukaan eteenpäin menoa, niin yksi asia häntä sanoo vaimonsa kanssa askarruttavan:
- Mitähän oravat tuumaavat, kun niiden nelostie katoaa alta, Mensoniemi naurahtaa.

Sivun alkuun>>


17.08.04 Valkeakosken Sanomat (Juhani Valli)

uuti170804.jpg (30189 bytes)

Kauppilanmäen rantapuistossa aaltoilee tänä päivänä heinikko. (Henry Rantaniemi)

Kauppilanmäen rantapuiston kunto ei kohene

Pitkä kiista Kauppilanmäen rantapuistosta ei johtane edelleenkään mihinkään. Kauppilanmäki-Maijanniitty asukasyhdistys on aktiivisesti halunnut kaupungin parantavan puiston nykytilaa. Kaupunki taas vetoaa siihen, että puisto on vähän käytetty ja säästösyistä sen ruohikko murskataan kolmisen kertaa kesässä.

Rantapuisto on osaksi kaavoitettu veneiden talvisäilytyspaikaksi, mutta sellaisena se ei tule jatkossakaan toimimaan, vaikka kaava antaa siihen mahdollisuuden.

–Puisto hoidettiin aikanaan niin, että hoito oli säännöllistä. Siellä oli kukkaistutuksia ja kaikki ryteiköt oli perattu. Se oli kunnollinen puisto. Nyt on tilanne ollut sellainen, että juhannukseen mennessä ei siellä oltu tehty mitään. Jälki on nyt siellä sellaista, ettei se juuri puistoa muistuta, sanoo asukasyhdistyksen puheenjohtaja Esko Salo.

–Me olemme perustelleet asiaa niin, että puisto on etelästä päin veneilijälle sisääntuloväylä. Kun katsoo Tervasaaren puolelle, niin se on viimeisen päälle hoidettu. Ainoastaan rantapuiston käytävän varrella olevista puista on ollut puhe ja siihen on kaupunki ottanut kantaa. Pari vuotta sitten puisto jätettiin hoitamatta. Sen piti olla kokeilu, mutta se tuntuu vain jatkuvan.

Puistoa ei paljon käytetä

Kaupunginpuutarhuri Kari Järventaustan mukaan kyse ei ole pelkästään Kauppilanpuiston nurmikkoalueesta ja sen hoidosta, vaan laajemminkin kaupungin tiettyjen puistoalueiden hoidosta.

–On ihan periaatekysymys, mitä kaupungin puistoja hoidetaan ja miten hoidetaan ja millä perusteilla hoitoluokituksia ja -tapoja muutetaan. Tilanne on yksinkertaisesti sellainen, että henkilöstö-, kalusto- ja määräraharesurssit ovat rajalliset. Meidän täytyy olla entistä tarkempia kaikessa. Työ- ja hoitotavoilla voidaan vaikuttaa kustannuksiin, selvittää Järventausta.

–Onko puleerattu nurmikko sitten kaikissa paikoissa tarkoituksenmukaista? Minun mielestäni ei ole. Kauppilanmäen rantapuistoon sellainen kyllä sopii. Jos se murskataan, niin se pysyy aika matalana ja on varsin siisti. Kanavalta veneilijät sen tietysti näkevät, mutta he katselevat puistoa niin kaukaa, että heidän kannaltaan on yksi hailea, onko nurmikko 5 vai 25 senttiä korkea. Se ei erotu kanavalta katsottuna.

Järventaustan mukaan puisto on aika vähän käytetty alue. Siellä ei ole leikkipaikkaa eikä oleskelualuetta. Se on pääasiassa läpikulkupaikka.

Säästöjä pienistäkin kohteista

–Sen hoito ei yksittäistapauksena kovin suuria säästöjä tuo. Viime vuosina on säästömahdollisuuksia haettu kuitenkin suurennuslasin kanssa ja tästä eteenpäin me poimimme aika pienistä yksityiskohdista ne säästöt. Kun me olemme tällaisen päätöksen tehneet, niin emme me ihan kevyin perustein palaa entiseen hoitoon. Ei ihan riitä, että sanotaan puiston olevan huonon näköinen.

Tällä hetkellä puistossa lojuva murskausjäte ei näytä kovin kauniilta. Se johtuu Järventaustan mukaan lähinnä siitä, että alkukesästä siellä ei leikattu sateiden vuoksi niin usein kuin olisi pitänyt. Kun ruoho sitten on kasvanut äkkiä pitkäksi, niin myös ruohonjätteen määrä näkyy suurena.

–Uutta kalustoa emme vielä tänä kesänä pystyneet hyödyntämään täysillä ja ruohikkoa ei murskattu kuin pari kertaa. Kun puiston ruohikko leikataan kolme kertaa kesässä, niin murskausjätettä ei synny niin näkyviä määriä, väittää Järventausta.

Veneitä ei säilytykseen puistoon

1990-luvun alussa tehty kaavamuutos toi puiston yhteen osaan myös veneiden talvisäilytyspaikan. Sitä ei kuitenkaan ole koskaan käytetty. Jatkossakaan veneitä ei ole tarkoitus säilyttää Kauppilanpuiston alueella.

–Näillä näkymin meillä ei ole mitään ajatuksia rakentaa siihen veneiden talvisäilytyspaikkaa. Emme me ehdoin tahdoin veneitä sinne haluta laittaa. Se ei ole ajankohtaista, vaikka kaava antaakin siihen mahdollisuuden.

Järventaustan mukaan olisi mielekästä, jos talvisäilytyspaikka suunniteltaisiin Mahlianmaalle, jossa jo on sopiva, aidattu telakka-alue.

Sivun alkuun>>


20.07.04 Valkeakosken Sanomat sivu 1 (Hanna Parjanen)

Kauppilanmäen lampaat mukavia naapureita

Kauppilanmäen museoalueella ei näkynyt maanataina ainuttakaan kävijää. Mikään ihme se ei ollut, sillä museo on virallisesti avoinna tiistaista sunnuntaihin. Museotyöntekijöiden sijaan paikalla päivystivät kukko kanoineen sekä lampaat villoineen.

Kanala on museoalueella ensimmäistä kesää. Lampaat ovat tuttu näky viime vuodelta. Eläimistä on pidetty puolin ja toisin.
- Olemme saaneet tosi hyvää palautetta. Kanalan kyljessä on palauteämpäri, johon saa laittaa terveisiä Kauppilanmäen väelle mistä tahansa Kauppilanmäkeä koskevasta asiasta. Eräässäkin palautteessa kiitettiin kukkoa, kun se on niin söpö, että herättää aina aamuisin, puhelimitse tavoitettu museoavustaja Heidi Toivanen kertoo.

Samaan lauseeseen Toivanen muistaa keskustelun kahden lähialueen asukkaan kanssa edelliseltä viikolta.
- Yllätyin, kun kertoivat, että kukkomme on ristitty kukkoharjoittelijaksi. Kuulemma se kiekuu niin vaimealla äänellä.
- Syksymmällähän kanat lähtevät yksityiselle ihmiselle talvikotiin. Ne on nyt tietääkseni kaikki myyty. Onko meillä sitten ensi kesänä kanoja, on monesta asiasta kiinni. Yleisöltä tulleen palautteen perusteella uskoisin että kyllä.

Kehnot kelit ovat vähentäneet opastettujen museokierrosten suosiota. Ulkomaalasten suhteellinen osuus on Toivasen mukaan kasvanut.
- Auringon pilkottaessa lähialueiden ihmisiä kyllä käy Kauppilanmäessä oleskelemassa ja eläimiä katsomassa.

Kaikkien ei tarvitse kulkea kilometrejä voidakseen tutustua Kauppilanmäen museoihin ja minieläintarhaan. Museoalueen naapurustossa ei eläimistä poikkipuolista kommenttia irtoa. Kotipihalta aidan takaa näkyvät lampaat eivät aittaa, eikä kanojen kotkotus juuri kantaudu pihaan.
- Joutavat ne toki meidän puolesta tuossa olemaan. Ei niistä mitään häiriötä ole, ihan mukavia ovat, Matti Heritty toteaa.
- Eläimet on ehdottomasti mukava lisä. Mukava kuulla niitäkin välillä, eikä aina vain liikenteen meteliä, heittää Markku Heritty.

Pari omakotitaloa ylempänä ollaan samaa mieltä.
- Meille ei ole eläimistä ollut haittaa. Päin vastoin. Lisää vain kukkoja ja kanoja! Kunhan vain eivät lehmiä hankkisi, Aino Kukkamäki hymyilee.

Kukkamäen mukaan ennakkoluuloisimmat puhuivat alkuu, etteivät varmaan saa nukuttua, kun kukko kiekuu.
- Tänne asti se ei ole kiekunut. Lampaatkaan eivät juuri määi. Ollaan tutuille sanottukin, että meillä on oikein mukavat naapurit.
- Ja nyt meillä on Kauppilanmäessäkin kaksi Aino-nimistä kanaa.

Sivun alkuun>>


07.07.04 Valkeakosken Sanomat (Tapahtumat)

tapakaup.jpg (32875 bytes)

Kauppilanmäen synttärit - Koskilaissunnuntai 11.7.

Heinäkuun 9. päivänä tulee kuluneeksi 44 vuotta Kauppilanmäen museon vihkiäistilaisuudesta. Silloin oli Valkeakoskella 12. valtakunnalliset kotiseutupäivät, jotka useampipäiväisinä juhlina antoivat vauhtia kotiseututyölle niin Valkeakoskella kuin Sääksmäelläkin. Jo yli kahden vuosikymmenen ajan on Kauppilanmäellä pidetty synttäreitä Koskilaissunnuntain merkeissä. Ohjelmista ovat pääosin vastanneet Valkeakoski-Seura ja kaikki kaupunginosayhdistykset.

Tänä vuonna Koskilaissunnuntaita vietetään 11. päivänä heinäkuuta klo 14 kotiseutuaiheisella ohjelmalla. Koskihanurit aloittaa haitarimusiikilla, Sinikka Grip-Vaaran tervehdyspuheen jälkeen musiikkiopiston nuoret esittävät haitari-, kantele, huilu- ja kitaransoittoa. Mukana on pakinaa ja runoa. Mirjam Saarela kertoo Valkeakosken vanhoista myllyistä ja mylläreistä. Yhteislaulua johtaa Tuure Hietanen. Luontopolku palkintoineen on jo perinne, sen on ohjelmoinut Heikki Heino ja Vesa Ala-Kulju. Väliajalla kahvituksen hoitaa Sointulan Asukkaiden naisjaosto. Ohjelman jälkeen on tilaisuus oppaiden johdolla tutustua Kauppilanmäen museoon ja koska on synttärit, on juhlaan kaikilla vapaa pääsy.

Sivun alkuun>>


25.06.04 Valkeakosken Sanomat (Juhani Valli)

uuti0008.jpg (31430 bytes)

Myllypirtin läheisyydestä kaadettiin keskiviikkona yksi Valkeakosken vanhimmista puista. Lehmuksen tuulessa katkenneet oksahaarat vaikuttivat kaatopäätökseen ratkaisevasti. (Mika Seppänen)

Osa Valkeakosken kulttuurihistoriaa katosi keskiviikkona

Jo Valkeakosken myllykylän ja tehdaskylän vaiheita ja elämää todistanut vanha lehmus Koskipirtin läheisyydessä kaadettiin keskiviikkona kanavan maisemasta. Päällisin puolin lehmus näytti hyväkuntoiselta, mutta tarkempi tutkiminen osoitti sen olevan sisältä laho ja vaaraksi kulkijoille.

Valkeakosken kaupunginpuutarhuri Kari Järventausta arvioi lehmuksen iäksi 100-150 vuotta. Tarkkaa arvioita puusta oli vaikea tehdä sen huonon kunnon vuoksi.

–Lehmus oli keskusta-alueen yksi suurimmista puista ja ainakin niistä vahvin. Ilmeisesti viime viikon tuulissa lehmuksesta murtui kaksi isoa oksaa muutaman metrin korkeudelta. Molemmat haarat olivat Myllykadun päälle ulottuvia. Puu oli ennestään pensaikon puolelta täysin avonainen. Sen rungossa oli puolentoista metrin halkeama ja se oli sisältä ontto ja laho. Laho ulottui jo muutamiin sivuhaaroihinkin, selvittää Järventausta.

–Tutkimme sitä yhdessä UPM:n metsäosaston kanssa ja totesimme, ettei ole muuta mahdollisuutta kuin kaataa koko puu. Ilman muuta olisin sen kulttuurimuistomerkkinä säilyttänyt, mutta se oli liian huonossa kunnossa ja vaarallinen.

Järventausta arvioi lehmuksen olleen aikanaan Prymin pihapuita. Siksi sillä olisi ollut myös kulttuurihistoriallista arvoa. Tällä kertaa voiton veivät kuitenkin turvallisuusnäkökohdat.

Sivun alkuun>>


25.06.04 Valkeakosken Sanomat

Kauppilanmäen museoalueen eläimet nimetty

Museoalueen kesäkauden avajaisissa pidetty nimikilpailu on ratkennut. Kauppilanmäen neljä kanaa ovat Aino, Vieno, Kielo ja Viola. Kanoja johtaa Kasööri-niminen kukko.

Alueen neljä uuhta ovat Aamu, Ilta, Lumi ja Varpu.

Nimikilpailun voitti Sanna Saarinen ja kaikkien nimiehdotuksia antaneiden kesken arvotun palkinnon voitti Amanda Repo.

Sivun alkuun>>


07.06.04 Valkeakosken Sanomat (Meira Ruonavaara)

uuti0003.jpg (23002 bytes)

Sanna Lehtinen tarkkailee lampaita, jotka eivät katseista välittäneet, vaan keskittyivät päätyöhönsä; nurmikon parturoimiseen. (Meira Ruonavaara)

Kauppilanmäen eläimet ovat houkutelleet lapsetkin museoalueelle

Valkeakoskella sijaitsevan Kauppilanmäen museoalueen imu on parantunut selvästi muutaman viime vuoden aikana. Kohentuneen suosion takana ovat paitsi uutterat puuhaihmiset, myös alueelle pestatut kotieläimet.

– Monet vanhemmat ovat kiitelleet, että on ihanaa, kun lapset näkevät eläimiä paikan päällä. Vaikka Valkeakoski on vanha tehdaskaupunki, ovat eläimet kuuluneet olennaisena osana historiaan, amanuenssi Sisko Nieminen muistuttaa.


Lapset tulevat Kauppilanmäelle myös ihan itsekseen. Ja juuri tätä museon henkilökunta toivookin.

– Kynnys tulla tänne on selvästi pienentynyt. Toivomme, että lapset tulevat tänne alueelle leikkimään ja sitä kautta saamme hiukan työnnettyä museoideologiaa heille. Alueen pitää palvella kaikenikäisiä ihmisiä, neljättä kesää Kauppilanmäellä työskentelevä museoassistentti Heidi Toivanen kuvailee.

Työstään silminnähden innostunut Toivanen uskoo, että Kauppilanmäki ei ole pelkästään lasten keskuudessa aikaisempaa suosittu, vaan muutkin koskilaiset osaavat jo tulla alueelle.

Ympärivuotista työtä

Toivanen avasi puheellaan Kauppilanmäen kesän sunnuntaina. Hän muistutti kuulijoita, ettei kauppilanmäkeläisten työnsarka pääty museon ovien sulkemiseen syksyllä.
– Museon hoito on ympärivuotista työtä. Syyskuussa kun museo suljetaan, pakkaamme kaiken esineistön ja kartoitamme konservoinnin tarpeen. Rakennukset siivotaan, matot ja verhot toimitetaan pesuun, asennetaan tuholaisansat sekä lämpöpatterit, ja ikkunat peitetään suojalevyillä. Myös rehevää viheraluetta hoidetaan syyskuussa. Kun alue on kunnossa, siirtyy työ toimistoon, jossa tehdään kesäkauden paperityöt ja aletaan suunnitella tulevaa toimintaa, Toivanen luettelee.

Ja toimintaa on luvassa jälleen tänä kesänä. Ensi keskiviikkona eli 8.6. pidetään alueella pihakirkko kello 18.30 alkaen, 11.7. vietetään perinteistä koskilaissunnuntaita Pentti Jokisen johdolla ja 21.8. on Paperitytön ehtoo.

– Suunnitelmat ovat vielä hiukan kesken, mutta näyttää siltä, että paperitytön ja prässipojan nimitykset tapahtuvat jälleen täällä Kauppilanmäellä.

Kanalasta kajahtaa

Ja entäs sitten ne alueen varsinaiset vetonaulat, eläimet. Maisemaa hoitamassa on jälleen Nina ja Petri Keski-Korpelan omistamat neljä uuhta, mutta nämä ovat saaneet seuraa. Kanakonsultti Niina Ketosen opastuksella alueelle on rakennettu kanala, joka sijaitsee Kanervan talon takana.
– Muuten on kaikki mennyt hyvin, mutta nyt häkistä löytyi vähän kiviä. Näyttää siltä, että lapset ovat ymmärtämättömyyksissään heitelleet eläimiä, Nieminen harmittelee.

Museon väki joutuu myös valvomaan, ettei lampaita ruokita millään ylimääräisellä. Ruohon rouskutus on kokopäivätyötä, joten leivänpaloja ei kaivata. Lampaat saattavat sairastua liikaruokinnasta esimerkiksi ähkyyn.

Lauri Kataja, Tommi Väisänen ja Rasmus Repo ymmärtävät eläinten päälle. Kiusanteko ei ole pojilla mielessä.

– Tulen tänne usein pyörällä itsekseni, eläimiä katsomaan ja muutenkin leikkimään kavereiden kanssa. Täällä on hyvät leikkimaastot, tilaa riittävästi ja jänniä paikkoja, Väisänen sanoo.

Kauppilanmäen kesän avajaisissa kuultiin myös Marko Laineen ja Reijo Lehtisen kokemuksia Jokioisten museorautatien vaiheista.

Sivun alkuun>>


28.05.04 Valkeakosken Sanomat (asukkaat toimivat)

Lapset maastojuoksuun tänään Yrjölän kentältä

Kauppilanmäki-Maijanniitty –asukasyhdistys järjestää tänään perjantaina Kauppilanmäen-Maijanniityn ja Yrjölän lapsille maastojuoksukilpailun Kauppilanmäen pururadalla Yrjölän kentän läheisyydessä.

Kilpailuun voivat osallistua vuonna 1991 ja sen jälkeen syntyneet lapset ja nuoret. Ikäluokittain on sarjoja kaikkiaan seitsemän, joten kovin isoa ikähaarukkaa ei pääse muosostumaan. Juostava matka on pienimmillä 750 metriä ja varttuneemilla 1250 metriä.

Kaikissa sarjoissa palkitaan mitaleilla kolme parasta ja kaikki saavat kilpailusta kunniakirjan osallistumisesta ensimmäiseen Santun lenkkimaastojuoksukilpailuun. Kilpailijoille on juoksun jälkeen tarjolla myös limsat.

Tapahtuma alkaa Yrjölän kentällä kello 18 ja ilmoittautumisia otetaan vastaan kello 17.30 lähtien.

Samalla Kauppilanmäki-Maijanniitty haastaa Yrjölän asukasyhdistyksen kilpailuun Santun lenkille; kummalta alueelta löytyy useampi aikuinen lenkkeilijä kiertämään pururadan. Uimapaikalla on kirja kello 8-19 välisenä aikana. Lenkkeilijät kirjaavat siihen suorituksensa. Osallistujien kesken arvotaan yksi matkapalkinto.

Asukasyhdistykset toivovat runsasta osanottoa ja vanhempien tuloa kannustamaan juoksijoita.

Tapahtumasta on tavoite tehdä jokavuotinen, kunhan ensin nähdään, miten tapahtuma saa urheiluhenkiset liikkeelle.

Kuvia tapahtumasta ->Katso

Sivun alkuun>>


07.05.04 Valkeakosken Sanomat sivu 4

tapa0001.jpg (28757 bytes)

Vuosi sitten talkoiltiin huhtikuun lopulla.

Kauppilanmäessä pihatalkoot

Kauppilanmäen museon pihanhoitotalkoot järjestetään tänä vuonna maanantaina 10.5 kello 15 alkaen. Viimevuotiseen tapaan paikalle toivotaan runsasta talkooväkeä siistimään museoaluetta kesäkuntoon. Samalla voi perehtyä mm. museon ensi kesän toimintaan ja tapahtumiin.

Ahkerille talkoolaisille on luvassa maukasta soppaa ja kahvit. Talkoot järjestetään yhteistyönä asukasyhdistysten, kaupungin puistotoimiston, Valkeakoski-seuran sekä Myllysaaren museon toimesta.

Sivun alkuun>>


03.05.04 Valkeakosken Sanomat sivu 2 (Eila Saukkonen).

uuti0007.jpg (20031 bytes)

Eveliina Partajärvi, Mira Hommonen ja Niina Iisakkila viihtyivät vaihtoehtovapun ulkoiluretkellä. (Henry Rantaniemi)

Sorrilan vaihtoehtovappu lähti liikkeelle ilman roinaa
Eila Saukkonen

Näkikö joku reippaiden koululuokkien vaeltavan Valkeakoskella vapunaaton alkajaisiksi Kauppilanmäen ja Yrjölän suuntaan? Liikkeellä oli Sorrilan koulu, jonka vaihtoehtovappu vei lähiympäristön luontoon ja museomäellekin.
Erilaisen koulupäivän tunnelman vauhdittajaksi ei tarvittu ilmapalloja, ei serpentiinejä eikä roskaavia karkkejakaan.
Koulun yhteistyökumppaneina vaihtoehtovapun järjestelyissä touhusi muutama paikallinen yhdistys. Kukin mukaan ehtinyt järjesti luokkien matkan varrelle oman pisteensä.
Aamulla kymmenen aikaan tavoitti Yrjölän kentältä muun muassa Eveliina Partajärven, Mira Hommosen ja Niina Iisakkilan.
Viidesluokkalainen kolmikko säteili hymyä. Rannassa oli juuri nähty Kalaveikkojen pisteessä kummallinen kala, joka ei ollut särki, vaikka sitä vähän muistuttikin. Kala olikin sorva, joka teki puistonpenkillä seuraa tutummille vedenotuksille: hauelle, ahvenelle, kuhalle, lahnalle ja mateelle.
Kentällä puoleensa vetivät eläinsuojeluyhdistyksen nuorisojaoston Pentujen paikalle tuomat hellyttävät koirat. Kenttä olikin erityisesti Sorrilan kaikkien tyttöjen mielirasti.
Siellä kuuli paitsi Pentujen toiminnasta, myös muun muassa siitä, minne löytökissa tai -koira kuuluu viedä.
Uteluihin siitä, mitä vapunviettoon viidesluokkalaisilla muuta mahtuu kuin kouluaamun mukava retki, tuli vastauksia kotona olosta ja makkaran grillauksesta sukulaisten luokse menoon asti. Ja tietenkin ilmapallot, joita puhallettiin valmiiksi jo torstaina, päivää ennen aattoa!
Pekka Kaskela Kalaveikoista piti rastia, joka osoittautui poikien suosikiksi. Taukohetkinä hän sai seurailla kauniissa säässä järvellä kisailevia meriharakoita. Vähän matkan päässä esittelivät saman seuran ihmiset erilaisia vapoja ja koukkuja. Aamun kalaonni sen sijaan oli vielä huono, sillä Kauppilanmäen puoleisella rannalla virtasi Mallasvedeltä päin kylmää vettä.
Valkeakosken Ladun pisteellä jossakin lähellä koottiin spriikeitintä, kokeiltiin rinkkaa ja arvailtiin kuivamuonapussien sisältöä – sekä puhuttiin retkeilystä.
Museomäellä kertoivat Kauppilanmäen-Maijanniityn asukasyhdistyksen ihmiset entisajan leikeistä. Koululaiset pääsivät itsekin kokeilemaan pihalla pukkitappelua.
4H-yhdistys järjesti tsasounan puistikkoon jokamiehen oikeuksia esittelevän polun, jossa kuunneltiin Topi-karhua.
– Päivä onnistui yli odotusten, tiiviisti vaihtoehtovapun puuhaihmisiin Sorrilassa kuulunut opettaja Mervi Heinonen iltapäivällä.

Sivun alkuun>>


23.04.04 Valkeakosken Sanomat (Aki Vaani)

uuti0006.jpg (21848 bytes)

Aurinko paistaa 14:lle. Kohde on täysin valmis elokuussa. (Henry Rantaniemi)

Vanajan (Kauppilanmäen) paritalot harjakorkeudessa

Neljätoista perhettä pääsee kokemaan laadukasta paritaloasumista loppukesällä, kun Keski-Hämeen Rakennuksen Aurinkorinne valmistuu. Yhtiön harjannostajaisia vietettiin eilen.

Asunnot sijaitsevat Kauppilanmäessä aivan Vanajaveden rantamilla. Kohde on korkeatasoinen ja jokaiseen asuntoon kuuluu lämmitetty autotalli. Keittiöt on varustettu kaikilla nykyaikaisilla talouskoneilla.

Muutostöiden osuus kohteessa on huomattava. Perheräätälöinti on nykyajan sana ja sen tyyppisiä ratkaisuja olemme tässä kohteessa valmistaneet. Voi sanoa, että kaikissa asunnoissa on tehty muutostöitä, toimitusjohtaja Erkki Hinkkanen Keski-Hämeen Rakennuksesta kertoo.

 

Asumiskunnossa talot ovat elokuussa. Pihatyöt valmistuvat lokakuussa.

 

etus0000.jpg (21979 bytes)

Sivun alkuun>>


16.04.04 Valkeakosken Sanomat sivu 7

Kauppilanmäki-Maijanniityn EU-hanke enää loppujuhlaa vailla

Kauppilanmäki-Maijanniitty -asukasyhdistys on pitänyt vuosikokouksensa Myllypirtillä. Esko Salo toivotti kokouksen osanottajat tervetulleiksi ja kertasi asukasyhdistyksen historian vilkkaiman toimintavuoden, vuoden 2003 tapahtumia. Mittava EU-projekti on saatu päätökseen ja kesällä on tarkoitus juhlia onnistunutta projektia. Asukasyhdistyksen on tarkoitus jatkaa aktiivisella linjallaan ja järjestää asukkaiden iloksi monenlaisia tapahtumia.

Asukasyhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Esko Salo ja johtokunnan jäsenet valittiin edelleen vuodelle 2004. Johtokunnan jäsenmäärä kasvoi yhdellä, kun Birgitta Nääppä-Rantanen valittiin johtokuntaan.

Yhdistyksen pitkäaikainen tilintarkastaja Inkeri Lindström jätti tehtävänsä ja uudeksi tilintarkastajaksi valittiin Paavo Järvenpää. Toisena tilintarkastajana jatkaa Jorma Murto. Varatilintarkastajaksi valittii edelleen Sirpa Rinta-Opas ja Paula Sahamies.Vuonna 2004 varapuheenjohtajana toimii Seppo Nuutinen, rahaston hoitajana Liisa Ojanen ja sihteerinä Soile Repo.

Vuosikokouksen päätteeksi Konepistepojat Oy:n edustaja esitteli asukkaille digibokseja.

Sivun alkuun>>


15.04.04 Valkeakosken Sanomat sivu 10

Onnistunut ulkoilupäivä Yrjölän ja Kauppilanmäki-Maijanniitty asukasyhdistyksillä

Erinomaisen sään suosiessa Yrjölän ja Kauppilanmäki-Maijanniityn asukasyhdistysten yhteistyönä järjestetyn ulkoilupäivän ohjelmassa oli pilkkikisat, luontopolku ja tarkkuuskävely leikkimielisenä kilpailuna.

Kalakisa ratkaistiin senttimetrien perusteella. Naisten seitsemän osanottajan paremmuusjärjestys oli: Sisko Manninen 25,3, Sirpa Salo 17,3 ja Anita Sillanpää 11,2 cm.
Miesten 16 osanottajan kireän kilvan voittojärjestys oli: Esko Salo 28,5, Pentti Niittymäki 20,3, Heino Simolin 14,0, Pasi Luukka 13,2 Reino Rantala 10,6 ja Eero Kauranen 10,0 cm.

Tarkkuuskävelykisassa sama reitti kierrettiin kahdesti. Toisella kierroksella pyrittiin täsmälleen samaan kiertoaikaan. Aikavirheen pienuus sekunneissa ratkaisi paremmuuden ja sijoituksen tarvittaessa arpa. Kilpailu oli avoin kaikille. Tarkkuusjärjestyksessä 12 kilpailijaa menestyivät: Laura Laakso 5, Bea Rantanen 8, Essi Kalhola ja Amanda Repo 32, Emma Leppäaho ja Heidi Repo 33, Linda Repo ja Jouko Notkola 35, Anni Leppäaho 36 ja Taisto Nieminen 67 sekuntia.

Kuntopolkukilpailussa oli lintujen ja eläinten kuvia kahdeksan, kasvi ja eläinaiheisia kysymyksiä seitsemän. Korkein mahdollinen pistemäärä oli 19. Parhaat yltivät 12 pisteeseen. Joukkoon kuuluivat: Jussi Ojanen, Anneli Elijoki, Bea Rantanen Leena Sappinen, Anni Leppäaho, Anita Sillanpää, Jouko Notkola, Reijo Heinonen ja Raija Calsson. Osanottajia oli 37.

Yli sataan nousseelle osallistujamäärälle yhdistykset tarjosivat virvokkeita ja nuotiolla kuumennettuja grillimakkaroita.

Sivun alkuun>>


31.03.04 Valkeakosken Sanomat

Yrjölänrannan ulkoilupäivä sunnuntaina

Yrjölän asukasyhdistys ja Kauppilanmäki-Maijanniitty asukasyhdistys järjestävät ulkoilupäivän palmusunnuntaina 4.4.
Ohjelmaan kuuluu pilkkikisa, mikäli jääolot sen sallivat. Kilpailu ratkeaa tällä kertaa kalojen koon perusteella ja pääpalkinnon voittaa suurin kala. Kilpailusarjoina ovat naiset, miehet ja alle 16-vuotiaat nuoret.
Luontopolkukilpailuun voivat ottaa osaa kaikenikäiset. Uuutena kilpailumuotona on kaikenikäisten tarkkuuskävely.
Kilpailujen ja yhteisen ajanvieton lomassa nuotiolla paistellaan makkaraoita ja nautitaan yhdistysten tarjoamista virvokkeista.
Tilaisuus alkaa aamulla klo 9 Yrjölän rannassa, jonne kaikki ovat tervetulleita.

Sivun alkuun>>


18.03.04 Valkeakosken Sanomat

Pippurinen

Kauppilanmäen pururataa aktiivisesti käyttävä naishenkilö on harmistunut koirien jätöksistä. Hän kehuu hienoa pururataa ja koirien älykkyyttä, mutta toteaa, että narun päässä on se heikoin lenkki eli ihminen. Miksi koiran ulkoiluttaja antaa koiransa tehdä tarpeensa keskelle pururadan väylää? Naishenkilö harmittelee, että koko ajan saa olla silmä tarkkana, ettei astu koirankakkaan.

Sivun alkuun>>


26.02.04 Valkeakosken Sanomat sivu 10

Laskiaisliu'ut Kauppilanmäellä

Laskiaissunnuntaina järjesti Kauppilanmäen-Maijanniityn asukasyhdistys asukkailleen ensimmäisen laskiaistapahtuman, joka onnistui yli odotusten. Tapahtumaan osallistui toistasataa lasta ja lapsenmielistä.

Tapahtuman paikkana oli tänä talvena jo laajemminkin tutuksi tullut "Tasin mäki", jonka kunnosta huolehtii Taisto Nieminen palkatta, mutta täyspäiväisesti. Hän on samalla alueen lapsille niin tärkeä ystävä, että hänet haetaan kotiovelta, ellei hän ole pihalla tai liukumäessä näkyvissä.
Tapahtuma oli ilmoitettu alkavaksi klo 17.30, mutta mäen harjalla oli jonoa jo paljon aikaisemmin.

Ei näkynyt mahakelkkoja, vesikelkkoja eikä jääkuleja, vaan niiden tilalla oli ufoja, pyllyliukureita ja jätepusseja. Meno oli hurjaa kuin jäärata-ajoissa, kun pienimmillä oli asianmukaisesti kypärät päässä.
Iltaan kuului myös nopeuslasku, arvauskilpailu mäen pituudesta sekä arvosteltiin tehdyt lumiveistokset. Osallistujille oli tarjolla kuumaa mehua ja pullia, jotka tuntuivat maistuvan laskettelun lomassa. Iltaan toi tunnelmaa ulkotulet, musiikki ja lämmittelytulet, joissa paistettiin myös makkaraa.

Osallistujat lähettävät suuret kiitokset Tasille, kun on rakentanut näin suositun talviulkoilupaikan Kauppilanmäkeen.

Sivun alkuun>>


30.01.04 Valkeakosken Sanomat (Heli Mustonen)

maki.jpg (16024 bytes)

Niemisen Tasi on koko Kauppilanmäen yhteinen vaari, sillä hän on tehnyt pitkän liukumäen kaikkien lasten iloksi. (Kuva: Henry Rantaniemi)

Ja mummokin on nuori taas!
Kauppilanmäessä on itse tehty Tasinmäki

Ominpäin talkoiltu on parasta. Tätä mieltä ollaan Valkeakoskella Kauppilanmäessä, jossa koko kaupunginosan lapset saavat nauttia Niemisen Taiston eli Tasin tekemästä liukuradasta.

Kyseessä ei ole mikä tahansa turha viritys. Huolella hoidettua liukurirataa pitkin lapset, äidit ja mummot ovat päästelleet sellaista vauhtia, että heikompia huimaa.

- Viime talvena tein radan ensimmäistä kertaa pojantyttärelle. Siitä se lähti. Nyt tein mäkeä varten jo kesällä pohjustuksia. Talvella olen tässä päivisin kuusikin tuntia jäädyttämässä, harjaamassa, paikkaamassa ja lumettamassa, kertoo idean isä itse.

Loppiaisena laskijoita oli parhaimmillaan 26. Arkipäivisin vilkkain aika on kello kolmen maissa, jolloin myös koululaiset saapuvat paikalle.

- Laskiaisena ajateltiin pitää tempaus, kutsuu Tasi lehden välityksellä ihmisiä.

- Tempaukseen kuuluu muun muassa Harjukadun ja Kauppilankadun välinen lumiveistoskisa. Olen itsekin tehnyt lumiveistoksia, viime talvena keskityin eläinaiheisiin.

Niemisen Tasi tiedetään paitsi pitkän liukurimäen isäksi, myös muutenkin ahkeraksi liikkujaksi. Lentopalloa hän käy pelaamassa jopa kuusi kertaa viikossa. Talvisin kutsuvat myös hiihtoladut.

- Tuntuu mukavalta, kun lapset tykkäävät tästä. Ylhäältä vaan kuuluu, että saako tulla? Se on suosituin lause täällä päin nykyään, kun muksut odottavat vuoroaan.

Pulkalla Tasinmäessä ei saa laskea, mutta liukurilla kyllä. Huimapäillä saattaa olla myös muovipussi teipattuna haalarin pehvaan, että luistaa paremmin.

- Reunojen yli ei saa mennä, mutta ihmeen hyvin lapset ovatkin pysyneet radalla, ratamestari toteaa.

Yhdestä asiasta Tasi on iloinen. Lähistöllä tehdään viemäritöitä. Siellä hommissa oleva Kauran Mika hoksaa aina kipata rataa varten lunta Tasin avuksi.

- Hyvä juttu, lunta tarvitaan!

Sivun alkuun>>


Vuosi 2003


 

28.11.03 Valkeakosken Sanomat (Eila Saukkonen)

rantakavelija.jpg (19652 bytes)

Kauppilanmäen rantapuiston käytävä saanee ensi vuonna valaistuksen. Talvikunnossapitoa ei ole luvassa. (Kuva Mika Seppänen)

Kauppilanmäen rantapuiston käytävälle ei luvassa auraa

Auraa ei kannata odottaa tulevanakaan talvena Kauppilanmäen rantapuistikon kulkukäytävälle Valkeakoskella. Kauppilanmäen-Maijanniityn asukasyhdistys saa kaupungilta aloitteeseensa kielteisen vastauksen.

Tekninen lautakunta käsitteli asukkaiden kirjettä keskiviikkona, mutta ei sille lämmennyt.

Kulkuväylä liittyy peruskunnostettuun ja valaistuun pururataan, jossa myös talvella paljon kuntoillaan. Noin 250 metrin rantakäytävä on pururadan jatkeena.

Kaupunki kuitenkin katsoo, ettei käytävää kannata aurata, eihän aurata pururataakaan.

Asukkailla on ollut toiveita myös puiston kesähuollosta. He toivovat, että nurmikkoalueet leikattaisiin siistiksi. Viikottaisen nurmikonajon sijasta puistolle on valittu kesantomurskainkäsittely kolmesti kesässä.

– Näin hoidettu nurmikkoalue pysyy varsin matalana, puistotoimisto vakuutti omassa selvityksessään lautakunnalle.

Leikkuujätettä kertyy sen verran vähän, että puistotoimiston mukaan siistikin tälläinen murskattu nurmikko on.

”Niittynurmikoilla” viihtyvät selostuksen mukaan myös monet niittykukat. Puistopuolella kehutaankin sellaista perinteistä nurmikkoa maisemallisesti ja ekologisesti monimuotoisemmaksi vaihtoehdoksi.

– Niittynurmikot eivät kestä paljoa tallomista ynnä muuta kulutusta, joten ne soveltuvat rauhallisille viheralueille. Sellainen on myös Kauppilanmäen rantapuisto, puistotoimisto selvittää.

Puistoa arvellaan käytettävän vain läpikulkuun pururadalle, koska ihan lähellä, vastarannalla, on tehdas.

Puistotoimisto on aikeissa esittää vuonna 2004 pururadalle vievän puistokäytävän valaisemista. Tarkoitus on myös uusia käytävän reunassa olevat huonokuntoiset hopeapajut.

Sivun alkuun>>


25.11.03 Valkeakosken Sanomat sivu 5 (mielipide)

Kiitos

Haluan näin lehden välityksellä ojentaa ruusun kaikille niille talkoolaisille, jotka olivat mukana Kauppilanmäki-Maijanniitty-Yrjölän asukasyhdistyksen lenkkipolun kunnostuksessa. Upea polku, valot ja kesällä uimaranta. Kiitos siitä. Itse en voinut osallistua, mutta upeaa, kun talkoohenkeä vielä riittää.

Sivun alkuun>>


07.10.03 Valkeakosken Sanomat (Heli Mustonen)

etus0001.jpg (28438 bytes)

Kauppilanmäelle rakentuva asuntoyhtiö Aurinkorinne valmistuu ensi vuoden elokuussa. Parhaillaan tehdään maansiirtotöitä ja putkituksia.
(Henry Rantaniemi)

Kauppilanmäen paritaloille ostajat kaupungin sisältä

Ensi vuoden elokuussa Kauppilanmäelle Valkeakoskelle valmistuu seitsemän paritaloa. 14 huoneistosta on enää varaamatta kolme. Asunnonostajat ovat etupäässä kaupungin sisäisiä muuttajia. Ulkopaikkakunnilta on tulossa vain muutama.

Kohteen hankekaavan on teettänyt maanomistaja UPM-Kymmene Oy ja kaupunki on toiminut vain valvojana. Hankkeeseen liittyy uusi leikkikenttä, joka tulee olemaan asukasyhdistyksen, paperikonsernin ja kaupungin yhteinen projekti.

Asuntoja myyvä Irma Kemppainen Keski-Hämeen Rakennus Oy:stä sanoo asuntoihin muuttavan ”aktiivi-ikäisiä ihmisiä”. Eläkeläisiä on joukossa hyvin vähän. Tosin myöskään aivan pienten lasten vanhempia ei ole tulossa suurin määrin.

– Pariskuntia tai yksin asuvia naisia taitaa olla valtaosa tulijoista.

– Huoneistoista pienin on 50-neliöinen kaksio, ja niitä tulee vain yksi. Seuraava koko on 60 neliötä. Sitten on 80 neliön kolmioita ja suurin on 95 neliön neljä huonetta ja keittiö, hän luettelee.

Parhaillaan on menossa maansiirtotyöt ja putkitukset.

– Päätyihin tulee kylmävarastot ja lämpimien autotallien yhteyteen tulee toinen, lämmin varasto, kuvailee varustusta rakentajayhtiön edustaja Kemppainen.

Asunnot on tehty niin sanotulla kaksitasoratkaisulla. Vaikka kerroksia on vain yksi, tasoja on kaksi. Tasojen korkeusero on 60 senttimetriä.

– Olohuone ja yksi makuuhuone ovat alempana. Ruokailutila ja muut tilat ovat ylempänä. Ruokailutila aukeaa olohuoneeseen, jossa on takkavaraus. Katto on korotettu. Asunnot tulevat olemaan valoisia, hän uskoo.

Hevosenkenkämuodostelmaan

Irma Kemppainen ei pidä Kauppilanmäen uuden kohteen keskineliöhintaa kovana, vaikka laadussa pyritään tasokkuuteen:

– Velaton keskineliöhinta pyörii 1 700 eurossa. Mutta Valkeakoskellehan on tulossa jo sellaisiakin kohteita, joissa on yli 2 000 euron neliöhintoja.

Kauppilanmäelle tulevan Asunto Oy Valkeakosken Aurinkorinteen autotallit tulevat tavallaan puskuriksi vanhaan 1950-luvulla rakennettuun talokantaan. Alueelle ajetaan autotallien välistä. Uusi alue jää autotallien taakse hevosenkengän muodostelmaan. Näin saadaan oma rauha.

– Puolella hevosenkengän taloista on järvinäkymä. Siitä tulee rauhallinen alue, koska sinne ei tule enää muita rakennuksia.

Sivun alkuun>>


08.09.03 Valkeakosken Sanomat (Eila Saukkonen)

Lammaskesä toi lisää kävijöitä Kauppilanmäelle

Lammasaitaus villavine pässeineen lisäsi kesällä Kauppilanmäen museon kävijämäärää. Museoavustaja Heidi Toivanen sanoo, että lammaskesä toi mäelle noin 2 000 vierasta. Määrä on muutama sata kävijää isompi kuin edelliskesäinen.

Nyt Pennun, Erkun ja Kallen laidun alkaa olla tältä kesältä syöty. Lisäherkkuja museoväki on raksinut muun muassa vadelmapensaasta ja puunoksista. Toivanen korostaa, että kaupunkilaiset eivät saa määkiväisiä ruokkia. Henkilökunta pitää arvon pässien päivittäisestä ruokavaliosta kirjaa. Ylimääräiset tarjoilut myös houkuttelisivat paikalle myyriä, joista tänä kesänä on muutoinkin ollut museomäellä riesaa.

Lähiaikoina lampurit vievät pässit pois Kauppilanmäeltä. Se jo tiedetään, että uudet pässit tuodaan museokävijöiden iloksi aitaukseen ensi kesäksi. Myös kanojen ottamista hoitoon suunnitellaan.

Hiljattain museo järjesti koululaisviikon, jonka aikana valkeakoskelaiseen menneisyyteen tutustui museossa noin kymmenen lähinnä viidesluokkalaisten ryhmää.

Koululaisille järjestettiin museorakennuksissa lammasaiheinen suunnistus. Erityisesti esiteltiin lampaanvillan muokkaamiseen käytettyä esineistöä: esimerkiksi keritsimet, rukki ja vyyhdinpuut. Työväentalossa kokeiltiin perunapainantaa ja karstaamista.

Tapahtumia museolla oli kesällä muutamia, muun muassa perinteinen Koskilaissunnuntai ja lasten kotiseutupäivän tilaisuus. Henkilökunta on tarvinnut aikaa myös kokoelmien hoitoon.

– Alueen hoidossa on edistytty, muun muassa kasvillisuutta on raivailtu myös omalla henkilökunnalla.

Toivasen mukaan esineistön ja rakennusten hoitoon tulisi voida keskittyä enemmänkin.

– Esimerkiksi Kanervan talossa olisi aihetta vaihtaa seinäpaperit. Pärekatot kaipaavat paikkaamista.

– Museolla kävi kesällä rakennustutkija, joka muun muassa kehotti karsimaan kasvillisuutta talojen ympäriltä.

Kasvillisuuden raivaus poistaa kosteutta ja hillitsee tuhoeläinkantaa.

Pahiten jumit jäytävät vanhaa raamisahaa. Niitä on havaittu myös savusaunassa ja Niemisen Annin talossakin.

– Myrkytys on kallis toimenpide. Sitä ei ole järkeä tehdä niin kauan, kun olot ovat tuhoeläinkannalle suotuisat, Toivanen sanoo.

Sivun alkuun>>


27.08.03 Valkeakosken Sanomat (Eila Saukkonen)

wpe7.jpg (12487 bytes)

Näihin Kauppilanmäen maisemiin rakennetaan uutta yhtiömuotoista pientaloasutusta. Henry Rantaniemi

Kauppilankadulle tulossa seitsemän paritaloa

Uusien paritalojen rakentaminen Valkeakosken Kauppilanmäkeen alkanee tänä syksynä. As Oy Valkeakosken Aurinkorinne on rakennusliike Keski-Hämeen Rakennuksen hanke. Keskustan lähelle tulevat 14 uutta asuntoa nousevat Vanajaveden tuntumaan. Tulevat asukkaat nauttivat toisaalta keskustan palveluiden läheisyydestä, toisaalta lähellä olevasta luonnosta. Lähistöllä muun muassa kulkee suosittuja virkistysreittejä.

Keskustaan matkaa tulee kolme kilometriä. Naapurustossa, Kauppilanmäessä ja Yrjölässä, on 40-50-luvun pientaloasutusta. Uudisrakennukset ovat yhtiömuotoista pientaloasutusta. Niiden rakennuspaikka nykyisellään on pääosin metsää, joka sijaitsee Kauppilankadun eteläpäässä.

Paritalohanke oli kaupungilla esillä viimeksi maanantaina, jolloin kaupunki päätti myydä taloyhtiölle tontinosan Kauppilankadulta. Maa-alue on yhteensä vain 721 neliötä ja kauppahinta on 10 000 euroa. Vajaa 600 neliötä on katualuetta ja noin sata neliötä puistoaluetta.

Tontinosa kuuluu asemakaavan mukaiseen tonttiin. Muusta osasta tonttia rakennusyhtiö tekee kaupat UPM-Kymmenen kanssa. Kaupungilla ja yhtiöllä on alueesta maankäyttösopimus.

Koko tontti osoitteessa Kauppilankatu 52 on suuruudeltaan lähes 8 800 neliötä, ja siihen on tarkoitus rakentaa seitsemän paritaloa ja kolme talousrakennusta. Rakennusten yhteinen kerrosala on 1 200 neliötä.

Ennakkovalmisteluihin kuuluu poikkeamispäätös, jonka kaupunginhallitus teki maanantaina. Päätöksellä voidaan myöntää rakennuslupa, vaikka sitova tonttijako vielä puuttuu. Naapurit on kuultu asiasta ja kaupungin kaavoitustoimikin puolsi hakemusta, koska rakennushanke on valtuuston jo hyväksymän asemakaavan mukainen.

Sivun alkuun>>


08.08.03 Valkeakosken Sanomat (Heli Mustonen)

lampaat makaa.jpg (21276 bytes)

Hyvät pojat eli Kalle, Pennu ja Erkku ovat olleet tyytyväisiä kesäänsä museolla. Henry Rantaniemi

Vai ei kasvisruoka lihota!

Kesäkuun alusta alkaen kolme nuorta pässiä on hoitanut Kauppilanmäen museoalueen nurmikkoalueita Valkeakoskella. Hienosti ilmaistuna nämä käkkäräturkit ovat harjoittaneet perinteistä maisemanhoitotyötä. Suoraan sanottuna ne ovat popsineet ruohoa niin, että voi puhua jo orastavasta ruohomahasta.

Eläimet kuuluvat Petri ja Nina Keski-Korpelalle. Tampereelta Valkeakosken Pyörönmaahan muuttanut pariskunta on tyytyväinen museon kanssa tehtyyn sopimukseen. Tuntuu, että kaikki ovat saaneet jotakin. Keski-Korpeloiden pässit saivat mukavan laitumen ja lähiympäristön asukkaat uusia, sympaattisia eläinystäviä.

– Pässit ovat kasvaneet kesän aikana kovaa vauhtia. Olemme olleet tähän kesään kauhean tyytyväisiä. Ja uskon, että pässit ovat tuoneet kaivattua elämää Kauppilanmäelle, Petri Keski-Korpela sanoo.

Pässien ruokavalioon kuuluu museoalueen ruohon lisäksi kaura, jota omistajat ovat tuoneet paikalle tarpeen tullen.

– Lisäkauraa ei tänä kesänä ole annettu kovin paljoa, kun on nähty, että ne ovat pyöristyneet niin paljon. Mutta eivät ne ole vielä liian pyöreitä. Kävimme koettamassa niiden villaa ja se on hyväntuntuista.

– Kauppilanmäki on ollut mukava paikka siinäkin mielessä, että vaikka oli hellekesä, niin isojen puiden alla varjossa on lampaiden ollut hyvä makoilla.

 

Myyrät herkutelleet ruokalahjoilla

Pässitrion pesti museolla päättyy syksyllä. Keski-Korpelan pariskunnan ja museon kaksivuotinen sopimus jatkuu kuitenkin ensi kesänä uusilla lampailla. Tätä toivoo pariskunta itse ja samaa mieltä on museoavustaja Heidi Toivanen Kauppilanmäen museosta.

– Nämä pässit eli Kalle, Pennu ja Erkku ovat olleet niin kiintoisa vetonaula, että on ihmisiä, jotka käyvät katsomassa niitä päivittäin. Ja kyllä niiden ”sikspäkkejä” eli upeita vatsoja kelpaakin ihailla!

Toivanen sanoo, että ensi kesänä ihmiset voisivat ehkä malttaa olla syöttämästä pässejä erikseen. Yleisön tuomat leivänkannikat ovat olleet jo vähän liikaakin tuhdeille lampaille. Lisäksi ne ovat houkutelleet paikalle myyriä. Että taputellaan poikia vaan, ei ylenmäärin syötetä.

– Pässit ovat paikalla ainakin elokuun loppuun, ehkä myös syyskuun puolelle. Että hyvin ehtii vielä poikia moikkaamaan, Heidi Toivanen sanoo.

Petri Keski-Korpela puolestaan kertoo, että hän ja vaimo ovat kotiutuneet Pyörönmaahan nopeasti. Plussaa ovat olleet mukavat naapurit.

Valkeakoskelta hurauttaa nopeasti Tampereelle töihin ja toisaalta uusi kotitila mahdollistaa pariskunnan laajan eläinharrastuksen. Heillä on paitsi lampaita, myös kaneja ja paimenkoiria.

– Ensi kesänä on tarkoitus ottaa eläinkatraaseen myös kanoja. Otamme Suomen maatiaiskanoja, jotka alkavat olla vähän uhanalaisessa asemassa. Niiden säilyttämiseksi on perustettu tavallaan suojelurinkejä.

Sivun alkuun>>


07.08.03 Valkeakosken Sanomat sivu 2

Pippurinen

Lämpimät kiitokset teille uutterille asukasyhdistysaktiiveille hienosta laulu- ja yhdessäolon illasta Kauppilanmäellä. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki esimerkillisestä yhteistoiminnasta alueen asukkaiden hyväksi.

Sivun alkuun>>


04.07.03 Valkeakosken Sanomat sivu 4

Koskilaissunnuntai Kauppilanmäellä

43 vuotta tulee kuluneeksi ensi viikolla Kauppilanmäen museoalueen vihkiäisjuhlasta, silloin oli Valkeakoskella valtakunnalliset kotiseutupäivätkin.

Sunnuntaina 6.7. klo 14 vietetään Kauppilanmäellä Koskilaissunnuntaita monipuolisen ohjelman merkeissä. Valkeakosken kaupunginosayhdistysten ja Valkeakoski-Seuran lisäksi ovat ohjelmasta vastaamassa Valkeakosken Musiikkiopiston nuoret. Ohjelmasta mainittakoon mm. kanteleensoitto, haitarinsoitto ja Alkulinnun esitykset. Irja Leino runoilee ja runoiluttaa yleisöäkin. Mirjam Saarela kertoo kauppalan ensiaskeleista, Vesa Ala-Kulju ja Heikki Heino ovat taas järjestäneet luontokilpailun, voittajille palkinnot.

Väliajalla Kaakonojan alueen asukasyhdistyksen naisjaosto hoitaa kahvituksen ja saman yhdistyksen seniorit esittävät kansantanssia. Esko Lehtonen laulaa ja laulattaa tuttuun tyyliinsä. Juhlan lopuksi tutustumme alueen uusiin asukkaisiin, lampaisiin sekä Salon talon näyttelyyn ja museoalueen tiloihin oppaiden johdolla.

Ja kun synttäreitä vietetään on pääsykin vapaa, kustannuksista vastaavat talkoilevat järjestäjäyhteisöt.

Sivun alkuun>>


24.06.03 Valkeakosken Sanomat sivu 1 (Eila Saukkonen)

Valtuusto numeroiden ääreltä kesälomalle

Valtuusto hyväksyi asemakaavamuutoksen Kauppilankatu 52:een. Alue on rakentamatonta ja sen omistaa UPM-Kymmene Oyj. Kaava mahdollistaa uuden paritaloalueen rakentamisen Kauppilanmäen pientaloasutuksen naapuriin. Taloja tulee seitsemän ja asuntoja 14. Rakentaminen on tarkoitus aloittaa vielä tänä kesänä.

Puistoalueella säilyvät ulkoilureitit, pallokenttä, venevalkama ja uimaranta. Yrjölän mattolaiturin tulevaisuus on yksityiskohta esillä olleista asemakaavoista. Matonpesupaikka siirtyy kuivalle maalle ja pallokentän kupeeseen tulee uusi lähipuisto.

Sivun alkuun>>


02.06.03 Valkeakosken Sanomat (Hannu Salminen)

Kauppilanmäen maisemanhoitajat tekevät työnsä ruokapalkalla

Lampaat

Pitäisikö kaikilla museon kesätyöntekijöillä olla myös nimi? Henry Rantaniemi

Sopiiko nuoren pässin nimeksi Tasanen, kun se ei ole tähän mennessä erottunut mitenkään porukasta? Vai pitäisikö sille keksiä nimi yleisökilpailulla? Näitä asioita voi miettiä nyt Valkeakoskella Kauppilanmäen museoalueella. Kolme nuorta pässiä tuotiin ulkomuseoalueelle maisemanhoitajiksi viime perjantaina.

Niillä on museomäellä aitaus, tai oikeastaan kaksikin. Toiselle siirrytään, kun toiselta ruoka käy vähiin. Muuta ei näiltä pässeiltä odotetakaan kuin tätä perinteistä maisemanhoitotyötä. Ja tietysti ne tuovat aivan uutta tunnelmaa museomäen kesään.

Ensimmäisiä katsojia oli paikalla jo saman tien, kun maisemanhoitajat vasta ihmettelivät uutta laidunympäristöään. Eivätkä tosin kauan ihmetelleet, vaan rupesivat kohta popsimaan ruohoa. Kotiutuivat yllättävänkin nopeasti.

Eläimet kuuluvat Petri ja Nina Keski-Korpelalle, joilla on tila Pyörönmaassa. He kertovat, että eläimet hakevat pian oman paikkansa tältä alueelta, makuupaikat ja polut vakiintuvat. Eli kohta laidunalueella risteilee pässien valitsemia polkuja.

Porukassa mukavampaa

Perjantaina nämä nuorukaiset katselivat ympäriinsä vähän siihen malliin, että ovat nyt melkein yksin isossa maailmassa. Kolmen porukka on kuitenkin aivan hyvä. Laumaeläimet tuntevat jo siinä olevansa laumassa, kun näkevät kumppaneita vierellään.

Ruohoa Kauppilanmäellä varmaankin riittää tälle ryhmälle. Laidunalue näytti rehevältä. Lisäksi eläimille annetaan vettä ja kivennäisiä.

Omistajat kertoivat, että pässit ovat tähän paikkaan sopivia, kun ne ovat jotenkin järkevämpiä verrattuina ’neitimäisiin’ uuhiin.

Ravintonsa lammaskin osaa valita. Selkeästi se valikoi itselleen mieluisimmat kasvit ja siirtyy sitten muihin.

Kauppilanmäelle tuodut pässit ovat 9-11 viikon ikäisiä.

Helppoja hoidettavia

Petri ja Nina Keski-Korpela muuttivat Valkeakosken Pyörönmaahan viime vuonna Tampereen Lielahdesta. Maalle he muuttivat eläinten takia, aluksi koirien, mutta nyt on myös lampaita ja kissoja. Lammas on suhteellisen helppohoitoinen ja helposti hallittava eläin. Perheen paimenkoirat eli bordercolliet olivat pässejä Kauppilanmäkeen tuotaessa mukana siltä varalta, että nämä hämäännyksissään yrittävät loikkia karkuun.

Keski-Korpelat käyvät molemmat muualla töissä. Lammaskatras ei elätä eikä eläinten kasvatuksessa pyritä erityiseen tehokkuuteen. Kyse on pikemminkin elämäntapavalinnasta.

Lampaille ei yleensä tällä tilalla anneta nimiä, mutta jotkut sellaisen saavat perustellusta syystä. Yksi nimettiin Vauhti-Vilmaksi ja yksi on Yllätys.

Tilan lammasmäärää voi periaatteessa mitata uuhien määrällä. Se on sama kuin kerrotaan jonkun tilan lypsävien määrä. Jos on esimerkiksi kymmenen uuhta, näille voi tulla 15-20 karitsaa, lauman pääluku kesällä on selvästi talvista isompi.

Emolampaan ’rintavarustus’ on kaksi tissiä eli se on tavallaan tarkoitettu kahdelle karitsalle. Jos karitsoja on enemmän, se voi näkyä niiden kasvuvauhdissa.

Jotkut Kauppilanmäen asukkaat saattavat nyt ihmetellä, kun lammasaita katkaisee lenkkeilijöiden käyttämän pururadan. Pururataa siirretään pian toiseen paikkaan, kunhan alueen väki saa talkoot aikaan.

Lampaat siis sopivat maisemanhoitoon, mutta tavallisen omakotiasujan ruohonleikkurin korvaajaksi lampaista ei oikein ole. Ruohonleikkuun vaiva kyllä säästyisi, mutta aidan rakentamiselle tulee jo kustannuksia. Ja toisaalta pitää muistaa, että lampaiden jäljiltä ruohikkoon jää paljon papanoita. Melkeinpä sitä mieluummin leikkaa ruohon kuin kuluttaa kesää papanoita keräten.

Sivun alkuun>>


28.05.03 Valkeakosken Sanomat

Laidunkauden avajaiset Museomäellä

Luonnosta saaduilla väreillä värjääminen on ihmiskunnan vanhoja taitoja. Suomessa kasveilla on värjätty jo muinaisista ajoista lähtien ja ammattivärjäreitä tiedetään maassamme olleen jo 1500-luvulla. Ammatti yleistyi vasta 1700-luvulla, kun kauppa vapautui ja ulkomaiset värit löysivät tiensä Suomeen. 1800-luvulla teollinen värjäys alkoi syrjäyttää luonnonvärejä. Viime vuosikymmeninä kiinnostus luonnonväreihin on taas herännyt ja perinne elpymässä. Luonnonväreillä värjääminen pitää hengissä ja säilyttää ikivanhaa perinnettä ja ihmisen väistämätöntä yhteyttä luontoon.

Perinteisen kasvivärjäämisen saloihin voi tutustua tarkemmin Kauppilanmäen museolla sunnuntaina 1.6.klo 12 alkaen, kun Jonna Ahomaa ja Seija Heinonen näyttävät, miten kauniita sävyjä villalankoihin loihditaankaan koivunlehdistä ja sipulinkuorista. Tapahtumassa värjättyjä lankoja voi ostaa edullisesti vaikkapa sukkalangoiksi.

Avajaisyleisö voi tutustua myös alueella kesän ajan laiduntaviin lampaisiin ja nauttia Valkeakosken Musiikkiopiston oppilaiden tuottamista sulosävelistä. Oppaat johdattelevat museokierrokselle pientä pääsymaksua vastaan, muuten avajaistapahtumaan on vapaa pääsy.

Sivun alkuun>>


07.05.2003 Valkeakosken Sanomat sivu 1 (Eila Saukkonen)

Kauppilankadun kaavaluonnos uudelleen nähtäville

Kauppilankadun varteen ja lähipuistoon Kauppilanmäen-Yrjölän maisemiin tulevaa uutta rakennuskantaa enteilevään kaavaluonnokseen voivat kiinnostuneet tutustua Valkeakosken kaupungintalolla.

Kaavamuutosta on hakenut maanomistaja UPM-Kymmene Oyj. Suunnitelmien mukaan Kauppilanmäkeen vielä neitseelliselle alueelle rakennetaan paritaloalue, kaikkiaan 14 uutta asuntoa.

Voimassa olevassa kaavassa tuleva rakennusmaa on yleisten rakennusten aluetta sekä puistoa. Yleisiä rakennuksia ei Kauppilanmäkeen ole rakennettu.

Tampereen museoiden maakunnallinen yksikkö on muistuttanut erityisesti Kauppilankadun ja Harjukadun ympäristön arvosta. Se on jälleenrakennuskauden, 40-50-lukujen asutusta, joka on säilynyt eheänä ja vanhassa asussa. Suunnittelijan mukaan hätää ei ole: rakentaminen sovitetaan jälleenrakentamiskauden ympäristöön kaavamääräyksillä, jotka säätelevät rakennusmassojen kokoa, kattojen kaltevuuksia ja julkisivumateriaaleja.

Avokallioisia mäenlakialueita ei kaavamuutosta laatineen konsultin selvityksen mukaan rakenneta. Rantavyöhykkeelle asutus ei ulotu.

Puistoalueelta uuteen kaavaan merkitään nykyinen pallokenttä, venevalkama, uimaranta, tarvittavat ulkoilu- ja huoltoreitit ja pysäköintialueet. Matonpesupaikka on aikomus siirtää järvestä kuivalle maalle. Pallokentän yhteyteen kaavoitetaan uusi lähipuisto.

Kaavaan on merkitty arvokkaita luontokohteita, joita on luvattu säästää. Ulkoilu ohjataan kaavan mukaan rakennetuille reiteille.

Aiemmassa vaiheessa asemakaavaluonnoksesta tehtiin muistutus, jossa pelättiin muun muassa lisääntyvää liikennettä Harjukadun ympäristössä ja puiston virkistysarvon häviämistä.

Suunnittelijan vastineen mukaan kaavaa on mietitty niin, että rantapuiston virkistysarvo säilyy ja paraneekin. Myös Harjukadun liikenneturvallisuus on ollut vastineen mukaan mielessä. 14 asunnon aiheuttamaa liikenteen lisäystä pidetään vähäisenä suhteessa nykyisen asutuksen liikenteeseen.

Kaavoitettavalla alueella on tutkittu melu ja luontokartoituskin on tehty. Luonnoksessa on merkitty joitain luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta erityisen tärkeitä alueita. Maisemallisesti arvokkaista alueista niin ikään kertoo usea merkintä.

Sivun alkuun>>

Katso myös Valkeakosken kaupungin kaavoitustoimen sivut:
http://www.vlk.fi/ASUMINEN/Kaavoitus/ajankohtaista.htm


29.04.2003 Valkeakosken Sanomat sivu 4

Kevät saapuu Kauppilanmäelle

Kauppilanmäen museon laidunkausi alkaa tänä vuonna leppoisasti pihatalkoiden merkeissä, Tänään tiistaina 29.4. klo 15 alkaen on oiva tilaisuus toimia vanhojen vapriikkilaispirttien ja niiden ympäristön hyväksi. Tarkoituksena on pihan kevätsiivouksen ohella jutustella mukavia ja nauttia keväisestä illasta. Talkoisiin ovat kaikki lämpimästi tervetulleita, halutessaan mukanaan voi tuoda vaikkapa omia haravia tai muita puutarhatyökaluja. Ahkeralle talkooväelle on luvassa soppaa ja sumppia. Talkoohankkeen takana ovat asukasyhdistykset, Myllysaaren museo, Puistotoimisto ja Valkeakoski-Seura.

Sivun alkuun>>


24.04.2003 Valkeakosken Sanomat sivu 4

Reijo Heinonen johtaa Yrjölän asukasyhdistystä

Yrjölän asukasyhdistyksen vuosikokouksessa puheenjohtajaksi valittiin uudelleen Reijo Heinonen. Hallituksen muiksi jäseniksi tuli (varajäsen suluissa) Reino Rantala (Anita Sillanpää), Paavo Järvenpää (Eero Kauranen), Raija Carlsson (Kauko Riikonen), Erkki Pöytäkivi (Veikko Ryynänen), Eeva Pirinen (Pentti Murrosvirta) ja Tapio Silnpää (Pirkko Rantala). Tilintarkastajina jatkavat Altti Jokinen ja Olavi Jykylä, varalla Pentti Vaaraniemi ja Pekka Harju.

Uusi hallitus nimesi varapuheenjohtajaksi Reino Rantalan. Sihteeriksi kutsuttiin Paavo Järvenpää ja rahastonhoitajaksi Raija Carlsson.

Toimintasuunnitelmaan sisältyy Yrjölän rantapäivä yhteistyössä Kauppilanmäen kanssa. Keväällä pidetään tarvittaessa siivoustalkoot. Suosituksi tullut Tukholman-risteily järjestetään keväällä.

Yrjölän rantapaikkaa ja Vallonjärven hiihtolatua sekä ulkoilureittiä pidetään talkoovoimin kunnossa. Suunnitelmissa olevan reitin kunnostukseen otetaan osaa. Syyskesällä järjestetään mm. mato-ongintakisat.

Sivun alkuun>>


23.04.2003 Valkeakosken Sanomat sivu 1 (Eila Saukkonen)

Lampaat ehkä ruohonleikkureiksi Kauppilanmäessä ja Voipaalassa
Maaseutukeskuksen maisemanhoitokokeilu alullaan Pirkanmaalla

Jos hyvin käy, Valkeakoskella kokeillaan laiduneläimiä maisemanhoitajina kahdessakin kohteessa tulevana kesänä. Ehdolla lammaslaitumeksi ovat Kauppilanmäen kotiseutumuseon alue ja sen läheinen viheralue sekä mahdollisesti Kauppilanmäen rantapuisto. Rannan puolella oleva käytävä jäisi käyttöön. Toinen harkittu alue löytyy Voipaalan päärakennuksesta harjun alarinteeltä, jossa on niittyä.

Kyse on Pirkanmaan Maaseutukeskuksen ja sen osaston Maa- ja kotitalousnaisten hankkeesta (hankevetäjänä maisemanhoidon neuvoja Riikka Talola), jossa viritellään uutta toimintamallia sopimuslaidunnukseen. Kaupungin puutarhuri Kari Järventausta on hankkeelle lämmennyt. Alustavasti näyttää siltä, että kiinnostuneita lampureitakin löytyy.

Laiduntava karja on tehokas maisemanhoitaja, joka pystyy pitämään kunnossa vaikeasti hoidettavia alueita. Muun muassa rantamaisemia eläimet pitävät avoimina ilman jatkuvaa ja kallista raivausta. Laidunkarja voi antaa myös myönteistä kuvaa kunnasta. Laidunkohteet tullevat näkyville paikoille.

Kaupunginpuutarhuri Kari Järventausta toivoo laidunhankkeen toteutuvan viimeistään kesäkuun alkuun mennessä. Eläinten hoito iltaisin ja viikonloppuisin jäisi lampurille pientä korvausta vastaan. Kaupungille saa tulla hankkeesta kahden vuoden aikana yhteensä enintään vajaan 900 euron kustannukset.

Kaupunki on valmis pystyttämään lammasaidat nopeasti.

Sivun alkuun>>


07.04.03

Sivuston ilmeen muutos

Sivun alkuun>>


14.03.03

Toimintakertomus 2002

Sivun alkuun>>


14.01.03

Nro 1/2003 Aallotar sivu 10

Peterson kiinnostaa koskilaisia

Kauppilanmäen asukasyhdistys vierailulla Peterson Packaging Oy:ssä.

Katso juttu.pdf >>

Sivun alkuun>>

Sivun alkuun>> 


Vuosi 2002


04.12.2002 Valkeakosken Sanomat sivu 1 (Eila Saukkonen)

Valkeakosken keskellä aineksia kansalliseen kaupunkipuistoon

Putaan silta

Valkeakosken keskusta-aluetta eri piirteineen pidetään säilyttämisen arvoisena kokonaisuutena. Tuleeko siitä kansallinen kaupunkipuisto, sen näyttää aika. Mika Seppänen

Valkeakosken keskustassa voi tulevaisuudessa ehkä kulkea kansallisessa kaupunkipuistossa. Se säilyttää luonnonkauniin teollisuuskaupungin erityispiirteitä jälkipolville.

Puisto voidaan perustaa kunnan hakemuksesta tai kunnan puoltolausunnon perusteella. Kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta voi päättää ympäristöministeriö.

Kaupungin kaavoituspuolen mukaan viime keväänä tehty kaupunkipuistoaloite on perusteltu, arvostaahan kaupunki historiaansa ja on perinteisesti kiinnittänyt huomiota kaupunkipuistojen kehittämiseen. Valkeakosken puistoihin myös liittyvät luontevasti teollisuusrakentamisen perinne ja vesistöt.

Tiivistämisen vastapainona kaupunkipuisto säästää yhtenäisiä puistokokonaisuuksia kaikkien asukkaiden yhteisinä ulkoilualueina ja lisää alueen myönteistä imagoa.

Kaavoitustoimi tekeekin perustamisselvityksiä, miettii rajausta ja tutkii mahdollisuutta kansallisen kaupunkipuiston perustamiseen. Ympäristöministeriöltä pyydetään alustava arvio perustamisen edellytyksistä.

Ympäristöministeriö asettaa puistolle tiukat valintaperusteet, joita Valkeakosken ei ole vaikea täyttää. Puistossa pitää olla kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tärkeitä luonnonalueita. Sen pitää myös olla puisto- ja viherympäristönä riittävän laaja ja yhtenäinen niin, että sitä pitkin pääsee kaupunginosasta toiseen. Puiston tulee lisäksi liittyä ilman selvää rajaa kaupungin ulkopuolella oleviin luontoalueisiin ja maaseutuun. Puiston pitää alkaa kaupungin ydinkeskustasta tai ihan sen läheltä.

Kansallisia kaupunkipuistoja ovat perustaneet esimerkiksi Hämeenlinna, Pori ja Heinola. Niiden tarkoitus on säilyttää ja hoitaa kaupunkimaisen ympäristön kulttuuri- ja luonnonmaisemia, historiallisia ominaispiirteitä ja muun muassa virkistyksellisiä arvoja.

Valkeakoskella puistoon voisivat aloitteen mukaan kuulua muun muassa Yrjölänkärki, kanava-alueen teollisuuslaitokset, Pässinmäki, Apianlahden alue, Linnosaari, Kerhomajan alue, riippusillat sekä Sointulan alue.

Sivun alkuun>> 


17.10.2002 Valkeakosken Sanomat sivu 3 (Eila Saukkonen)

Kauppilanmäen talkooväki sai rantaansa EU-rahaa

Kauppilanmäen-Maijanniitty -asukasyhdistyksen väki sai pari viikkoa sitten mukavaa postia. Puheenjohtaja Esko Salon hakemasta EU-tuesta tuli Pirkan Helmeltä myönteinen päätös. Tuen kohde on asukasyhdistyksen parikymmentä vuotta talkoilema Vanajanrannan virkistyspolku.

Nyt polku kaipaa perusteellista kunnostusta.
- Ensin pohjakunnostus, täytemaata ja soraa, sitten keväällä viimeisenä purutus, Salo toteaa. Sähköistettävää osuutta on noin 1200 metriä.
Kaksi kolmasosaa asukasyhdistyksen hankkeen kustannuksista, noin 45 000 eurosta, tulee valoista. Niillä päästään pidentämään käyttöaikaa. Luonnonkaunis polku on suosittu niin lähiasukkaiden kuin muidenkin kaupunkilaisten keskuudessa.
- Myös omaa osuutta tulee meille jonkin verran. Tärkein on talkootyö, Salo sanoo.
Kustannuarvio sisältää uimapaikan teon. Se ehdittiin kesällä jo miltei tehdä ja asukkaat ovat paikasta mielissään:
- Uimaveden laatukin on jo ehditty tutkia. Arvosana oli "hyvää uimavettä".
- Uimapaikan eteen on tehty jo lähemmäs neljäsataa talkootuntia.
EU-hankkeen ohjausryhmä piti tiistaina pururadan maisemissa katselmuksen, johon osallistuivat puistotoimiston ja liikuntatoimiston edustajat.
Mukana ollut asukasyhdistyksen mies Jouko Notkola ylistää rantapolkua ympäristöineen oikeaksi keitaaksi.
- Täällä näkee hyvin vuodenajat. Keväällä kukkivat ensin sinivuokot, sitten tulevat kielot... Talvella jotkut tulevat tänne jopa suksien kanssa, vaikka varsinaista latua ei olekaan.

Asukasyhdistys on pitänyt rantametsikön talkoilla siistinä. Puistometsiä on harvennettu ja hakkuutähteitä on haketettu. Lenkille on laitettu myös levähdyspenkkejä.
Kukapa uskoisi, ellei tietäisi, että alunperin kävelytie raivattiin läpi ryteiköiden, kivikoiden ja kosteikoiden. Olipa matkalla "pohjatonta" suotakin.
Pari vuotta Valkeakoskella liikuntatoimenjohtajana ollut Timo Kukkonen myhäili katselmuslenkillä tyytyväisenä.
- Hyvä esimerkki perinteisen suomalaisen talkootyön tuloksista.
- Jos nämäkin liikuntapaikat rakennettaisiin kokonaan yhteiskunnan varoin ne tulisivat mota kertaa kalliimmiksi.

Katselmuskierroksella liikuntatoimenjohtaja kuuli asukkaiden yrittäneen ranta-aluetta jo 80-luvulla myös viralliseen retkeilyreittiverkostoon. Kauppilanmäestä olisi päässyt kunnostettua reittiä Voipaalaan-Rapolaan asti ja siitä edelleen eteenpäin.

Vaikka EU-tukea voitiin hakea vain yhdelle asukasyhdistykselle, on talkoohankkeessa mukana naapuriyhdistyskin eli Yrjölän asukasyhdistys. Siltä on saatu apua purunlevityksiin. Nyt sen on tarkoitus talkoilla omaa puoltaan rannasta.

wpe3.jpg (25558 bytes)

Esko Salo ja Jouko Notkola selostivat pururata- ja uimarantahanketta katselmuksessa myös kaupunginpuutarhuri Kari Järventaustalle.

Sivun alkuun>>


02.10.2002 Valkeakosken Sanomat sivu 11 (Hannu Salminen)

Kauppilanmäkeen lisää asuntoja

Valkeakoskella on meneillään hanke pari- ja rivitaloalueesta Kauppilanmäkeen. UPM-Kymmene Oyj on hakenut asemakaavan muutosta rakentamattomalle alueelle Kauppilankatu 52:ssa. Alueesta on neuvoteltu kaupungin viranomaisten kanssa ja paikka on todettu sopivaksi hyvin asumiseen.
Mainitussa korttelissa on yleisten rakennusten aluetta ja puistoa. kauppilamäessä ei ole tarvetta yleiseen rakentamiseen ja siksi kortteliin ei ole rakennettu.Kaavamuutoksen laatii alueen omistaja eli UPM-Kymmene. Kaupunginhallitus päätti panna muutoksen vireille.

Sivun alkuun>>


Nro 2 2002 ETELÄTUULI sivu 7

Kauppilanmäen-Maijanniityn asukasyhdistys kunnostaa talkoovoimin pururadan ja uimarannan. Pirkan Helmi antaa tarvittavan taustatuen.

Pirkan Helmi 2.02.pdf

Sivun alkuun>>



  Copyright © 2013 Kauppilanmäki-Maijanniitty asukasyhdistys ry.

Sivun alkuun>>