Herttuan hovissa

 

NÄYTE


Merirosvoja ja kaappareita


Ahti on tutustunut Matts-sedän laivaan jo aikaisemmin. Hän tietää, mikä on raakapurje, fokkapurje, peräkastelli, messi, touvi tai kajuutta ja kuinka monta  hakapyssyä on lastin turvana merirosvoja vastaan. Ruuma tuntuu pelottavalta paikalta, mutta poika haluaa kuitenkin käydä katsomassa, millaista tavaraa

Matts-setä nyt kuljettaa. Rotat livahtavat karkuun, kun Ahti kapuaa varovasti portaita pitkin alas ja hiipii tynnyririvistöjen välissä. Poika haistaa jo nenällään, missä tynnyreissä on hylkeenrasvaa ja missä suolakalaa.  Peremmältä tuoksahtaa tuoreen tervan haju. Poika suunnistaa nahka- ja vuotanippuja kohti. Niiden päällä osa laivamiehistä nukkuu merimatkalla.

   Yhtäkkiä hän näkee hämärässä istumassa miehen. Poika säikähtää ja kyykistyy tynnyreiden taakse. Hetken päästä uteliaisuus voittaa, vaikka sydän rinnassa takookin kiihkeästi. Ahti kurottautuu katsomaan istujaa. Mustapartainen vanhus jököttää nahkanipun päällä ja punoo käsissään köydenpätkää. Mies näyttää selvästi merirosvolta! Onko mies Matts-sedän vanki vai vaarallinen salamatkustaja?

   - On tuo näkö mennyt sen verran huonoksi, että laivamiehet näyttävät puolet pienemmiltä kuin aikaisemmin, mustapartainen sanoo ja ilkikuriset silmät tuikkivat tuuheitten kulmakarvojen alta. - Kenenkäs kanssa minun on kunnia puhua?

  - Ahtin! kurkistelija henkäisee ääni vapisten. - Oletko sinä oikea merirosvo?

  - En minä taida ihan oikea olla! Jacob köydenpunojaksi minua sanotaan, mies virnistelee harvahampaisella suullaan. - Oletko sinä sitten Ahti kunnollinen vai Ahti varas?

  - En ole kumpikaan, vaan Ahti Mattsinpoika tai Hansinpoika, Ahti uskaltautuu jo vähän lähemmäksi Jacobia.

  - Johan nyt kummia puhut! Ei yksi poika voi olla kahden miehen jälkeläinen, vanhus hekottaa. - Taidatkin olla Ahti luikurinpuhuja, jolla saattaa olla kaksi äitiäkin.

  - Joo tai ei..., kun minut on annettu ottopojaksi Matts-sedälle, joka on Nordstiernan laivuri, Ahti yrittää selittää asiaa.

  - Jaaha, jaaha! Nyt tuntuu kurssi olevan klaari. Laivurimestari on sinusta kyllä maininnut tai sanoisinpa, että puhunut joka päivä, köydenpunoja hihittää.

  - Tulepas tänne viereen istumaan, niin aletaan praatata niin kuin miehet maailman asioista.

   Varovasti Ahti istahtaa vanhuksen viereen, sillä ei mies vaikuta enää kovin pelottavalta.

   - Miksi sinä istut täällä alhaalla ihan yksin? poika ihmettelee.

   - Minä pidän ruumassa vahtia setäsi käskystä. Jos olisit ollut suurempikokoinen, olisit saanut poikaraasu ruudinhajuisen lähdön, Jacob vastaa. - Näetkös tussarin vieressäni? Arvokas lasti vaatii kunnon aseen ja aseenkantajan. Tähän laivaan mahtuu neljäkymmentä lästiä tavaraa. Se ei ole vähän! Ymmärrätkös sinä numeroiden päälle?

   - Osaan minä aika paljon, kun Brita ja Matts-setä ovat opettaneet, Ahti kertoo.  - Brita on minun isosiskoni ja se on oppinut lukemaan herttuan linnassa, kun se on siellä piikana.

   - Jopa nyt jotakin, kun piikatytötkin alkavat lukea! Jacob kauhistelee. - Minä

en osaa, kun kukaan ei ole opettanut. Sinä taidat olla onnenpoika!

   - Voisinhan minä opettaa sinut lukemaan! Ahti lupaa auliisti. - Oletko tapellut merirosvojen kanssa? Ja oletko käynyt Danzigissa asti? Ahti kyselee uteliaana.

   -Yksi kysymys kerrallaan, poikaseni, toppuuttelee köydenpunoja ja  panee käsityönsä syrjään. - Oletko kuullut merirosvo Norbystä koskaan? Etpä tietenkään, kun et ollut siihen aikaan edes isäsi ajatuksissa. Norby oli sellainen mies, joka sekoitti koko ruotsalaisten meriliikenteen. Kävipä ryökäle polttamassa Turunkin. Silloin minä tuon konnan näin. Olin nuori poika ja piileksin

pienessä paatissa joen rannan pajukossa. Oli se nuorelle pojalle pelottava paikka.

   Norby oli ensin Tanskan kuninkaan amiraali, mutta miehen onnettomuudeksi Ruotsin Kustaa-kuningas voitti sodan. Eipä malttanut kaappari lopettaa tihutöitään, vaan alkoi merirosvoksi ja teki Gotlannin saaresta rosvopesän. Laivat eivät enää päässeet turvallisesti kulkemaan sen paremmin Danzigiin kuin Lyypekkiinkään. Turun satamassa turkikset homehtuivat ja kalatynnyrit mätänivät käyttökelvottomiksi. Viljaa ei saatu tuoduksi kaupunkiin, ja nälkä oli joka tuvan vieras.

  No, Norbyn kumppani saatiin lopulta kiinni, mutta itse päällikkö katosi teille tietymättömille. Tämä rosvokaveri mestattiin sitten Tukholman suurtorilla, ja kauppalaivoilla oli taas helpompaa. Mutta sortui Norbykin lopulta omaan nokkeluuteensa. Etsitty merirosvo poistui Itämeren aalloilta vähin äänin ja ryhtyi Italiassa sotilaaksi. Kenttätykin kuula lopetti ovelan seikkailijan maallisen vaelluksen. Siihen päättyi Norbyn tarina. Sellaisen merirosvon minä olen nähnyt, päättää Jacob kertomuksensa.

   - Täälläkö se poika kuhnii? Ajattelin jo, että on pudonnut partaan yli, kun en löytänyt, Matts-setä sanoo ja huomaa vanhan Jacobin. - Olet saanut tietysti hyvän kuuntelijan, Jacob? Enemmät jutut pitää nyt siirtää toiseen kertaan, sillä meidän on lähdettävä Valpuri-kauppiaan talolle viimeisiä sopimuksia tekemään. Huomenna on sitten lähtö, vanha merikarhu!

   - Tule kuulemaan, mitä Danzigissa tapahtui, kun ensimmäisen kerran sinne laivapoikana menin, vanhus vielä huikkaa Ahtille ja vilkuttaa silmäänsä.

   - Siinä on sellainen jutunkertoja, etteivät tarinat lopu kesken, vaikka viikon istuisit vieressä, Matts-setä naureskelee matkalla kauppiaan taloon. - Saattaa niistä jokin olla tottakin.

   Ahti ei välitä, ovatko jutut totta vai satua. Hän on juuri päättänyt, että hänestä tulee isona laivuri niin kuin Matts-sedästäkin. Silloin voi päästä jännittäviin seikkailuihin, jollaisia Turun kaupungissa ei koskaan tapahdukaan.

Juhana-herttua ja herttuatar Katarina Jagellonica juhlistivat läsnäolollaan

kirjan julkistamista.

Kirjaa  saa suoraan osoitteesta paulamaria.moilanen@gmail.com  ja pyydettäessä omistuskirjoituksella varustettuna!

15 € sis. alv. ja toimituskulut.

Herttuan hovissa vie lukijansa elämysmatkalle 1500-luvun Turkuun ja Turun linnaan. Muurarimestari Hans Hansinpojan perheen elämä mullistuu, kun isän ja äidin lisäksi myös Brita

ja Jaakko pääsevät Juhana-herttuan hovin palvelukseen. Miten pikkupiika Brita suoriutuu hovirouva Bonican ja vieraita kieliä puhuvan hovin vaatimuksista? Jaakko on kiinnostunut hevosten hoitamisesta, mutta pitääkö vanhimman pojan oppia isänsä ammatti. Entä miten 9-vuotias Stina selviytyy kotona lasten ja karjanhoidon kanssa? Onko naisella mitään valtaa puolisonsa valinnassa? Ruotsin ja Euroopan poliittiset pyrkimykset sekä uuden ajan ajatukset  ja osaaminen ravistelevat myös Suomenherttuakunnan ylhäisiä ja alhaisia asukkaita.


Kuvaan historiaa tavallisen perheen näkökulmasta ja heidän elämänsä kautta. Historiallisiin dokumentteihin perustuvat tapahtumat ja henkilöt muodostavat jännittävän taustan juonelliseen kertomukseen. Vuosien 1559 -1562 ajankuvaa täydentää Kirsi Haapamäen upeasti kuvittama tieto-osuus Miten Turun kaupungissa elettiin?

   Tällä kirjalla haluan havahduttaa nykypäivän lukijan vertaa-

maan elämäänsä esi-isiemme kamppailuun toimeentulonsa ja

kohtalonsa puolesta.


Anna Amnellin sivut

Herttuan hovissa -kirjan julkistamistilaisuus pidettiin Turun linnassa eli kirjan tapahtuma-paikalla.

Junior Finlandia palkintoehdokkaat ehdokkaat lehtikuvaajan eteen ryhmittyneenä. Brita ja Jaakko eivät kuitenkaan pärjänneet Patulle ja Tatulle.

Kirjan tekijät (vasemmalta) toimittaja Arja Kanerva, kirjailija Paula Moilanen ja taiteilija Kirsi Haapamäki esittelevät kirjaa jukistamis-tilaisuudessa Turun linnassa.

Helsingin kirjamessuilla Herttuan hovissa -kirjaa esittelemässä. Arja Kanerava haastattelee tekijöitä.

Kirjan kansikuva Kirsi Haapamäki