Lehmäkirja

 

"Paula Moilanen on opettaja, ja sen huomaa hyvällä tavalla hänen kirjoistaan. Hän yhdistelee tietoa ja tarinaa ja valitsee aina tilanteen mukaan sopivimman esitystavan. Lehmäkirja (1993) oli ilmestyessään ensimmäisiä kotimaisia lasten tieto-

kirjoja, joissa yksien kansien sisään on sopuisasti sujutettu monenlaisia aineksia: hakuteos, katselukirja, kertomus… 

   Uutta kirjassa on myös vahva ympäristönäkökulma. Vieläkään ei ole itsestään selvää, että maatilojen elämästä ja elinkeinoista kertovissa lastenkirjoissa puhutaan myös karjatilojen saasteista.

   Lehmäkirjassa esitellään oikeastaan kaikki se, mitä kohtuu-

della lasten tietokirjalta voi odottaa. Kirjan alussa on kesäisiä näkymiä laitumelta, lehmällä on Martti Sirolan kuvassa heleä kukkaseppele päässä: pikkuhiljaa siirrytään maatalouteen, lehmien jalostukseen, elintarviketeollisuuteen, ylituotantoon

ja muihin teemoihin, joihin ei oikein liity mitään idyllistä. Pehmeämpiä sävyjä löytyy näytteeksi ripotelluista lehmä-

aiheisista lastenrunoista. Vaikka maaseutu on nykylapselle entistä vieraampi asia, lasten lyriikassa runoillaan aina vain hellyttävän rökälemäisistä lehmistä.

---

Kaupunkilaisille tarpeellisena muistutuksena kirjassa korostuu maaseudun ja teollisuuden katkeamaton ketju: lehmä pyörittää lihallaan ja maidollaan monenlaista teollisuutta. Lehmäkirjassa yhdistyvät sekä kerronnan lajit että erilaisten elämäntapojen Suomi. Maaseutu näyttäytyy kaikille yhteisenä ja välttämät-

tömänä asiana."


Otteet Ismo Loivamaan kirjasta Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 7 .(BTJ Kustannus 2010)

NÄYTE


Mansikin puheenvuoro


Olen Mansikki Heinäsen navetasta. Elämäni on tavallista lehmän elämää. Isäntäni ja emäntäni antavat minulle täysihoidon ja minä puolestani heille maidon. Niin ovat esivanhempanikin eläneet vuosituhansien ajan. Julkisuutta ja kiitosta ei minulle ole liiemmälti herunut. Lehmänsydäntäni lämmittää, kun olet kiinnostut minusta ja aikaansaannoksistani. Ei sitä tule itse ajatelleeksi, miten monessa on mukana, vaan lypsää uskollisesti päivästä toiseen ja pyöräyttää kerran vuodessa vasikan.

    Ai, että iloja? Kesä! Kesällä vasta tuntee elävänsä, kun tuuli vilvoittelee kylkiä ja tuore ruoho narskuu hampaissa. Ei silti, että valittaisin tässä uudessa pihatossa asumistakaan, liikunta virkistää meikäläistä. Ruoka on nykyään monipuolista. On mistä valita. Isäntäväen ystävälliset sanat ja taputukset rohkaisevat yrittämään. Tuntee itsensä tarpeelliseksi.

    Onhan jokaisen elämässä huonojakin puolia. Joskus tulee ajatelleeksi, millaista olisi koirana. Miten tuota Moppea hemmoitellaan ja hyyssätään! Onko koiran tehtävä tärkeämpi kuin lehmän? En minä valita. Olen niin tottunut omaan olemiseen ja lypsämiseen. Panetko pahaksesi, jos kerran hönkäisen tuon valokuvaajan linssiin ja mielelläni lipaisen vähän sinuakin? Yhteisellä asiallahan tässä ollaan.

Kannen ja kirjan piirrokset Martti Sirola