3.6 Haaverit

"Loukkaantumisia ei juuri tapahtunut: yhdeltä kaverilta meni toisinaan käsi olkapäästä sijoitaan, hänellä oli siihen taipumusta." (Pekka Saarela)

"Pimeällä sattui myös vahinkoja, kuten mullekin, kun sain kerran isompien poikien kohottelun tuloksena kiekon päähän." (Henka)

"Olin kerran aitiopaikalla Varikontien päädyssä siniviivan ja Välikadun puoleisen B -pisteen välissä näkemässä, kun Hietaniemen Veli luisteli kovaa vasenta laitaa kaartaen maalin taakse ja Martinsuon Mikko veti samanaikaisesti kovan lämärin siniviivalta maalia kohti. Mikon laukaiseman kiekon ollessa juuri maalin kulmalla, tuli Veli maalin takaa näkyviin ja kiekko osui suoraan hänen päähän. Sen jälkeen Veli tuupertui jäähän ja verta alkoi valua valtavasti kuin härjän kurkusta, tapaus järkytti minua. Tapaturmia sattui ylimalkaan hämmästyttävän vähän, ilmeisesti itsesuojeluvaisto kehittyi hyväksi." (Kassu)

"Muistan erään tapauksen, kun Reinikan Juha veti vahingossa Salmivaaran nuorinta poikaa kiekolla päähän." (Pepe)

"Terosen Jari löi kerran päänsä niin pahasti, että meni tajuttomaksi. Siitä vähän selvittyään hän lähti pyörällä kotiinsa, kilometrin matkaan meni yli pari tuntia, taisipa joutua vielä sairaalaan tarkkailtavaksi. Loukkaantumisia tapahtui muutoin harvoin." (Heme)

"Virtasen Matti kyseli useasti kentän laidalla, että millaista se luistelu oikein on? Kerran hän sitten päätti ostaa itselleen luistimet: No Matti tuli kaukaloon ja eikun pari kolme polkaisua eteenpäin, minkä jälkeen terät osoittivat taivasta kohden ja nilkka poikki. Matin luistelut loppui siihen." (Heme)

"Reinikan Jetso lämmäs Salmivaaran Juhaa vahingossa päähän." (Teppara)

"Kerran olin Mantsussa niin, että kentällä ei tainnut olla mun ja Vieraan Sannan lisäksi kuin joku kolmas luistelija. Mulla oli omasta mielestä kova kuti. Vetelin Kumitehtaan kaatopaikalta hommaamallani harmaalla kiekolla. Yhdessä vaiheessa lämmäsin maalia kohti siten, että kiekko osui ylähirteen ja kimposi siitä sivulle ja suoraan Sannan päähän. Tietysti seurauksena oli avohaava ja hirveästi verta kentälle. Yritin jotenkin hoitaa tilannetta niin hyvin kuin silloin osasin. En kyllä muista mitä tein ja miten Sanna pääsi kotiin, mutta pari päivää tapauksen jälkeen Sannan isä, Vieraan Kauko tuli käymään meillä kotona ja toi mulle uuden jääkiekkomailan kiitokseksi toiminnastani Sannan auttamiseksi. Tämä tietysti kohensi sillä hetkellä itsetuntoa, enkä enää sen jälkeen laukonut riskipaikoista maaliin." (Jussi K)

"Yksi kaveri katkaisi kätensä, kun oltiin kuudennella luokalla voikkatunnilla Mantsussa pelaamassa." (Pikkis)

"Salmivaaran Juha sai kiekon kasvoihinsa luisteltuaan maalin takana, ampuja joku selvästi vanhempi kaveri, mantsun piireissä julkku, ja koitti painaa homman villaisella." (Ripe)

3.7 Esikuvat

"Hyvän pelaajan kriteerinä pidettiin kiekon kohottamista siniviivalta maaliin." (Henka)

"Mustassa miehessä porukasta erottui yhtä nopeasti eteen ja taaksepäin luisteleva, sähäkkä Pekka Saarela." (Henka)

"Alkuajoilta muistan Mantsun isona poikana ja idolina Saarelan Pekan, Tammisen Ollikin tuli sieltä tutuksi. Myöhempiä ihanteita olivat Ketolan Jorma, Kallion Jorma, Markku ja Kalte (Jussi) sekä Sundberin Seppo. VaPS:n C -juniorit voittivat 60 -luvun alussa Kaalisaaressa Hokkia vastaan pelatussa ottelussa piirinmestaruuden. Pojat olivat silloin niin hyviä, että Kalte ja Ketolan Jorma olivat päässeet valtakunnan leirille Vierumäelle." (Mäsi)

"Lyytikäisen Veijo, Välimaan Jyrki, Heiskasen Upa, Nikkasen Raimo. Raikkaa vähän pelättiin, koska hän saattoi lämätä kiekon näkymättömiin Kuusivuon pihalle, eikä hakenut. Kanadan apuakin saatiin Mantsuun Liukun Ollin ja Heikkin muodossa, tosin pelitaidot eivät aivan NHL -tasoa olleet." (Sello)

"Mäsi oli kova luu kentällä." (Tane)

"Peltoniemen Arska, Mäkisen Arto ja Mäsi olivat suurimmat idolit." (Pepe)

"Mäsiä pidettiin muita parempana, hän oli silloin kentän kunkku. Mäsi luisteli hienosti ja hänellä oli CCM:t." (Heme)

"Heme oli meidän esikuva. Kaikki mentiin aina kattoon, kun Heme tuli Mantsuun höntsäileen Ilveksen varusteissa." (Ekku)

"Suurimpana esikuvana oli tietysti Heme, muita olivat Haapamäen Arska, meidän Matti ja Lindholmin Teppo. Teppo piti meitä nuorempia aina tasavertaisena." (Jussi K)

"Puntalon Heme ja Pera oli meille esikuvia." (Pikkis)

"Mäkelän Hape oli kentän kovis. Hape meni useasti maaliin pelkän räpylän, mailakäden hanskan ja veskarin mailan kanssa. Hapelle sai lämmätä siniviivalta täysillä, samaa ei uskaltanut juuri kukaan muu tehdä." (Jussi K)

3.8 Muistoja pelatuista otteluista

"Keväällä 1968 oli B -junnuilla mahdollisuus päästä pelaamaan piirin loppusarjaan Lukkoa tai Ässiä vastaan. Kaikki aiemmat ottelut voittanut joukkueemme hävisi lopulta viimeisen "katastrofiottelun" Kuparikiekolle ja haaveet loppusarjasta tyrehtyivät. Ottelu paljasti samalla joukkueen pelaajien henkisen kantin, osa halusi kokeilla rahkeidensa kestävyyttä, osa ei." (Mäsi)

"B -junnuaikana me olimme paljon parempia kuin vastustajat, meidän porukka oli tosi kova. Kehittymisen kannalta ongelma oli se, että joukkueisiin ei ollut tunkua ja ketjuja oli sen vuoksi vain kaksi. Silloin mukaan saattoi tulla vanhempanakin: Torikan Tipi tuli Nokialta B -junioreihin taustanaan vankka painikokemus, nopea lähtijä sulautui helposti joukkueeseen. Meille oli tärkeätä tulla paremmaksi kuin vanhemmat esikuvamme. Yhden tekemäni maalin muistan: sain kiekon oman maalin takana, luistelin kentän läpi ja nostin yläpesään." (Mäsi)

"Tuppuraisen Pentin säärisuojan nauha tuppasi aukeamaan otteluissa aina, kun oma joukkue alkoi väsyä." (Sello)

"Porukkahenki oli hyvä, pelien yhteydessä se vielä tiivistyi, ei vaikuttanut kummalta puolelta siltaa oli kotoisin (pohjois-etelä akseli)." (Kimmo Touronen)

" D -juniorit sai Vapsilta pelimailat, kun pääsimme loppusarjaan Hokkia ja RU-38:aa vastaan. Mailat oli Toronto Junioreita, niitä säilytettuin Poterolla mailapussissa. Meitä valmensi silloin Kuikan Seppo ja Parikan Alpo." (Tane)

"Sain D-junioreiden parhaan pelaajan palkintona korkean pytyn, Välimaan Jyske oli vastaavasti paras B-junnu. Meistä oli kuva Tyrviksessä, se oli kova juttu." (Tane)

"Haakanan Kaukon ja Innan Jorman välillä tuli kerran kova tappelu kaukalon laidalla, heidän seuratessa B -junnujen ottelua." (Tane)

"Pillin Makkara oli kerran vierasottelussa kannustusjoukkojen mukana, seurauksena oli reissun jälkeinen musta silmä." (Kassu)

"Pelasin jonkun miesten ottelun Mantsussa, en kyllä muista ketä vastaan". (Pepe)

"Peltoniemen Arska taklasi rumasti vastustajia." (Pepe)

"Pelasin Hemen kanssa samassa ketjussa D- ja C- junioreissa, me tehtiin pirusti maaleja." (Teuska)

"Muistan yhden ilmeisesti B-junnnujen matsin VaPS-KuKi tai joku vastaava. Sello teki siinä ottelussa kolme maalia. Yksi niistä oli läpiajo, jonka päätteeksi hän harhautti veskarin ja nosti näyttävästi kattoon. Pelttarin Bobi taisi pelata samassa matsissa." (Heme)

"Paljon niitä katteltiin, mutta tarkemmin en muista. Olin vanhempana joskus siellä ajanottajana ja kirjurina, se oli ehkä 1974 tai 1976." (Teppara)

"Muistan ottelun, jossa Lindholmin Uffe oli maalissa: vastustaja pääsi yksin läpi - yritti harhauttaa - Uffe aavisti - polvisuojat nousi korkealle ilmaan ja läpiajo oli pelastettu näyttävästi. Tapahtuma teki minuun vahvan vaikutuksen." (Pera)

"Koulujen väliset ottelut, Muistola vastaan Aittalahti ja Hoppu, oli kovia. Jää oli niissä aina parhaimmillaan." (Masa K)

"KaMa -ottelu pelattiin surkeissa olosuhteissa, pelipäivänä satoi kamalasti vettä, me yritettiin peruttaa ottelu, mutta kankaanpääläiset tuli väkisin." (Masa K)

"Kaalikorva ei meinannu aluks tulla Lukko matsiin edes pelaan, mutta kun hän sitten lopulta suostui, niin pelasi miehekkään matsin pakkina ja teki yhden maalin vetämällä siniviivalta kovan maakudin, joka meni keskeltä sukkana sisään. Matsi pelattiin muuten ihan hyvissä olosuhteissa, mutta sen aikana rupes sataan vettä." (Masa K)

"VaPS:n ja Hokin välisestä D -junnumatsista tiedettiin jo etukäteen, että Hokissa pelaa edellisen vuoden teknikkamestari Ismo Villa. Ismo pelasi päässään hiippa -mallinen pipo, joka heilui puolelta toiselle. Me pikkupojat uskottiin, että se antoi sillain jotain merkkejä toisille pelaajille." (Masa K)

"Jonkun ottelun pelasin Kokemäkeä vastaan, mutta vuotta en muista. Nokialaisia vastaan taidettiin pelata jo pahasti pehmenneellä kentällä, heitä oli vähän ja väsyivät nopeasti. KaMa ottelu oli pitkään tasainen, mutta lopulta voitettiin 1-0." (Hattara)

"Koulujen väliset pelit ovat jääneet mieleen, päätehtävä oli voittaa Hoppu ja Aittalahti. Pillin Mauri pelasi meillä kerran veskarina, Maurille tehtiin mahapanssari Muistolan koulun seinäkartasta. Mauria pidettiin vähän semmosena, ettei sitä sattunut vaikka ei sillä olisi ollut suojuksiakaan." (Hattara)

"Vammalan ja Keikyän väliset väännöt oli kovia, Pihlajamäen pojat kunnostautuivat niissä." (Hattara)

"Mantsun historiallinen päivä oli, kun VaPS voitti Lukon 4-2." (Hattara)

"Sain kerran parhaan pelaajan palkinnon, kuten vastustajan veskarikin, pelatessani koulujen välisissä otteluissa veskarina, taisi olla neljännellä luokalla. Ottelu päätty muistaakseni tasan 7-7. Hiltusen Jukka-Pekka teki mulle monta maalia. Muistolan joukkueessa pelas ainakin Ojansivun Hattara, Tourosen Killi ja Korpelan Pertti." (Ekku)

"Jonkun Mäkelän Hapen, Liuksialan Käkän ja Lindholmin Tepon pelin olen nähnyt, en muista ketä vastaan." (Ekku)

"Mua lämmättiin nilkkaan ihan pelin lopussa ja Saksin Veli-Matti kantoi mut kentältä." (Jussi K)

"Pelasimme sarjaottelut vain poikkeuksellisesti Mantsussa, ongelmana oli Mantsun huonokuntoiset laidat. Meidän koira, Turre, hyppäsi eräässä ottelussa kentälle kiekon liukuessa Turren ohi. Itseltäni aukesi huuli voitokkaassa Lukko -ottelussa 1974." (Ripe)

3.9 Valmennus

"VaPS piti vain yhtä joukkuetta ikäluokittain, minkä vuoksi niihin pääsemiseen oli jatkuva kilpailu. Yleisesti koettiin pohjoispuolelaisia kohdeltavan tuntemattomasta syystä puolueellisesti joukkuevalinnoissa. Päästäkseen joukkueeseen pohjoispuolen pojan piti olla tuplasti parempi kuin eteläpuolen poika, vähän niinkuin naisten työelämässä nykyään." (Henka)

"Vammalassa ei osattu silloin valmentaa. Arto on myöhemmin todennut, että sen aikaisen harjoittelun ajoituksessa oli puutteellisuuksia. Kiikkalainen opettaja Väinö Lindros aloitti B -junnujen valmentamisen samoihin aikoihin, kun Erkki Koskela tuli Lahdesta Vammalaan vakuutustarkastajaksi. Erkki valmensi jonkin aikaa muun muassa maalivahteja. Peltoniemen Arskaa hän piti erittäin lahjakkaana kaverina. Erkki kutsui kerran veljensä Ilpon Vammalaan mukaan harjoituksiin. Ilpo tuli ja paikalle kutsuttiin Satakunnan Kansan toimittaja tekemään juttua. Tarkoituksena oli pelästyttää Panelian miehet ennen ensimmäistä ottelua - ja myös onnistuttiin. Jos oli Kaalisaari edustusjoukkueen pelipaikka, niin Mantsusta tuli juniorikiekon pyhättö." (Mäsi)

"Kuikan Seppo piti meille ensimmäiset ohjatut ylivoimaharjoitukset, kun oltiin B -junnuissa - lopputulos oli Grande Katastrof." (Teuska)

"Valmennusasioista ei tiennyt kukaan muu kuin Lahtivirran Pena." (Heme)

"Lehtisen Jussi pyysi mua valmentaan C -junnuja siinä vaiheessa, kun olin lukion toisella. Se oli hyvä porukka ja niillä oli omat metkunsa pelireissuilla." (Masa K)

3.9.1 Harjoittelu

"Kävin Lindholmin Uffen ja Loisan Jokken kanssa Satakunnan piirin kesäleirillä Säkylässä joskus 1964 tai 1965. Talvella 1966 mulle tarjottiin mahdollisuutta päästä Valtakunnalliselle suurleirille pelaamaan Satakunnan joukkueeseen, mutta Miilunpalo ei antanut koulusta vapaata." (Mäsi)

"Aloitin D -junioreissa oikeana laitahyökkääjänä ja päädyin lopulta puolustajaksi. En ollut ehkä niin lahjakas, mutta kova harjoittelija. Muistan, että hiihtolomallakin saatetiin harjoitella 8 tuntia päivässä." (Mäsi)

"Heino Pulli kävi joskus 1965 tai 1966 pitämässä Kaalisaaressa näytösharjoituksen, jonka yhteydessä pidetyn luistelukilpailun voitin. Hirvittävä lämärini kehittyi innokkaan harjoittelun ja kymmenien rikkinäisten mailojen myötä." (Mäsi)

"Yleisesti mun sen aikaista fyysistä kuntoa ja monipuolisuutta kuvaa se, että voitin kerran koulun 60 m juoksukilpailun, jossa taakse jäi sen aikaiset Voiman huiput Harjulan Ari ja Ojasen Timo. Voitin yleensä myös koulun kuntopiirit - inhosin maantiensyrjässä juoksemista. Mulle kaukaloa päästä päähän painaminen, niin paljon kuin pääsee, oli nautinto." (Mäsi)

"Meillä oli Arton kanssa jääkiekossa silloin kovat urheilulliset tavoitteet, ongelmana oli se, että raumalaiset ja porilaiset olivat jääharjoittelun osalta paremmassa asemassa. Harjoitteluhalu oli niin kova, että jouluna 1967 mentiin aattopäivänä luistelemaan, vaikka pakkasta oli 43 astetta. B -ikäisenä alettiin käymään sunnuntaiaamuisin Koulukadun tekojäällä. Lähtö oli Vammalasta puoli kuuden aikaan ja vuoro kesti siellä kaksi tuntia." (Mäsi)

"Jääkiekkolegenda Heino Pulli oli Vammalassa lauottamassa kiekkoja maaliin alkutekijöissään olleen Sokoksen edessä. Onnistuin hommassa niin hyvin, että palkkioksi hänen nimikirjoituksella varustetun Montreal Juniorin." (Tane)

"Maalivahdin ura alkoi, kun Wahteran Aarre kysyi harkkareissa, onko porukassa maalivahtia. Kalssonin Jukka tuuppasi mut eteenpäin ja sano, että tämä on ollut pihapeleissä veskassa. Heme opetti mulle torjumiskikkoja pihapeleissä ja myöhemmin Ilves -aikanansa syöksymisiä ja muita juttuja Mantsussa." (Ekku)

3.9.2 Jääkiekkoraketti

Jouluna 1971 ilmestyi joka pojan valmennusaapinen, Jääkiekko Raketti. Se oli suurimmalle osalle ensimmäinen valmennustietoutta antava kirjallinen opus. Erilaista näyttöpohjaista käytännöntietoutta oli saatu hajanaisesti seuralta ja muualla käyneiltä kavereilta, mutta ei mitään systemaattisuuteen johtavaa - tilanne lienee ollut samankaltainen muissakin maaseutupaikoissa. Jääkiekko Raketin parasta antia olivat jääharjoitteiden mallit ja kesäharjoittelun perusteet - eipä ne tosin käytäntöön siirtyneet. Parhaiten mieleen jäi Hullu-Billin ihmetemppu. Jääkiekko Raketti, 1971 WSOY, s 10

3.9.3 Puntalon valmennusinstituutti

Heme toimi valmennustietouden siirrossa linkkinä Mantsun ja Tampereen välillä, tähän tarjosi oivan mahdollisuuden hänen hyvät suhteensa Tapparaan ja Ilvekseen. Valmennustietous oli Vammalassa siihen aikaan aivan lapsen kengissä, joten kaikki saadut vinkit olivat eteenpäin menoa. Yksilöllinen harjoittelu jäällä, saatikka voima- ja nopeuspainotteisen kesäharjoittelun merkitys olivat aivan mullistavia asioita. 70 -luvun alkupuolella alkoi kesäisin ilmestyä useampaan vammalalaiseen pihaan laukaisualustoja ja maaleja - talvella rannarit ja lämärit lähti ihan eri malliin kuin ennen. Hemen myötä opittiin pelinavauksia, yli- ja alivoimapeliä sekä erilaisia maaliinohjauksia. Erityisen ovela oli Len Lunde -tyyppinen lapa vinoon -ohjaus, jolloin pakin vetämä kova maakuti ohjattiin maalin jompaan kumpaan yläkulmaan.

"Aloin itse reenata lujasti 70-luvun alkuvuosina, taustalla oli halu valmentautua ja kehittyä. Ostin kirjakaupasta Jääkiekkoliiton vuosikirjan, jossa oli ohjeita tehokkaammasta jäävalmennuksesta. Näiden oppien pohjalta aloin Mantsussa tehdä muutakin kuin pelkästään pelata, mukaan tulivat luistelu- ja laukaisuharjoitukset. Kesäharjoittelua varten tehtiin itse meidän takapihalle hyppyaidat ja nojapuut, lisäksi meillä oli levypainot. Niillä saatiin harjoiteltua kimmoisuutta ja voimaa. Laukauksia harjoiteltiin filmivanerialustan päältä, Laineen Santerin tallin pääty hajoitettiin kymmenen tuhannen laukauksen seurauksena. Sähkölaitoksen A -tolppaan oli kiinnitetty poikittain 7/8 -tuuman yläreunasta pyöristetty lauta, jota käytettiin leuanvedossa. Kävijoitä oli päivittäin runsaasti, meidän talon poikien lisäksi mm. Teuska, Pepe, Haapamäen veljekset, Reinikan pojat ja Pera." (Heme)

"Kävin sillon tällöin Puntalon valmennusinstituutissa. Pelattiin riukupalloa Hemen kanssa." (Pepe)

"Lauottiin kesäisin harjoitusalustalta Laineen seinään ja nostettiin painoja." (Pera)

"Kävin silloin tällöin valmennusinstituutissa, Pikkis päivittäin. Lempparin Pera kävi siellä, Laakson Pepe ja Kalssonit tietty." (Hape)

"Heikkosen Hape ja minä oltiin veskareina valmennusinsituutissa, Mäkelän Hape, Pikkis ja Kalssonin Jukka lauko meille. Heikkosen Hape oli vähän levee, kun se osas ottaa hienosti kiinni kilpikädellä ja rapylällä. Hapelle kävi sitten ohrasesti, kun Kalssonin Jukka sitten veti sitä suojaamattomaan kohtaan räpyläkäden väärälle puolelle." (Ekku)

3.9.4 Kengurunnahkaiset luistimet

"Ostin syksyllä 1966 Stockmannilta CCM Tackaberry Pro -merkkiset luistimet (CCM Tack). Ne maksoivat silloin 280 mk ja niihin hupenivat sekä säästöt että kesäansiot, sen aikainen tuntipalkka oli 30 p/h. Luistimien kenkäosa oli kengurunnahkaa. Kun ne veti jalkaan, jalat aluksi puutuivat ja vartin jälkeen asettuivat hyviksi. Pikkupojat kävivät katsomassa niitä kauempaakin, ne on mulla vieläkin. Liukun poijilla oli Kanadassa sukulaisia ja kyselin, jos he voisivat yrittää järjestää CCM -luistimien maahantuontia Suomeen." (Mäsi)

"Mäsillä oli Vammalan parhaat, kengurunnahkaiset, luistimet." (Tane)

"Mäsin kengurun nahkaluistimet jäi lähtemättömästi mieleen." (Teuska)

"Mäsillä oli siihen aikaan varmaan Suomen hienoimmat luistimet, ainakin meidän mielestä." (Masa K)

"Mäsin muistan hämärästi, se kurvaili komeasti kentällä. Ihailin Mäsin luistimia ja niiden nahkaa, Heme taisi hommata myöhemmin samanlaiset - viimisen päälle oli vehkeet. Yhteen aikaan teipattiin nilkat päältä idealsiteellä, luultiin sen tukevan." (Hattara)

3.9.5 Varusteet

Varustetilanne oli 60 -luvulla heikko, urheiluliikkeissä ei ollut juuri muuta myytävää kuin mailoja, banaaninlastaaja -hanskoja ja Masterhand -kypäriä. Joidenkin poikien äidit tekivät home made -varusteita. Vasta 70 -luvun alussa sarjapeleissä alettiin edellyttää kypärää, pelihousuja ja leukasuojusta. Varusteiden puuttumisen vuoksi Mantsun peleissä ei saanut kohotella, eikä taklata rajusti laidassa. Jos joku rikkoi tahallisesti sääntöjä, hänet muilutettiin ulos kaukalosta.

"Alkuaikoina ei ollut kypäräpakkoa ja varusteita oli muutenkin heikosti. Pikku hiljaa peli alkoi mennä kurinalaisesta pelaamisesta tolkuttomaksi hakkaamiseksi. Heikon luistelutaidon omanneet kaverit alkoivat huitoa mailalla. Kerran sain mailasta nenään, onneksi ei murtunut. Loukkaantumisriski alkoi kasvaa: eräs pelaajamme hyppäsi polvet edellä vastustajan rintaan, eikä tuomari edes viheltänyt." (Mäsi)

"Siihen aikaan ei ollut kypäräpakkoa ja kerran Välimaan Jyrki pelasi näytöstyyliin ottelun Hankkijan lippalakki päässään." (Sello)

"Mäsillä ja Artolla oli hienot itse tehdyt siniset pelihousut. (Kimmo Touronen)

"Vaikka varusteet oli 60 -luvulla harvinaisia, oli meidän Altilla jo silloin kaikki kamppeet." (Kassu)

"Ekku aloitti pelaamisen heti opittuaan kävelemään, kentälle hän kulki vetämällä mm. varusteet mukanaan pulkassa." (Kassu)

"Sain ekat musta-keltaiset jääkiekkohousut pukilta - käytin ne puhki asti." (Teuska)

"Paunuvuoren Jassilla oli erityisen hienot hanskat. Pukki toi mulle legendaariset kolminauhaiset Adidakset jossain kahdentoista korvissa." (Teppara)

"Varusteiden kehittyessä hanskat nousivat merkittävään osaan. Periaatteena oli, että pelaajalla piti olla taitojensa mukaiset hanskat. Saksin Veli-Matti oli vertailuhommissa merkittävä persoona. Mailat pidettiin kopin ulkopuolella pitkään, jonkun varkaustapauksen jälkeen ne otettiin koppiin. Puntalon Helmi teki mulle ja Unalle kankaiset kainalosta polviin ulottuvat jääkiekkohousut, niitä suunniteltiin alkuunsa pitkään yhdessä, mutta me ei kuitenkaan kehdattu pitää niitä, kun kaverit vähän nauro." (Masa K)

Seurapalsta: "C- ja D-juniorit huomioikaa sunnuntaina henkselien tärkeys. Pyytäkää isiltännne em. varusteet, muuten eivät pelihousut pysy ylhäällä", Tyrvis 9.1.1971.

Seurapalsta: "Jääkiekkoliitto on määrännyt hammassuojukset pakollisiksi, joten tässä on sopiva joululahjapyyntö jääkiekkoa pelaaville pojille", Tyrvis 18.12.1971.

"Hemellä oli Vammalan ainoot CCM Super Tack:t." (Ekku)

3.10 Suurten seurojen haaviin

"Keväällä 1968 viimeisen Kuparikiekko-ottelun jälkeen porilainen erotuomari pyysi mua Ässiin pelaamaan, mutta ajankohta siirtymiselle ei silloin ollut vielä kypsä. Ässät ei tehnyt konkreettisia työ- tai opiskelutarjouksia ja homma jäi siihen. Olin kesätöissä 1969 Brightonissa Englannissa ja löysin paikkakunnalta jäähallin. Mulle lähetettiin Suomesta sinne luistimet ja kävin näyttämässä paikkakuntalaisille taitojani, sillä seurauksella, että mua pyydettiin pelaamaan paikalliseen joukkueeseen. Kesä päättyi ja palasin takaisin Suomeen. Paluumatkalla ranskalaiset ihmettelivät junassa mun luistimia. Siirtyminen Vammalasta mestaruussarjatason seuraan onnistui jälkeeni Saarikon Karilta ja Puntalon Hemeltä." (Mäsi)

"Kuukuna (Jouko Mattila) pääsi Kooveen valmennusrinkiin, muttei itse joukkueeseen. Ilmeisesti hän pelasi sittemmin Hilparassa tai Vehussa." (Sello)

Kari "Musa" "Musakaaho" Saarikko muutti C -juniori-ikäisenä Tampereelle ja meni Ilvekseen pelaamaan. Musa sopeutui aikaisen siirtymisen ansiosta hyvin porukkaan ja pelasi Ilveksessä B -junoreihin saakka, kunnes siirtyi KooVeehen, jossa sitten pelasi sekä A -junioreissa että edustusjoukkueessa. KooVeesta Musa lähti aikanaan Saipaan, jossa päätti pelaajauransa. Musalle kertyi kaiken kaikkiaan toistakymmentä mestaruussarjakautta ja kolmisensataa ottelua.

"Olin opiskelemassa Vierumäellä 1980-1982. Kurssikaverini Jarmo Tolvanen valmensi silloin Heinolan Peliittojen 1 -divisioonaporukkaa. Me pelattiin paljon lätkää keskenämme Vierumäen hallissa. Tolvasen Jarmo pyysi minua pelaamaan Peliitoihin, mutta se oikein käynyt, kun pelasin samaan aikaan lentopalloa Valepan mestaruussarjaporukassa." (Teuska)

"Olin yksityisesti mukana elokuun lopussa kesällä 72 Ilveksen järjestämässä kahden viikon mittaisessa Len Lunden kiekkokoulussa. Ilves alkoi hakea siihen aikaan maakunnista nuoria pelaajia. Kiekkokoulun jälkeen Ilveksen nuorisotoiminnan johtaja Hannu Kulmala ehdotti tuloa Tampereelle, samalla kertaa hän pyysi mukaan nuorta mänttäläispoikaa Risto Siltasta. Pelasin seuraavan kauden vielä VaPS:ssa ja treenasin silloin tällöin Ilveksen mukana, syksyllä 1973 siirryin sitten Ilvekseen. Kävin samanaikaisesti Vammalassa viidettä luokkaa, mutta melko pian tämän jälkeen koulu sai jäädä. Siirtyminen Tampereen ympyröihin ei ollut mutkatonta, varsinkaan ekana vuonna, koska poijilla oli ketjut valmiina. Maakunnan miehen oli ansaittava paikkansa. Tein Turussa eräässä ottelussa 7 maalia, lopputulos taisi olla 9-3. Pelasin Ilveksessä kolme täyttä kautta 1973 -1976. Saldona oli B -junioreiden SM -pronssi ja A -juniorien SM -kulta. Musa pelasi samaan aikaan pakkina KooVeessa. Ilveksen pelureista mieleen jäivät Siltasen Rike kiekkokoulusta, Kaarelan Jari, Lehtosen Uppa, Huotarin Harri , Helgren, Uusikartanon Jaakko, Oksasen Häpä ja Hirsimäen Jukka, joka pelasi hetken aikaa VaPS:ssa hallin tulon jälkeen." (Heme)

"Peralla olisi ehkä ollut lyhyt tie liigaan, jos olisi voinut siirtyä nuorempana huippuseuraan" (Heme)

"Puntalon Hannu, Hiltusen Jukka-Pekka ja minä olimme C-ikäisinä piirin leirillä Raumalla. Wahteran Aarre vei meidät sinne autolla ja käski laittaa varusteet päälle jo kotona, meillä ei tainnut olla mukana lainkaan siviileitä. Kari Paatola valmensi piirin joukkuetta ja kyseli Aarrelta olisinko halukas jatkamaan mukana, tämän jälkeen kävin vastaavalla leirillä yksin linja-autolla sekä Raumalla että Porissa. Piirin joukkueessa oli valmiit ketjut Porista ja Raumalta. Suhtautuminen maakunnan mieheen oli kovin erilainen: Porissa 15 miestä katsoi vieroksuvasti kopissa, mikä on vieras mies? Raumalaiset olivat päinvastaisia, he ottivat hyvin vastaan. (Pera)

"Siinä 1973 vuoden jälkeen ei VaPSilla ollut miesten joukkuetta, eikä oikein kunnon B-junnuporukaa. Samoihin aikoihin Paatola otti Raumalta yhteyttä ja tarjosi mahdollisuutta siirtyä Lukkoon. Paatola tuli Vammalaan neuvottelemaan Lukon junioripäällikön kanssa, joka oli Repolan ammattikoulun opettaja. Junioripäällikkö ehdotti samalla siirtymistä Raumalle ammattikouluun. Syksyllä siirryin sitten Raumalle ammattikouluun ja Lukon A -junioreihin. Olin siellä kaksi vuotta, armeijaan menoon saakka, mutta pelasin tosin vain ensimmäisen vuoden. Lukkoon oli helppo tulla, he ottivat minut hyvin joukkueeseen mukaan. Toisin kuin Vammalassa, harjoituksissa tehtiin puhdasta peliavausta ja vastaavaa, eikä pelattu kuin 15 min kerralla, leikittelyä ja kikkailua ei hyväksytty. Homma tehtiin suoraviivaiseksi ja se tuntui mielekkäältä. En mahtunut heti A -junnujen avauskokoonpanoon ja kun samanaikaisesti oli kova veto kotikulmille, jäin sitten seuraavana vuonna pois valmennusringistä. Harkkareissa tapeltiin silloin tällöin, koska Tuohimaan Harri pelasi B-ikäisenä meidän porukassa ja oli vähän kukkona. Maalivahtina pelasi myöhemmin Lukon liigajoukkuessakin pelannut Kari Kaupinsalo." (Pera)

"Armeijan jälkeen palasin Vammalaan ja Saarialan Urmaksen valmentamaan VaPS:n edustusjoukkueeseen nelossarjaan. Kun jäähalli tuli, pelasin viimeisen kauden syksyn ykkösessä kakkosdivisioonassa ja kevään kakkosessa, jonka jälkeen lopetin." (Pera)

"Hohkon Jokke muutti 70 -luvun puolivälissä Raisioon ja pelasi sen jälkeen pari kautta TPS:n junnuissa, kunnes maila vaihtui kitaraan. Jokke pelasi Lokit -joukkueessa, jonka runkoporukka nousi myöhemmin ykkösjoukkueeseen ja aloitti TPS:n valtakauden. Joukkueen pelaajista on tänä päivänä vielä mukana ainakin Hannu Virta. Viime kaudella Jokke pelasi Pietarinkadun Oilersien riveissä." (Saku)

Kari Pikkis Mäkelä on Mantsun pitkän linjan kävijöitä. Hän aloitti jo alle kouluikäisenä ja jatkoi kaukalon poistumiseen saakka. Pikkis on kokenut Mantsun kaikissa eri muodoissa alkaen pikkupoikien peleistä sivujäällä, päätyen lopulta kaukaloon konkariksi. Hänen peliuransa on pisin, mihin kukaan on toistaiseksi yltänyt. Sarjapelit alkoivat hänen osaltaan jo 8 vuotiaana vuonna 1970 Vammalassa pelatussa nappulaturnauksessa, päättyen yli 20 kauden jälkeen II -divaripeleihin jäähallissa. Pikkis on pelannut toistaiseksi suhteellisesti nuorimpana missään VaPS:n joukkueessa, kun hän kaudella 1970-1971 oli mukana Sivosen Reklan valmentamassa D -juniorijoukkueessa, jossa pelasi 5 vuotta vanhempia 1957 syntyneitä poikia. Seuraavina vuosina hän kunnostautui monen muun 1961-1963 syntyneen kaverin kanssa mm. kaksinkertaisena Rauman Lukon kaatajana. Pikkiksen tavaramerkki oli armoton taistelutahto, joka kehittyi Mantsussa isompien kanssa pelatessa - periksi ei voinut antaa. Hän ei ole koskaan ollut mikään erityisen nopea luistelija, mutta hänellä on ollut poikkeuksellisen hyvä kiekonhallintakyky tai hänen mailassaan oli joko liimaa tai pihkaa. Tämä ominaisuus on ilmennyt siten, että kun Pikkis on kiekon lapaansa saanut - ei sitä pois ole otettu - ennen kuin se on siirtynyt kaverille tai maalin perukoille. Pikkis tahkosi peliuransa aikana juniorisarjoista alkaen II -divariin saakka yhteensä noin 400 pörssipistettä, mikä on myös alansa ennätys paikkakunnalla.

3.11 Mantsu ja koulu

Mantsun käyttäjien suhtautuminen koulunkäyntiin ja oppimiseen oli pääsääntöisesti positiivista, se kävi selkeästi ilmi kopissa käydyissä keskusteluissa ja siitä on näyttönä aktiivisen harjoittelun tuoma urheilumenestys silloin ja sen jälkeen. Koulu tosin ei välttämättä antanut samassa määrin positiivista palautetta, parhaimmillaan se ehkä näkyi urheilunumerojen kohdalla.

Erityisen merkittävänä tapahtumaketjuna muistetaan kevään 1969 abiturienttien ahkera jääkiekon peluu penkkareiden jälkeen tenttikaudella. Tässä porukassa pelasi mm. Mauri Kunnas suoralapaisella Cortina -mailalla. Näihin peleihin on otettu välillisesti kantaa mm. Vammalan Lukion 75 -vuotismatrikkelissa:

"Niin ikään kymmenenä keväänä hylättyjen kokelaiden määrä on ollut 30 % tai enemmän. Huonoin tulos on vuodelta 1914, jolloin 8 kokelaasta hylättiin 4 eli 50 %. Itse asiassa kevään 1969 luvut ovat vielä synkempiä: 84 kokelaalla oli yhteensä 61 hylättyä koesuoritusta, kirjoittajista hylättiin 38 eli 45,2 %. Tilanteessa oli selvästi katastrofin tuntua. s. 86 "

Lisäksi kyseisen abiturienttiryhmän menestyksen eväistä ja henkisistä kyvyistä käytiin kirjallista kädenvääntöä kesän 69 Tyrvään Sanomien sivuilla.

Kaikkien Mantsun käyttäjien into ei kuitenkaan riittänyt teoriakoulun (=oppikoulun) läpikäymiseen. Koulun antamasta palautteesta löytyy myös erityismaininta Vammalan Lukion 75 -vuotismatrikkelista, s. 84:

Näistä ryhmistä monet meistä Mantsun käyttäjistä löysivät keväisin itsensä - onneksi moinen palaute ei ollut kenellekkään este elämässä.

MANTSUN KAUKALO