Helvettiopin kehitys ja lähteet

Kirjoittanut Petteri Haipola  •  06-May-2019 10:25 AM  • 

Usko ihmisen elämän jatkumisesta ruumiin kuoleman jälkeen tuonelassa (kuolleiden valtakunta) henkenä tai sieluna alkoi kehittyä yli 2000 vuotta eaa. muinaisessa Babyloniassa. Varhaisimmat kirjalliset lähteet ovat Inannan manalanmatka ja Gilgamesh eepos. Uskomukset levisivät Egyptiin (Kuolleiden kirja), Kreikkaan (Platon, Homeros) ja Persiaan (zarathustralaisuus). Juutalaiset omaksuivat näkemyksen Babylonian pakkosiirtolaisuudessa. He kehittivät myös omia jumaltaruja, joihin yhdistivät pakanoilta omaksumansa uskon. (Louis Ginzberg, Legends of the Jews)

Jeesuksen aikana fariseukset edustivat sitä uskoa, joka levisi myöhemmin katolisen kirkon kautta kristinuskoon, mutta jälleen kerran muunnellussa muodossa. Kun juutalaisten Gehenna (helvetti) oli kestoltaan korkeintaan 12 kuukautta, niin katolinen helvetti oli jo päättymätön. Katolinen näkemys levisi koko kristikuntaan. Vain harvat yksittäiset uskovaiset tai pienet lahkot eivät hyväksyneet ikuisen piinahelvetin oppia ennen Keskiaikaa. Vasta uskonpuhdistuksen jälkeen syntyi hieman suurempia uskonnollisia yhteisöjä, jotka hylkäsivät helvettiopin epäraamatullisena ja pakanoilta perittynä taikauskona.

1900-luvulla suurimpia helvettiopin hylänneitä uskovien yhteisöjä ovat adventistit, Jehovan todistajat ja unitaarit. Näille on ollut tyypillistä perustella näkemyksensä tulkitsemalla Raamattua katolisen tulkinnan vastaisella tavalla ikään kuin Raamatussa olisi yksi yhtenäinen linja ja näkemys näistä asioista. Tämä ei pidä kuitenkaan paikkaansa. Raamatussa on monia eri näkemyksiä puoltavia kohtia. Toiset uskovat ihmisen elämän jatkuvan henkenä tai sieluna heti ruumiin kuoleman jälkeen tuonelassa. Toiset odottavat ruumiin ylösnousemusta, jota ennen ihminen on tiedottomassa tilassa ja tavallaan "kadotettu" (ruumis on hävinnyt ja sielu nukkuu tiedotonta unta). Toiset näkevät tulevan rangaistuksen olevan määräajan kestävä, toiset pitävät sitä päättymättömänä.

Jeesus puhui Matteuksen evankeliumissa tavalla, jonka voidaan tulkita puoltavan molempia vaihtoehtoja: määräaikainen tai päättymätön rangaistus. Määräaikaisen rangaistuksen puolella ovat kohdat, joissa hän puhuu vankilasta vapautumisesta sen jälkeen, kun velka on kokonaan maksettu. (Matt 7:21-26; 18:34-35) Etenkin jälkimmäinen vertaus koskee selvästi tulevaa tuomiota. Määräaikaisuutta puoltavat myös Jeesuksen sanat fariseuksille: saatte sitä kovemman tuomion! (Mark 12:40) Tämä on viittausta juutalaisten näkemykseen korkeintaan 12 kuukautta kestävästä Gehennan tulesta (helvetti). Kovempi tuomio on mahdollista vain, jos rangaistus on määrämittainen. Päättymätöntä tuomiota voidaan perustella Jeesuksen sanoilla koskien rangaistusta ja elämää: molemmat ovat yhtä ikuisia. (Matt 25:41-46) Nämäkin sanat voidaan silti tulkita määrämittaista kärsimystä puoltamaan. Kuolema on toki päättymätön, koska "toisen kuoleman" jälkeen kuolleet eivät herää enää ikuiseen elämään. Siten myös rangaistus on päättymätön samoin kuin elämä, mutta tuska ja vaiva määräaikainen.

Katolinen helvettioppi on kehittynyt pakanallisesta taikauskosta aivan niin kuin todisteet osoittavat. Siitä on sen vuoksi järkevää luopua. Loppumattomalla helvetillä uhkailu ja pelottelu on syntiä lähimmäistä kohtaan. Miten luulet Herrasi Jeesuksen suhtautuvan sellaiseen tekoon, jos olet siihen syyllinen?

Olen kirjoittanut näistä asioista juurta jaksain helvettiä koskevissa aiemmissa teksteissäni. Voit lukea niitä tämän linkin takaa. Kattava luettelo helvettiopin lähteisiin löytyy kirjoitukseni Rikas mies ja Lasarus: Mihin lähteisiin kertomus perustuu? viitteinä.

Tässä on vielä joitakin muita lähteitä luettelona.

Sivun alkuun