Pyhällä hengellä täyttyminen

Linkki Sisällysluetteloon

Opetus 1

pyhällä hengellä täyttyminen ja pyhässä hengessä kastetuksi tuleminen on sekoitettu toisiinsa etenkin helluntaiherätyksen opetuksessa. Siellä pyydetään Jumalaa kastamaan uskovia pyhällä hengellä, kun pitäisi pyytää pyhällä hengellä täyttymistä. Kristittyhän on jo kastettu hengessä, kun hän sai pyhän hengen eli syntyi uudesti ylhäältä.

Samariassa oli uskovia ja kastettuja, jotka olivat tulleet mielenmuutokseen ja ottaneet vastaan Jumalan sanan. He "eivät olleet vielä saaneet pyhää henkeä" vaan heidät oli ainoastaan kastettu Jeesuksen Kristuksen nimeen eli heidät oli kastettu vedessä herran Jeesuksen nimeen.

Apostolien teot:
8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.
8:13 Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän pysytteli Filippuksen seurassa; ja nähdessään ihmeitä ja suuria, voimallisia tekoja hän hämmästyi.
8:14 Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen.
8:15 Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat pyhän hengen;
8:16 sillä hän ei ollut vielä kenenkään heidän päälleen langenneena, vaan he olivat ainoastaan kastetut herran Jeesuksen nimeen.
8:17 Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat pyhän hengen.
8:18 Mutta kun Simon näki, että henki annettiin sille, jonka päälle apostolit panivat kätensä, toi hän heille rahaa
8:19 ja sanoi: "Antakaa minullekin se valta, että kenen päälle minä käteni panen, se saa pyhän hengen."
8:20 Mutta Pietari sanoi hänelle: "Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa.

Monet perustavat pyhän hengen pyytämisen uudestisyntymisen ja vedellä kastamisen jälkeen mm. tähän Raamatun kohtaan. Samarian tapaus on vaikea ymmärtää, sillä Luukas käyttää sellaisia sanoja, joiden perusteella kirjaimen perustasolla voidaan ymmärtää helposti, että Samarian uskovissa ja vedessä kastetuissa ei ollut lainkaan pyhää henkeä: pyhä henki tuli heihin vasta sen jälkeen, kun apostolit rukoilivat heidän puolestaan, että he saisivat pyhän hengen ja panivat kätensä heidän päälleen.

Ongelmia aiheuttaa entisestään vuoden 1938 raamatunkäännöksen käännösvirhe, missä lukee "hän ei ollut tullut vielä yhteenkään heistä". (Apt 8:16.) Sanatarkka käännös kreikankielestä Novumin mukaan on "hän ei ollut kenenkään heidän päälleen langenneena" eli henki ei ollut tullut vielä yhdenkään samarialaisen opetuslapsen päälle (kreik. "ep udeni auton epipeptokos") ja "täyttänyt heitä hengellä", mitä "hengen päälle tuleminen" eri tilanteissa tarkoittaa. (Apt 10:47, 48; 19:1-7; 2:1-4.) "hengellä täyttyminen" ei ole pelkästään uuden liiton asia vaan sitä tapahtui jo vanhan liiton ja uskonisien kuten tuomareiden aikana. (Luuk 1:41, 67; 1Sam 16:13; Tuom 6:34.) Uutta uudessa liitossa on kielillä puhumisen armolahja, minkä jotkut uskovat saavat: eivät suinkaan kaikki eikä kielilläpuhuminen ole merkki hengellä täyttymisestä, niin ettei kukaan muu ole hengellä täyttynyt kuin kielilläpuhuva. (1Kor 12:30; 14:21.)

Toinen ongelma on se, ettei ole erotettu uuden liiton ja vanhan liiton aikakautta, sillä vanhan liiton aikana pyhä henki ei asunut uskovissa pysyvästi sinettinä, niin kuin hän asuu uuden liiton aikana ja Jeesuksen taivaaseenastumisen sekä ensimmäisen helluntain jälkeen, missä vain todistuksen sana Messiaasta Jeesuksesta otetaan vastaan. Uskoviin pannaan pyhän hengen sinetti, kun he uskovat, että Jeesus on Kristus ja että Jumala on nostanut hänet ylös kuolleista. (Efe 1:13,14; vrt. 1Piet 1:23; Room 10:14-17; Joh 1:12; 3:1-8.) Jeesus neuvoi opetuslapsia anomaan Isältä, että hän antaisi heille pyhän hengen, joten tästä on tullut sellainen käytäntö vapaisiin suuntiin, että vielä uudestisyntymisen jälkeen pyydetään pyhää henkeä tulemaan uskoviin tai että Jeesus kastaisi heidät pyhässä hengessä (väärin käännettynä: pyhällä hengellä, Apt 1:5.). (Luuk 11:9-13.)

Jeesus puhui aina tulevasta tapahtumasta, kun kehotti uskomaan Jumalan lupaukseen pyhästä hengestä. (Joh 14:14-28; 15:26; 16:7-16.) Tästä voimme päätellä sen, ettei pyhä henki asunut vielä apostoleissa ennen kuin vasta helluntaina, kun heidät kastettiin hengessä Kristukseen Jeesukseen ja he syntyivät samalla uudesti ylhäältä Jumalan lupauksen mukaan. (Apt 1:5 on kehotus odottaa sitä, että opetuslapset kastetaan hengessä, joten Joh 20:22 ei voinut olla vielä hengen saamisen hetki! vaan 2:1-4 tapahtui uudestisyntyminen ja hengen saaminen.)

Yksi sekaannusta aiheuttava asia on vielä se, että apostolit täyttyivät hengellä samalla hetkellä, kun syntyivät uudesti ylhäältä eli saivat luvatun hengen. (Apt 2:1-4.) Samoin kävi Korneliuksen seurueelle muutama vuosi myöhemmin (arviolta vuonna 36) (Apt 10:43-48; 11:12-18; 15:7-11.). Samarian uskovat eivät kuitenkaan täyttyneet hengellä samalla hetkellä, kun saivat hengen sinetin sydämiinsä uskottuaan evankeliumin sanan ja otettuaan vastaan Jeesuksen Kristuksen sekä Jumalan armon. (Apt 8:5-24.) Minäkään en täyttynyt hengellä samalla hetkellä, kun synnyin uudesti ylhäältä. Täytyin hengellä vasta reilun kuukauden kuluttua siitä, mutta en puhunut kielillä: tiedän kuitenkin, että täytyin hengellä, sillä "kokemus" oli hyvin selvä ja voimallinen (raitis ilman vääriä manifestaatioita).

Samarian uskovissa oli siis hengen sinetti sydämissään jo ennen kuin apostolit tulivat Jerusalemista ja anoivat, että he saisivat pyhän hengen, eli että "henki tulisi heidän päälleen" ja jakaisi armolahjoja tai antaisi kokea voimavaikutuksia. (vrt. 1Kor 12:1-11.) Samarialaiset eivät olleet kuitenkaan vielä täyttyneet hengellä, minkä vuoksi apostolit rukoilivat heidän edestään, ja Jumala vastasi tähän pyyntöön täyttämällä heidät hengellä, niin että se voitiin nähdä uskovista. (Apt 8:12-24.) On siis eri asia tulla kastetuksi hengessä Kristukseen (1Kor 12:12-14), mikä on sama asia kuin uudestisyntyminen (Joh 1:12; 3:1-8; Room 6:3,4; Gal 3:27; Kol 2:11, 12; Tiit 3:3-7; 1Piet 1:23.), kuin tulla täytetyksi hengellä. Jotkut puhuvat virheellisesti siitä, että heidät "kastetaan hengellä", vaikka tulisi puhua "hengellä täyttymisestä". Uudestisyntyminen ja hengessä kastetuksi tulo on kertatapahtuma, mutta hengellä voi täyttyä monta kertaa. (Apt 4:31; 13:52.) hengellä täyttyminen on erotettu Apostolien teoissa melko selvästi tavanomaisesta uskovan arkielämästä ja hengessä vaeltamisesta, niin että se on tästä erillinen voimakokemus, jolloin voidaan joutua hurmoksiin, mutta ei se kai välttämätöntä ole?

Efesossa oli vuonna 54 opetuslapsia, jotka tunsivat vain Johanneksen kasteen eivätkä tienneet, että pyhä henki on luvattu voimana hengellä täyttymisen kautta jokaiselle uuden liiton uskovaiselle. Paavali oli käynyt vuotta aiemmin Efesossa, mutta ei ollut tavannut tätä ryhmää vielä silloin. Akylas ja Priskilla ja Apollos olivat myös tuntemattomia tälle ryhmälle, koska he eivät tienneet kasteesta herran Jeesuksen nimeen, vaan tunsivat ainoastaan Johanneksen kasteen. (Apt 18:18-19:7.) Nämä muutamat opetuslapset eivät olleet kuulleet oikeaa opetusta vedellä kastamisesta, eivätkä olleet täyttyneet pyhällä hengellä. He olivat kuitenkin tulleet uskoon aikaisemmin evankeliumin sanan kuulemisen kautta ja saaneet jo silloin pyhän hengen sinetiksi sydämiinsä uudestisyntymisen merkkinä. (Efe 1:13, 14.) Nyt heidät kastettiin vedessä herran Jeesuksen nimeen, kun heille opetettiin tarkemmin Jumalan tie. Tämän jälkeen Paavali pani kätensä heidän päälleen ja pyhä henki tuli heidän päälleen ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. (j. 6) Efesolaisille kävi samalla tavalla kuin Samarian uskoville: he saivat ensin hengen sinetin ja täyttyivät hengellä vasta sen jälkeen erillisenä voimakokemuksena. (Apt 8:5-20.)

Samarian uskovaiset eivät täyttyneet pyhällä hengellä vielä Filippuksen toiminnan kautta, mistä syystä apostolit pyydettiin paikalle rukoilemaan hengellä täyttymisen puolesta. Hengellä täyttymisen ehto ei ole kuitenkaan se, että joku rukoilee toisen puolesta ja panee kätensä hänen päälleen. Tästä on vakuutena Korneliuksen seurue, joka täytettiin hengellä Pietarin vielä saarnatessa ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Jeesusta. (Apt 10:34-48.) Oma ja lukuisten muiden uskovien kokemus todistaa myös siitä, että hengellä voidaan täyttyä yksin ollessa tai missä tilanteessa tahansa. Näinhän tapahtui myös opetuslapsille Uudessa testamentissa. (Apt 2:1-4; 4:31; 13:52.)

Timoteus sai jonkin hengellisen lahjan, kun vanhimmat panivat kätensä hänen päälleen. Tästä oli myös profetia eli hän sai lahjan profetian kautta. (1Tim 4:14.) Näyttää siis siltä, että Jumala saattaa täyttää uskovia hengellä (henki tulee päälle) vielä uudestisyntymisen jälkeen ja tämä on erillinen kokemus kuin arkipäiväinen hengessä vaeltaminen ja henkeä täynnä oleminen. Jumala voi käyttää tässä yhteydessä vanhimpia tai apostoleja (jos heitä nyt enää on olemassakaan) tai ehkä myös muita uskovia, joiden esirukoukset auttavat hengellä täyttymisen kokemuksessa. Näin ollen ei ole väärin pyytää Jumalalta hengellä täyttymistä, mutta sitä ei saa sotkea hengessä kastetuksi tulemiseen ja uudestisyntymiseen. Jos nämä kaksi asiaa sotketaan toisiinsa, niin siitä aiheutuu paljon sekaannusta, ahdistusta ja pelkoa, kun osa uskovista pelkää, ettei ole saanut henkeä eikä ole edes uudestisyntynyt otettuaan vastaan Jumalan sanan ja tultuaan mielenmuutokseen. Uskoakseni Jumala tahtoo vapauttaa uskovia turhista ja vääristä peloista sekä rohkaista meitä anomaan hengellä täyttymistä, jos emme ole sitä vielä kokeneet. Sitten voimme jatkaa iloisin mielin vaellusta, niin kuin opetuslapset Uudessa testamentissa tekivät täytyttyään toistuvasti hengellä. (Apt 13:52.)

Ovatko kaikki uudestisyntyneet sitten "täytetyt hengellä" vai eivät?

Nähdäkseni kaikki eivät ole täyttyneet pyhällä hengellä, jotka ovat saaneet hengen sinetin sydämeensä. Silti Jumalan koko täyteys asuu kaikissa uudestisyntyneissä, sillä Jumalaa ei voida jakaa osiin, niin että vain osa pyhästä hengestä asuisi meissä, mutta ei koko henki, tai että vain osa Kristusta olisi meissä, mutta ei koko Kristus Jeesus, tai että vai osa isää olisi tullut tykömme asumaan (Joh 14:23.), mutta ei koko Isä. Ei niin, vaan jokaisessa Jeesukseen uskovassa ja Jumalan pojan uskossa vaeltavassa asuu koko Jumalan täyteys, niin kuin on kirjoitettu. (Efe 3:14-21.) Siinä mielessä jokainen on täynnä pyhää henkeä, mutta kaikki eivät ole silti kokeneet erillistä voimakokemusta, mitä sanotaan Raamatussa "pyhällä hengellä täyttymiseksi".

Tässä on vielä muutama jae Uudesta testamentista, missä todetaan Jumalan täyteyden meissä asuvan ja että meissä asuu Isä ja poika ja pyhä henki, koko Jumalan täyteys.

Johanneksen evankeliumi:
14:16 Ja minä olen rukoileva isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
14:17 totuuden hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.
14:18 En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.
...
14:23 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.

Efesolaiskirje:
3:14 Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä,
3:15 josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä,
3:16 että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen henkensä kautta
3:17 ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne,
3:18 niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on,
3:19 ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.
3:20 Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa,
3:21 hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.

No, itse asiassa tuossa jälkimmäisessä kohdassa Paavali rukoilee pyhien edestä, että nämä tulisivat täyteen kaikkea Jumalan täyteyttä, mikä viittaa siihen, että Jumala voi antaa meille aina vain lisää henkeä juotavaksi ja hengellistä ruokaa nautittavaksi. (1Kor 10:1-4; 12:13; 1Joh 5:24; 4:13.) Isä ei kitsastele jakaessaan meille henkeään vaan antaa henkeä yli äyräiden eli enemmän kuin voidaan mitalla astiaan mitata. (Joh 3:34.) Runsaasti asukoon siis meissä Kristuksen sana ja täyttykäämme Sanan ja ylistyksen kautta jatkuvasti lisää hengellä, niin kuin Paavali kehottaa. Tämä ei ole Jumalan pilkkomista osiin vaan sitä todellisuutta, missä saamme elää ja mistä Raamatussa on kirjoitettu.

Efesolaiskirje:
5:17 Älkää sentähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä herran tahto on.
5:18 Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää hengellä,
5:19 puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne herralle,
5:20 kiittäen aina Jumalaa ja isää kaikesta meidän herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

ph 18.10.2008

Opetus 2

pyhän hengen lahja

Luukas kirjoittaa Apostolien teoissa paljon pyhän hengen lahjasta. Hän tarkoittaa sillä hengellä täytetyksi tulemista. (Apt 1:5; 2:4,38; 8:20 "Jumalan lahja"; 10:45; 11:17.)

Paavali kirjoittaa hengen lahjasta kirjeissään eri merkityksessä: hän tarkoittaa sillä hengen sinetin saamista. (Room 8:23; vrt. Efe 1:13,14; 4:30.)

Heprealaiskirjeen kirjoittaja tarkoittaa "lahjalla" (kreikaksi `dorea´) Paavalin tavoin "hengen sinettiä" eli "pyhästä hengestä osalliseksi tulemista". (vrt. 2Kor 13:13.)

Hebrealaiskirje:
6:4 Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja pyhästä hengestä osallisiksi tulleet
6:5 ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
6:6 ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan pojan ja häntä julki häpäisevät.

Jotkut pitävät Heprealaiskirjeen kirjoittajana Paavalia, mutta vaikka sen olisi kirjoittanut Apollos tai joku muu apostoleista, on tässä mainittu taivaallinen lahja sama kuin pyhän hengen lahja Luukkaan toisessa kirjeessä Teofilukselle eli Apostolien teoissa. (Apt 1:1.) Luukas jatkaa kertomustaan siitä, mihin edellisellä kerralla oli jäänyt. Hän alkaa kertoa pyhän hengen aikakaudesta ja uuden liiton ajasta, jolloin Jumala oli pukenut voiman korkeudesta apostolien ja muiden opetuslasten ylle, niin että nämä palvelivat hengen uudessa tilassa Jumalaa. (Luuk 24:49; Room 7:6; 2Kor 3:1-6.)

pyhässä hengessä kastetuksi tuleminen

Jeesus lupasi kastaa opetuslapset pyhässä hengessä Johannes Kastajan sanojen mukaan. (Matt 3:11; vrt. Luuk 12:49.) Jumalattomat hän kastaa tulessa, mutta uskovat pyhässä hengessä. (Matt 3:10, 11.) pyhän hengen vertauskuva on "elävä vesi", joten tulesta puhuminen uskovien kasteen yhteydessä ei ole oikein. (Joh 7:37-39; 4:13-15; Ilm 21:6; 22:17.)

pyhässä hengessä kastaminen on käännetty väärin "hengellä kastamiseksi". (Apt 1:5.) Kreikankielen prepositio "en" vastaa kuitenkin suomenkielen inessiiviä eli sijapäätteitä -ssa ja -ssä. Silloin puhutaan jostakin, mikä on jonkin tai jonkun sisässä. Me olemme Kristuksessa ja Kristus asuu meissä uskon kautta, niin että olemme Jumalan lapsia. (Joh 17:11,20-23; 14:14-24; 1Joh 5:1; 3:1, 2.) Näin ollen "kastaa pyhässä hengessä" (kreik. baptisthesesthe en pneumati hagio) tarkoittaa sitä, että meidät on upotettu pyhässä hengessä Kristukseen ja isään Jumalaan. Me olemme Isässä Jumalassa ja Kristuksessa Jeesuksessa, hänen pojassaan, kun meissä on pyhä henki ja olemme hengessä kastetut Kristukseen. (1Kor 12:12,13; 1Tess 1:1.)

Jeesus kastoi opetuslapset pyhässä hengessä vasta helluntaina. Jeesus käski apostoleiden odottaa hengellä täyttymistä ja kastetta hengessä Jerusalemissa silloin, kun hänet otettiin taivaaseen seitsemän päivää ennen helluntaita. (Apt 1:1-12; vrt. Luuk 24:47-53, sama käsky 40 päivää aikaisemmin ja käskyn uusiminen ennen taivaaseen astumista.) Koska apostolit täyttyivät hengellä samaan aikaan, kun heidät kastettiin hengessä Kristukseen eli he saivat hengen sinetin ja uudestisyntyivät, on se aiheuttanut paljon sekaannusta opetuksessa ja uskonkäytänteissä (esim. Hengen kasteen rukoileminen sen sijaan, että pyydettäisiin isää täyttämään meitä hengellä).

"Sillä Johannes kastoi vedessä, mutta teidät kastetaan pyhässä hengessä, ei kauan näitten päivien jälkeen." (Apt 1:5.)

Isän lupaus täyttyi sitten helluntaina ja apostolit tulivat täytetyksi pyhällä hengellä samalla, kun saivat kasteen hengessä Kristukseen ja hänen kuolemaansa. (vrt. Room 6:3, 4; 1Kor 12:12, 13; Gal 3:27; Kol 2:11, 12.)

"Ja he tulivat kaikki pyhällä hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä henki heille puhuttavaksi antoi." (Apt 2:4.)

pyhässä hengessä kastaminen tapahtui tässä kohdassa samalla hetkellä kuin pyhällä hengellä täyttyminen. Tämän jälkeen Luukas kertoo apostoleiden täyttyneen hengellä uudestaan, jolloin hän ei käytä samasta tapahtumasta enää sanontaa "kastaa hengessä". (baptidzo+pneuma) Hän käyttää verbejä `pletho´ (Apt 4:31; 2:4.) ja (`pleroo´ 13:52.), mitkä tarkoittavat "hengellä täyttymistä" tai "täynnä henkeä olemista".

pyhässä hengessä kastetut Kristukseen

Paavali kirjoitti korinttolaisille:

1.Korinttolaiskirje:
12:12 Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin;
12:13 sillä me olemme kaikki yhdessä hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa henkeä.
...
12:27 Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.

Tässä on kieliopillisesti sama rakenne kuin Luukkaan kirjoittamassa jakeessa Apt 1:5: "baptidzo+en+pneumati" ("kastetaan hengessä").

"Sillä Johannes kastoi vedessä, mutta teidät kastetaan pyhässä hengessä, ei kauan näitten päivien jälkeen." (Apt 1:5.)

"en heni pneumati (yhdessä hengessä)... ebaptisthemen (kastetut: verbistä `baptidzo´) (1Kor 12:13.)

Luukas puhui "hengen saamisesta" ja "hengen antamisesta" samassa merkityksessä kuin muut puhuvat hengessä kastetuksi tulosta, mutta tarkoitti sanoillaan "hengellä täytetyksi tulemista" eli sitä, kun "henki tulee opetuslasten päälle" ja jakaa armolahjoja sekä voimaa. (Apt 8:5-24; 1Kor 12:1-11.) Näin ollen on helppoa sekaantua ja luulla, ettei Samarian uskovissa ollut lainkaan henkeä ennen kuin he täyttyivät hengellä. Luukas kertoo Pietarin käyttäneen hengellä täyttymisestä nimitystä "lahja", mikä Paavalilla viittaa hengen sinettiin eikä hengellä täyttymiseen. (Apt 8:20; Room 8:23.)

Paavali ja Luukas ovat käyttäneet samoja sanontoja eri asioista. Apostolit täyttyivät hengellä samalla hetkellä, kun syntyivät uudesti eli tulivat kastetuksi hengessä Kristukseen. (Apt 2:1-4.) Muiden kohdalla ei käynyt samoin, paitsi Korneliuksen seurueessa. (Apt 10:34-48.) Myös he täyttyivät heti hengellä, kun tulivat kastetuksi hengessä eli syntyivät uudesti ylhäältä uskomalla Jeesukseen ja ottamalla vastaan saarnatun sanan syntien sovituksesta.

Samarian ja Efeson uskovat saivat ensin hengen sinetin sydämeensä, eli Jumala kastoi heidät hengessä Kristukseen, ja vasta sen jälkeen heidät täytettiin pyhällä hengellä, kun pyhä henki tuli opetuslasten päälle apostolien rukoillessa ja pannessa kätensä heidän päälleen. (Apt 8:5-24; 19:1-7.) Jos näitä asioita ei eroteta toisistaan, niin saadaan aikaan monenlaista opetusta. Yksi sellainen on opetus, jonka mukaan kaikissa uskovaisissa ei asu pyhä henki. Tämä käsitys on virheellinen, sillä pyhä henki asuu kaikissa, jotka ovat ottaneet uskossa vastaan Jumalan sanan, armon Kristuksessa ja itsensä herran Jeesuksen. Uudestisyntyminen tapahtuu sanan kuulemisen ja vastaanottamisen kautta Jumalan hengestä, eikä se tapahdu vesikasteen aikana. (Joh 1:12, 13; 3:1-8; 5:24; 8:23-30; 12:42-50; 14:10; 15:3; 17:6-8, 14; Apt 2:38-42; 8:5-12, 35-40; 10:34-48; 11:11-18; 15:7-11; Room 10:8-17; 1Kor 4:15; 2Kor 5:17-6:2; 1Tess 1:3-7; 2:23; 1Piet 1:1-25.)

Luukas käyttää kirjoituksessaan sellaisia sanontoja, joiden perusteella voisi luulla, etteivät opetuslapset olleet saaneet lainkaan pyhää henkeä ennen kuin henki tuli heidän päälleen ja heidät täytettiin hengellä. Johannes ja Paavali puhuvat täsmälleen samoja sanontoja käyttäen siitä, miten pyhä henki on tullut meihin sinetiksi ja meidät on kastettu hengessä Kristukseen. (Joh 7:37-39; Room 8:9-16; Efe 1:13,14; 4:30; 2Kor 1:21,22; 5:5; Gal 3:1-14.) Ellei tätä asiaa huomaa, niin voi erehtyä opissa pahasti.

Paavali puhuu opetuskirjeissään pyhästä hengestä useimmiten siinä merkityksessä, että tarkoittaa sen olevan vakuutena perintöoikeudesta ja todistus Jumalan lapseudesta, Kristuksen omana olemisesta. (Efe 1:13, 14; 2Kor 1:21, 22; 5:5.)

Luukas tarkoittaa pyhän hengen saamisella erityisen voiman saamista ja pyhällä hengellä täyttymistä. Näin ollen pelkästään Luukkaan käyttämän sanonnan perusteella ei voida päätellä sitä, syntyivätkö apostolit uudesti ylhäältä Jeesuksen kuolleistanousemisen päivänä vai vasta helluntaina. (Joh 7:37-39; 14:14-27; 15:26,27; 16:7-16; 20:22; Apt 1:4-8; 2:1-4.) Tiedämme kuitenkin apostoleiden syntyneen uudesti ylhäältä vasta helluntaina, koska Jeesus käski heidän odottaa "pyhän hengen lupausta" vähän ennen helluntaita. (Apt 1:5.) Apostolit eivät olleet tämän perusteella vielä tulleet kastetuiksi pyhässä hengessä Kristuksen ruumiiseen, ja kun hengessä kastaminen tarkoittaa samaa asiaa kuin "uudestisyntyminen", niin voimme olla varmoja siitä, että apostolit syntyivät uudesti ylhäältä vasta helluntaina. (Apt 2:1-4; 1Kor 12:12-13.)

Paavalin kohdalla alkutekstin mukaan tapahtui mahdollisesti niin, että Ananiaan pannessa kätensä hänen päälleen, hän täyttyi välittömästi pyhällä hengellä ja tuli kastetuksi Kristukseen Jeesukseen. (Apt 9:17,18; vrt. 1Kor 12:13; Room 6:3,4.)

"Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän näki taas, ja noustessaan tuli kastetuksi." (Apt 9:18.)

Sanatarkat Jay P. Greenin ja Robert Youngin käännökset kääntävät tämän kohdan siten, että siitä käy ilmi Paavalin täyttyminen välittömästi hengellä ennen kuin mistään vesitoimituksesta puhuttiin.

"And instantly it was as if scales fell away from his eyes. And rising up at the thing happening, he was baptized." (Acts 9:18.) (Jay p: Green´s Literal Translation)

Sanat "And rising up at the thing happening, he was baptized" ovat suomeksi: "Noustessaan sen asian hänelle tapahtuessa hän tuli kastetuksi." Tämän käännöksen mukaan Paavali tuli kastetuksi sillä hetkellä, kun nousi ylös saadessaan jälleen näkönsä. Niin ollen Luukas ei voinut kertoa tässä kohdassa vesikasteesta, mikä suoritettiin vasta tämän jälkeen. Paavali syntyi toisin sanoen ylhäältä ennen kuin hänet kastettiin vedessä herran Jeesuksen nimeen.

Tämä kohta todistaa sen puolesta, mikä on todellisuutta vielä tänä päivänä. Ihmiset syntyvät uudesti ylhäältä ja täyttyvät hengellä ennen kuin heidät kastetaan vedessä herran Jeesuksen nimeen. (Apt 10:47,48.) hengellä täytetyksi tulemiseen ja uudestisyntymiseen riittää herraan Jeesukseen uskominen ja Jumalan sanan vastaanottaminen. (Joh 1:12,13; 1Tess 1:2-7; 2:13; 2Kor 6:1,2; 13:13.)

Ensin sinetti, sitten täyteys

Jumala panee opetuslapsiin ensin hengen sinetin ja täyttää heidät vasta sen jälkeen pyhällä hengellä. Joskus tämä voi tapahtua samaan aikaan niin kuin kävi Paavalille tämän täyttyessä hengellä samalla, kun hän tuli kastetuksi Kristukseen. (Apt 9:17,18.)

Johannes Kastaja sanoi, ettei Jumala anna henkeä mitalla:

"Joka ottaa Hänen todistuksensa vastaan, se sinetillä vahvistaa, että Jumala on totinen, sillä se, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja. Sillä Jumala ei anna henkeä mitalla." (Joh 3:33, 34.)

Se, ettei Jumala anna henkeä mitalla, tarkoittaa sitä, ettei Jumala pihistele vuodattaessaan henkeä palvelijoidensa ylle. Meistä on tullut uudestisyntymisen seurauksena elävän veden lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. (Joh 4:14.) Sydämessämme asuva pyhä henki antaa meille eläviä sanoja sanottavaksi tälle maailmalle ja seurakunnalle, niin että sanat vastaanottava sielu kokee uudestisyntymisen pesun ja pyhän hengen uudistuksen yksin armosta, uskon kautta Jumalan poikaan.

Paavali kirjoitti tästä asiasta näin:

Tiituksen kirje:
3:3 Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.
3:4 Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
3:5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja pyhän hengen uudistuksen kautta,
3:6 jonka hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
3:7 että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.

Sen lisäksi, että Jumala oli pannut opetuslapsiin sinettinsä eli antanut heille pyhän hengen, oli hän vuodattanut sen yhden hengen runsaasti heihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta. Opetuslapset tulivat täytetyksi ilolla ja pyhällä hengellä useammin kuin vain kerran. (Apt 9:17,18; 13:52.)

Jatkuva hengellä täyttyminen

Paavali kirjoitti efesolaisille:

"Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne herralle, kiittäen aina Jumalaa ja isää kaikesta meidän herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. " (Efe 5:18-20.)

pyhällä hengellä voi tästä ja muista Raamatun kohdista päätellen täyttyä toistuvasti ja yhä uudelleen, niin että koemme pyhän hengen voiman palvelustehtävässämme todistaessamme herran Jeesuksen nimestä ja ylösnousemuksesta.

"Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki pyhällä hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti." (Apt 4:31.)

Tässä joukossa oli mukana Pietari ja muita opetuslapsia, jotka olivat täyttyneet hengellä vähän aiemmin helluntaina. (Apt 2:4.) Näin ollen hengellä voi täyttyä monta kertaa, mutta hengessä kastetuksi voi tulla vain yhden kerrran. (1Kor 12:13; Jda 1:12; Hebr 6:1-8; Efe 2:1-3.) hengessä kastetuksi tuleminen tarkoittaa Paavalin opetuksessa pyhän hengen sinetin saamista eli uudestisyntymisen pesua ja pyhän hengen uudistusta. (Efe 1:13,14; Tiit 3:5.) Se on myös sama kuin "kaste Kristukseen ja hänen kuolemaansa". (Room 6:3,4; Kol 2:11,12.)

pyhän hengen voima ja armolahjat on annettu hyödyksi koko seurakunnalle ja avuksi evankeliumin julistamista varten. Pyhä henki ei ole päihdyttävä nautintoaine, jonka avulla etsitään vain hyviä fiilareita itselle ja hengellisiä kokemuksia, joilla voidaan kerskata "kuivia oksia" vastaan. Jos hengen pyytämisen motiivit eivät tähtää palveluksen työhön ja oman itsensä terveeseen sekä raittiiseen rakentumiseen vaan pyrkimys on korottaa itseään, ei Jumala ole siunaamassa sellaista toimintaa.

Uuden liiton järjestys

Uuden liiton järjestys asioiden etenemiselle ja tapahtumiselle on seuraava: evankeliumin julistaminen (Apt 8:5,12.), sanan synnyttämä usko (Room 10:17.), kääntyminen Jumalan tykö pois pahuudesta (Apt 3:19,26.), mielenmuutos eli parannus (Apt 3:19.), uskossa sanan vastaanottaminen (Apt 8:12,14.), syntien anteeksisaaminen uskon ja mielenmuutoksen kautta (Apt 3:19; 10:43; 26:18.) eli Kristukseen kastetuksi tuleminen ja uudestisyntymisen pesu (1Kor 12:13; Tiit 3:5.), vedellä kastaminen eli kaste herran Jeesuksen nimeen (Apt 8:12,16; 10:47,48; 19:5) ja hengen lahjan saaminen eli pyhällä hengellä täyttyminen (Apt 8:12-20.).

Pietarin helluntaisaarnassa tämä järjestys toteutuu seuraavalla tavalla:

"Tehkää parannus" (eli "Muuttakaa mielenne") (Apt 2:38a.)

Tämä on Pietarin vastauksen alkuosa juutalaisten esittämään kysymykseen: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?" (Apt 2:37.) Pietari sanoo, että juutalaisten pitää tehdä parannus eli muuttaa mielensä. Tämä on sen julistuskäskyn noudattamista, mitä Jeesus käski saarnata kaikille kansoille alkaen Jerusalemista: "parannusta syntien anteeksisaamiseksi (joidenkin käsikirjoitusten mukaan: "parannusta ja syntien anteeksisaamista") on saarnattava hänen (Jeesuksen Kristuksen) nimensä kautta kaikille kansoille alkaen Jerusalemista". (Luuk 24:47.) "Hänen nimensä kautta" voidaan kääntää myös sanoilla "nimensä päälle" tai "nimelleen". Tämä tarkoittaa sitä, että hänen nimelleen otetut ja verellä maasta ostetut sielut saavat syntinsä anteeksi, mutta muut eivät niitä syntejä anteeksi saa. Jeesuksen nimellä on siten ensiarvoisen tärkeä asema syntien anteeksisaamisessa, mikä tulee ilmi myös myöhemmässä todistuksessa. (Apt 10:43; 26:18.)

Toisin sanoen: myös juutalaisten tuli tehdä parannus ja muuttaa mielensä, jotta he saisivat syntinsä anteeksi. Heille ei riittänyt uuden liiton kansaan kuulumiseksi ja pelastumiseksi se, että he olivat syntyneet juutalaiseen kansaan. Heidän piti syntyä sen lisäksi uudesti ylhäältä, mitä Jeesus oli opettanut Nikodeemukselle ja mistä Johannes kirjoittaa evankeliumissaan. (Joh 1:11-13; 3:1-8.) Uudestisyntyminen tapahtuu uskon kautta, kun otetaan vastaan Jumalan sana ja Jumalan poika ja Jumalan armo. (Joh 1:12,13; 3:1-21; Room 10:4-17; 1Tess 1:2-7; 2:13; 2Kor 6:1,2.)

"ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi," (Apt 2:38b.)

Jotkut nimeltään kristityt luulevat, että pyhällä hengellä kastaminen tapahtuu vesikasteen toimitushetkellä, mutta sellaista oppia ei Raamatussa ole. Yksikään kertomus Uudessa testamentissa ei todista hengellä kastamisen tai pyhän hengen sinetin saamisen tapahtuneen vedellä kastamisen aikana. Sellaista kohtaa ei Raamatussa ole.

Kaikki tulkinnat, joiden mukaan pyhä henki saadaan vesikasteen hetkessä, ovat ihmisten omia lisäyksiä Raamatun teksteihin. Sellaista ei siellä lue eikä kukaan voi sellaista sieltä näyttää. Omia sanoja voidaan toki lisätä vaikka kuinka paljon Raamattuun ja sitä tekevät kaikki Raamatun tulkitsijat, mutta sillä tavalla ei opita tuntemaan Jumalaa.

Uudessa testamentissa on neljä tapausta, missä kerrotaan pyhän hengen saamisesta. Apostolit saivat hengen rukoushuoneessa. (Apt 2:1-4.) Samarialaiset ja efesolaiset täyttyivät pyhällä hengellä vesikasteen jälkeen, mutta olivat saaneet hengen sinetin uskon kautta ennen vedellä kastamista. (Apt 8:5-20; 19:1-7; Efe 1:13, 14.) Kornelius, hänen perhekuntansa, sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä saivat pyhän hengen ennen vedellä kastamista. (Apt 10:43-48.) Yksikään yksilöity tapaus ei puolla pyhän hengen saamista vesikasteen aikana. Jos joku ei erota toisistaan pyhän hengen sinetin saamista ja hengellä täyttymisen kokemusta Samarian ja Efeson opetuslasten tapauksissa, niin silloin hän saattaa uskoa William Branhamin tavoin, ettei suurella osaa kristittyjä ole pyhän hengen sinettiä, koska he eivät ole täyttyneet hengellä.

Hurjin harhaoppi on se, että ihminen syntyy uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi pelkän kasteveden kautta eikä hän saa silloin pyhää henkeä, koska on saanut sen ennen vedellä kastamista sanan kuulemisen kautta. Tämän väitteen mukaan Kornelius ja hänen seurueensa eivät olleet vielä uudestisyntyneitä, kun saivat pyhän hengen. (Apt 10:43-48.) He uudestisyntyivät vasta myöhemmin vesikasteen aikana. Tällaisia tapauksia pidetään poikkeuksena, mutta pääsääntöisesti eksyneet uskovat, että pyhä henki saadaan vedellä kastamisen hetkellä ja silloin myös uudestisynnytään Jumalan lapsiksi.

Juutalaisilla oli käsitys ja on vieläkin, että juutalaiset ottavat mikvan (kasteen) sen merkiksi, että he ovat saaneet syntinsä anteeksi mielenmuutoksessa. Näin tapahtui kerran vuodessa Jom Kippurina eli suurena sovituspäivänä. Kaste oli juutalaisille siis merkki siitä, että sitä ennen on saatu mielenmuutoksessa synnit anteeksi. Näin selittyy Johanneksen saarnaama "parannuksen kaste syntien anteeksisaamiseksi" ja Pietarin saarna "mielenmuutoksesta ja kasteesta syntien anteeksisaamiseksi". (Mar 1:4; Apt 2:38.) Juutalaisille ja opetusta saaneille kääntyneille pakanoille oli vielä tuolloin selvää, ettei syntejä saatu kasteessa vaan mielenmuutoksen ja uskon kautta. Sitä Pietari ja myöhemmin myös Paavali julistivat Jeesuksen käskyn mukaan. (Apt 3:19; 10:43; 26:18; Luuk 24:47.) Pelkkä mielenmuutos ja uskominen riittävät syntien anteeksisaamiseen.

Pelkkä vedellä kastaminen ei saa aikaan syntien anteeksisaamista, vaikka joku uskoisi, että se vaikuttaa sitä. Ellei sielu usko evankeliumin sanomaan ja muutu mieleltään eli käänny pois pahuudestaan, ei syntejä saada anteeksi. Jos joku muuttaa mielensä eli tekee parannuksen ja kääntyy Jumalan tykö, niin hänen syntinsä pestään pois. (Apt 3:19.) Vedessä niitä ei pois pestä, mutta Kristuksen veressä kylläkin, ja Kristuksen veripesu on totta vain niille, joissa on pyhä henki. (Hebr 9:14; 1Joh 1:6-2:2,20; 3:23,24.) Kristuksen veri pesee sydämet puhtaaksi synnistä missä ikinä joku sielu huutaa avuksi herran nimeä ja kääntyy hänen puoleensa uskossa Jumalan poikaan, herraan Jeesukseen Kristukseen. Jumala ei pese Kristuksen verellä syntejä puhtaaksi vedellä kastamisen aikana, vaan melko varmasti aina ja ilman poikkeuksia muissa tilanteissa.

Paavalin mukaan uskovaiset on "kastettu Jeesukseen Kristukseen". (Room 6:3.) Paavalin julistuksessa kaikki kohdat, missä hän puhuu "kasteesta Kristukseen (Jeesukseen)" tarkoittavat kastetta hengessä eli uudestisyntymisen pesua ja pyhän hengen uudistusta. (Room 6:3,4; 1Kor 12:13; Gal 3:26,27; Kol 2:11,12; vrt. Room 2:28,29; Tiit 3:5,6.) Hän kirjoittaa vesikasteesta vain jakeissa 1Kor 1:13-17; 15:29. Ensimmäisessä kohdassa hän erottaa evankeliumin ja vesikasteen toisistaan. Vain evankeliumissa on voima, joka pelastaa: vesikasteessa sitä ei ole. Sen vuoksi Paavali sanoi synnyttäneensä korinttolaiset evankeliumin sanalla eikä kasteen vedellä. (1Kor 4:15.) Jälkimmäinen kohta (1Kor 15:29.) on Korinttossa esiintynyt harhaoppi, missä jotkut kastattivat itsensä kuolleiden omaistensa puolesta.

Syntien anteeksisaamisen julistaminen vedellä kastamisen hetkessä on vastoin sitä, mitä Raamatussa näemme uskoville tapahtuneen ja mikä on lähes jokaisen kristityn oma kokemus syntiensä anteeksisaamisesta ja pyhän hengen sinetin saamisesta. Uskovien sydämissä oleva rauha ja pyhän hengen vaikutukset ovat ilmeiset uskovaisten elämässä ennen kuin heidät kastetaan vedessä herran Jeesuksen nimeen. Kasteelle tulevan on uskottava koko sydämestään Jeesukseen, jotta hänet on lupa kastaa. (Apt 8:37.) Silloin uskova on saanut syntinsä anteeksi, pyhän hengen sinetin ja pelastunut ennen vesikastetta. (Room 10:8-13.) Kaikki pelastumisen ehdot ovat täyttyneet.

Kaikki uskovaiset eivät täyty heti pyhällä hengellä silloin, kun tulevat uskoon. Heissä on pelkästään hengen sinetti, mutta he eivät ole täyttyneet hengellä. (Efe 1:13.) Näin oli mm. samarialaisilla ja efeson muutamalla opetuslapsella. (Apt 8:5-20; 19:1-7.) Pietari julistaakin pyhällä hengellä täyttymistä futuurissa eikä kytke sitä syntien anteeksisaamiseen. (Apt 2:38.) Monet ovat saaneet synnit anteeksi ja hengen sinetin ennen kuin ovat täyttyneet pyhällä hengellä ja ennen kuin heidät on kastettu vedessä herran Jeesuksen nimeen.

"ja te saatte pyhän hengen lahjan." (Apt 2:38c.)

Luukas kirjoittaa tämän kohdan futuurissa eli tämä on tulevaa aikaa koskeva lupaus. Ne, jotka ovat tehneet parannuksen (muuttaneet mielensä) ja tulleet kastetuiksi Jeesuksen Kristuksen nimeen syntiensä anteeksisaamiseksi saavat täyttyä tämän jälkeen pyhällä hengellä. Luukas puhuu pyhän hengen saamisesta ja pyhällä hengellä täyttymisestä siten, että se on "Jumalan lahja". (Apt 8:20.) Näin pyhän hengen lahjan saaminen ei ole sama asia kuin hengen sinetin saaminen, mikä tarkoittaa uudestisyntymisen pesua ja pyhän hengen uudistusta, hengen sinetin saamista.

Tässä oli siis uuden liiton järjestys uskoontulosta, kääntymisestä, mielenmuutoksesta, Jumalan sanan vastaanottamisesta, hengen sinetin saamisesta eli uudestisyntymisestä ja pyhällä hengellä täyttymisestä Pietarin saarnan mukaan.

Mielen alueella tapahtuva liikehdintä eli sydämen ajatusten muutos on ratkaisevaa syntien anteeksisaamisen kannalta. (Apt 8:22; Hebr 4:12,13; Mar 7:17-23; 2Piet 3:1; Matt 5:8; 2Tim 2:22.) Sydän kääntyy Jumalan tykö ja ottaa Jeesuksen vastaan ennen vesikastetta. Tästä syystä kasteelle tulevat ovat pelastuneet, jos kuolevat ennen kastetta. "Uskoontulevien kastetta" opettavien mukaan he ovat jumalattomia siihen hetkeen asti, jolloin heidät upotetaan veden alle, mutta jostakin syystä he pitävät niitä pelastuneina, jotka kuolevat ennen kasteen saamista. Millä perusteella he näin uskovat? Siihen ei löydy yhtään raamatullista perustetta, ellei uskota heidän uskoneen "koko sydämestään Jeesukseen" ennen kastetta ja saaneen pyhän hengen sinettiä uskon kautta.

Tässä on vielä uuden liiton järjestys uskoontulemisesta, mikä päättyy uudestisyntymiseen:

1. Evankeliumin julistus. (Apt 8:5.)
2. Sanasta vaarin ottaminen eli (Apt 8:6,14.) mielenmuutos eli parannus ja sen hyvä hedelmä. (Apt 8:7-8; vrt. Matt 3:6-11; Apt 2:38; 26:17-20.)
3. Syntien anteeksisaaminen sanan vastaanottamisen kautta ja kaste Kristukseen eli pyhän hengen sinetin saaminen ja uudestisyntymisen pesu, pyhän hengen uudistus. (Apt 2:38; 3:19; 10:43-46; 1Kor 12:13; Efe 1:13,14; Tiit 3:5.)
4. Kaste herran Jeesuksen nimeen, mikä on vedellä kastamista Jeesuksen Kristuksen nimeen. (Apt 8:12,16; 10:47,48.)
5. Pyhän hengen lahjan saaminen eli hengellä täytetyksi tuleminen. (Apt 8:13-20.)

Järjestys ei ole ehdoton, sillä Kornelius perhekuntineen kastettiin vedellä herran Jeesuksen nimeen vasta sen jälkeen, kun he olivat saaneet ensin pyhän hengen lahjan eli täyttyneet hengellä samassa tilanteessa, missä he saivat hengen sinetin. (Apt 10:43-48.) He olivat saaneet myös syntinsä anteeksi ennen vedellä kastamista, joten Pietarin julistus helluntaina ei voinut tarkoittaa sitä, että synnit saadaan anteeksi vedellä kastetuksi tulemisen hetkellä. (Apt 2:38.) Muussa tapauksessa Raamattu olisi ristiriidassa itsensä kanssa. Lupaus syntien anteeksisaamisesta on luvattu kaikille ihmisille samalla tavalla ja samassa järjestyksessä. (Apt 2:39.) Näin ollen jokaisen kasteelle tulevan pitää olla uudestisyntynyt ennen kasteen saamista.

Samarian herätys

Otin äskeisessä luettelossa Raamatun viitteiden kautta esimerkiksi Samarian herätyksen, koska sen kohdan ymmärtämisessä on ollut itselläni erityisen suuria vaikeuksia Luukkaan käyttämien sanontojen vuoksi. (Apt 8:5-20.) Ymmärrän nyt sen, että Luukas puhuu pyhällä hengellä täyttymisestä, kun kirjoittaa samarialaisten "saaneen pyhän hengen" ja "Jumalan lahjan". (Apt 8:15,17,19,20.) Pietari käytti Luukkaan tavoin samaa asiaa tarkoittavaa sanontaa "pyhän hengen lahja", kun julisti evankeliumia ensimmäisen kerran Jerusalemissa ja sitten vielä Korneliuksen luona. (Apt 2:38; 10:45.)

Luukkaan kirjoittaessa samarialaisista "pyhän hengen saaminen" tarkoittaa "pyhällä hengellä täyttymistä", mutta ei hengen sinettiä (Apt 8:15,17,19). Samarialaiset olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan ja heistä oli ajettu ulos riivaajia, joten heissä on täytynyt olla "pyhän hengen sinetti" ennen kuin he ovat saaneet sen lisäksi "pyhän hengen lahjan" eli "täyttyneet pyhällä hengellä". (Apt 8:5-20.)

Samarialaiset saivat ensin hengen sinetin ja täyttyivät sen jälkeen hengellä apostolien pannessa kädet heidän päälleen ja rukoillessa heidän puolestaan.(Apt 8:12-20.) He olivat syntyneet uudesti ylhäältä ja saaneet pyhän hengen sinetin ottaessaan vastaan Jumalan sanan ja muuttuessaan mieleltään, kun heistä ajettiin pois riivaajia ja he näkivät Filippuksen tekemät ihmeet. (Apt 8:5-12; Efe 1:13, 14.) Koska he olivat ottaneet sanan vastaan ja uskoneet, niin heidät voitiin kastaa vedellä herran Jeesuksen nimeen. (Apt 8:12,16.) He eivät olleet kuitenkaan saaneet vielä pyhän hengen armolahjoja ja voimavaikutuksia eli he eivät olleet täyttyneet pyhällä hengellä.

Luukas käyttää pyhällä hengellä täyttymisestä erehdyttävästi samaa sanontaa kuin Paavali pyhässä hengessä kastetuksi tulemisesta eli hengen sinetin saamisesta (lambano+pneuma). (Room 8:15; 1Kor 12:13; Efe 1:13,14.) Tästä syystä jotkut ovat tulkinneet väärin Samarian tapahtumia ja uskoneet, että he saivat pyhän hengen sinetin vasta silloin, kun apostolit panivat kätensä heidän päälleen ja rukoilivat heidän puolestaan.

Kerrataan vielä Jumalan lapseksi tulemisen ja uudeksi Jumalan ihmiseksi syntymisen ehdot, niin näemme, mitä Raamatussa kokonaisuudessaan tästä asiasta uuden liiton aikakaudella opetetaan. Näet tästä sen, että samarialaiset olivat todellakin syntyneet uudesti ylhäältä ennen kuin he täyttyivät pyhällä hengellä, mitä Luukas sanoo "pyhän hengen saamiseksi".

Uudestisyntymiseen johtavat asiat

1. Mielenmuutos eli parannus ja kääntyminen Jumalan tykö pois pahuudesta

Apostolien teot:
3:19 Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,
...
3:26 Teille ensiksi Jumala on herättänyt poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne."

26:18 avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.'

2. Usko eli Jumalan sanan totena pitäminen ja lupauksen uskominen

Apostolien teot:
10:43 Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.

26:18 avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.'

Markuksen evankeliumi:
16:16 Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

3. Jumalan sanan vastaanottaminen Jumalan vaikuttaman uskon kautta

1.Tessalonikalaiskirje:
1:2 Me kiitämme Jumalaa aina kaikista teistä pitäen teitä muistossa rukouksissamme,
1:3 sillä me muistamme lakkaamatta teidän työtänne uskossa ja vaivaanne rakkaudessa ja kärsivällisyyttänne toivossa meidän herramme Jeesuksen Kristuksen edessä ja Jumalan ja Isän meidän,
1:4 tietäen veljet rakastetut teidän valintanne toimesta Jumalan,
1:5 että meidän evankeliumimme ei tullut teidän tykönne vain sanana vaan myös voimalla ja hengessä pyhässä ja suurella vakuuttavuudella kuten tiedätte, millaisia me olimme teidän keskuudessanne teidän vuoksenne.
1:6 Ja teistä tuli meidän seuraajiamme ja herran, kun suuressa ahdingossa otitte sanan vastaan ilolla hengen pyhän,
1:7 niin että teistä on tullut esikuvia kaikille uskoville Makedoniassa ja Akaiassa.

2:13 Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.

4. Jumalan armon ja Jeesuksen Kristuksen vastaanottaminen

2.Korinttolaiskirje:
6:1 Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.
6:2 Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.

Johanneksen evankeliumi:
1:12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
1:13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

1.Johanneksen kirje:
5:1 Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt.
5:2 Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä.
5:3 Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;

Samarialaisten kohdalla oli tapahtunut kaikki neljä asiaa ennen kuin heidät täytettiin pyhällä hengellä. Pyhän hengen ja Jumalan lahjan saaminen Luukkaan kuvauksessa on ymmärrettävä pyhällä hengellä täyttymisenä, koska Samarian uskovat olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan sitä ennen, ja heidät oli kastettu herran Jeesuksen nimeen eli heidät oli kastettu vedellä.

Jos kaste herran Jeesuksen nimeen on sama kuin Johanneksen kaste eli kaste vedellä parannukseen, niin ainoastaan silloin voidaan ymmärtää samarialaisten tapaus siten, ettei heissä ollut edes pyhän hengen sinettiä ennen kuin heidän puolestaan rukoiltiin ja "he saivat pyhän hengen". (Apt 8:12-20.) Tämä siitä syystä, että efesolaiset opetuslapset oli kastettu Johanneksen kasteella eli vedellä parannukseen, mutta heissä ei ollut pyhää henkeä apostoleiden tullessa heidän tykönsä. (Apt 19:1-7.) He saivat pyhän hengen vasta sen jälkeen, kun Paavali pani kätensä heidän päälleen. Näin Luukas kuvaa tapahtumia ja käyttää sanontaa "saada pyhä henki", kun tarkoittaa ilmeisesti sillä hengellä täyttymistä useammassa eri kohdassa.

Jos pelkkä uskominen ja sanan vastaanottaminen ei riitä hengen sinetin saamiseksi, mutta uskoontulevat on lupa kastaa vedellä, niin silloin on selitettävissä se, ettei kaikissa uskovissa ja vedellä kastetuissa ole pyhän hengen sinettiä. Siinä tapauksessa monet itseään kristittyinä pitävät joutuvat kadotukseen, koska heissä ei olekaan pyhää henkeä, ja pyhän hengen saaminen on itse asiassa sama asia kuin hengellä täyttyminen. Näin opetti mm. edesmennyt William Branham ja myös helluntaisaarnaaja Artturi Kukkula julisti tällaista sanomaa 1990-luvun puolessa välissä minun kuulteni Jyväskylän Baptistilähetyksen rukoushuoneella. Itse en tähän oppiin usko vaan pidän selviönä sitä, että jokaisessa sanan vastaanottaneessa ja mielensä muuttaneessa ihmisessä on pyhän hengen sinetti, ja he ovat saaneet syntinsä anteeksi eli pelastuneet hengen sinetin ja Jeesuksen veripesun ansiosta Jumalan sanan ohjeiden mukaan.

Samarian uskovissa on täytynyt olla "pyhän hengen sinetti" ennen kuin apostolit rukoilivat heidän puolestaan ja he "saivat Jumalan lahjan ja pyhän hengen", koska

  1. *He olivat uskoneet evankeliumin Jeesuksen Kristuksen nimestä (Apt 8:12.)
  2. *He olivat ottaneet sanan vastaan (Apt 8:14.)
  3. *He olivat muuttaneet mielensä (ainakin niin voidaan olettaa, vaikka sitä ei suoraan sanota, Apt 8:5-12.)
  4. *Heidät oli kastettu vedessä herran Jeesuksen nimeen (Apt 8:12,16.)

Kaikkien näiden ehtojen täyttyessä voidaan uskoa, että he olivat syntyneet Jumalasta ja heistä oli tullut Jumalan lapsia ennen kuin he saivat pyhän hengen lahjan, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa pyhällä hengellä täyttymistä eikä hengen sinetin saamista.

Kornelius ja hänen perhekuntansa

Korneliuksen perhekunnan kohdalla hengen sinetin saaminen ja hengellä täyttyminen tapahtuivat samassa tilanteessa, mutta emme tiedä sitä, tapahtuiko se samaan aikaan. (Apt 10:27-48.) Sitä ei ole kerrottu. Vaikka Kornelius ja hänen perhekuntansa olivat hurskaista (eulabes) ja Jumalaa pelkääväisiä (fobumenos ton theon), ja Kornelius rukoili Jumalaa, niin he eivät olleet "pelastuneita" ennen kuin saivat pyhän hengen niiden sanojen kuulemisen tuloksena, mitä Pietari heille julisti. (Apt 10:2,22.) Pietari selitti tapahtumia tällä tavalla, kun kertoi niistä juutalaisille Jerusalemissa.

Apostolien teot:
11:13 ja hän kertoi meille, kuinka hän (Kornelius) oli nähnyt enkelin seisovan hänen huoneessaan ja sanovan: 'Lähetä Joppeen noutamaan Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan;
11:14 hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut, ja koko sinun perhekuntasi'.

Myöskään ne juutalaiset, jotka kuulivat Jerusalemissa kuusi vuotta aiemmin Pietarin julistusta, eivät olleet uudestisyntyneitä ennen Pietarin saarnaa, vaikka olivatkin hurskaita (eulabes) miehiä. (Apt 2:5,6)

Pietari julisti Korneliukselle ja muille läsnäolleille syntien anteeksisaamista uskon kautta herraan Jeesukseen.

10:43 Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."
10:44 Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli pyhä henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.
10:45 Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että pyhän hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin,
10:46 sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa.

Tässä tapahtui se, että kuulijat saivat hengen sinetin ja täyttyivät pyhällä hengellä samassa tilaisuudessa. Sitä ei kerrota tapahtuiko tämä yhtä aikaa. Jotkut nykyään elävät uskovaiset ovat kertoneet täyttyneensä hengellä samalla hetkellä, kun heidän puolestaan on rukoiltu alttarilla heidän antaessaan elämänsä Jeesukselle ja saadessa syntinsä anteeksi siinä hetkessä. He ovat olleet syvästi ahdistuneita ja syntien taakoittamia aina siihen asti, että heidän ylitseen on julistettu syntien anteeksiantamus herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä. Näin Jeesuksen nimi on tuonut heille pelastuksen ja syntien anteeksisaamisen sekä pyhän hengen. Vesikaste ei saa sitä aikaan, vaikka kuinka sitä yritettäisiin. Jos joku täyttyy hengellä vedellä kastamisen aikana tai heti sen jälkeen tai jos joku saa syntinsä anteeksi vesikasteen hetkessä, niin se on poikkeus vallitsevaan tilanteeseen, missä lähes jokainen uskova on saanut synnit anteeksi ennen vedellä kastamista rukouksen aikana ja Jumalan puoleen kääntymisen seurauksena.

Pietarin seurassa olleet juutalaiset uskovaiset ihmettelivät ja hämmästyivät, kun pakanatkin saivat pyhän hengen niin kuin apostolit olivat hengen helluntaina saaneet. He kysyivät Pietarilta ja toisiltaan: "Miten tämä on mahdollista?" Ja vielä: "Pitäisikö nämä pakanuudesta kääntyneet Jeesukseen uskovat kastaa vedellä niin kuin meidätkin on vedellä kastettu?" Mitään tällaisia sanoja ei ole talletettu Apostolien tekoihin, mutta voin hyvin kuvitella, että juuri näitä kysymyksiä on silloin esitetty, koska Luukas jatkaa kertomustaan näin:

Silloin Pietari vastasi:
10:47 "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet pyhän hengen niinkuin mekin?"
10:48 Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.

Uudestisyntyneet ja pyhän hengen sinetin saaneet ja sen lisäksi hengellä täytetyt uskovaiset oli lupa kastaa vedellä herran Jeesuksen Kristuksen nimeen. Tässä toteutuu vallitsevan käytännön mukainen ja todellisessa elämässä vahvistettu asia eli synnit saadaan anteeksi ennen vedellä kastamista ja samoin myös uudestisyntyminen tapahtuu ennen sitä.

Yhteenveto

pyhässä hengessä voidaan tulla kastetuksi vain kerran, mutta hengellä voidaan täyttyä monta kertaa. (Apt 1:5; 2:4; 4:31; 13:52; Efe 5:18.) pyhässä hengessä kastetuksi tuleminen tarkoittaa samaa kuin hengen sinetin saamista eli uudestisyntymistä. Se, milloin apostolit saivat pyhän hengen sinetin, on erillinen kysymys, ja siihen on löydettävissä nopeasti yksinkertainen vastaus Raamatusta. Vaihtoehdoiksi on esitetty pääsääntöisesti kahta eri vaihtoehtoa: Jeesuksen kuolleistanousemisen päivää (Joh 20:22.) ja helluntaita (Apt 1:5; 2:4.) Oikea vastaus on helluntai, koska Jeesus käski opetuslasten odottaa pyhässä hengessä kastetuksi tulemista ennen taivaaseenastumistaan, ja se tapahtui noin 40 päivää hänen kuolleistanousemisensa jälkeen. (Apt 1:5; 1Kor 12:13.)

Joissakin tapauksissa on mahdollista täyttyä pyhällä hengellä samassa tilanteessa, kun saa hengen sinetin. Näin tapahtui apostoleiden lisäksi Korneliukselle ja hänen kanssaan olleille pakanoille, ja Paavalille. (Apt 1:5; 2:1-4; 10:43-48; 22:16; 9:17,18.)

Termejä

Koska terminologiassa on sekaannusta eri uskovien kesken, olisi syytä päästä käsitteistä yksimielisyyteen. Tässä on ehdotukseni sille, millä nimillä eri asioista tulisi puhua.

  • *Uudestisyntyminen (oikeammin "uudeksi syntyminen"):
    • **Jumalasta syntyminen (Joh 1:13.),
    • **hengestä syntyminen (Joh 3:8.),
    • **uudestisyntymisen Pesu ja pyhän hengen uudistus (Tiit 3:5.),
    • **Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta syntyminen (1Piet 1:23.),
    • **Jumala synnyttää totuuden sanalla (Jaak 1:18.),
    • **hengellä sinetöidyksi tuleminen tai hengen sinetin saaminen (Efe 1:13,14; 4:30; 2Kor 1:21,22; 5:5.),
    • **hengessä kastetuksi tuleminen (1Kor 12:13.),
    • **pyhän hengen saaminen (Room 8:15; Gal 3:1-14.),
    • **sydämen ympärileikkaus hengessä (Room 2:28,29.),
    • **Kristuksen ympärileikkaus (Kol 2:11.) ja
    • **Kristukseen kastaminen tai kastetuksi tuleminen. (Room 6:3,4; Gal 3:27.)
  • *pyhällä hengellä täyttyminen:
    • **pyhällä hengellä täyttyminen
    • **Tulla pyhällä hengellä täytetyksi

Sekaannuksen välttämiseksi hengellä täyttymistä ei tulisi kutsua Luukkaan tavalla "pyhän hengen saamiseksi" tai sanoa siitä tapahtumasta: "saada pyhä henki" (pneuma+lambano). (Apt 19:2; 8:12-20.) pyhällä hengellä täyttymistä tulee kuvata vain siten, että joku "täyttyy pyhällä hengellä", kun se hänelle tapahtuu.

"pyhän hengen saaminen" tulee ymmärtää aina "uudestisyntymiseksi" meidän kielenkäytössämme. Se on "hengen sinetin saamista" eikä sitä termiä tule käyttää koskaan "pyhällä hengellä täyttymisestä".

Sisällysluettelo

Petteri Haipola, 20.01.2007, muokattu 3. helmikuuta 2009

Sivun alkuun