Raamatun ilmoituksen monikerroksisuus

Raamatun kerronnassa on muitakin ymmärryksen tasoja kuin kirjaimen perustaso. `Taistelu Raamatusta´ kirjan kirjoittaja Martti Päivänsalo kirjoittaa tästä asiasta. (http://personal.inet.fi/koti/henotes/varo92/Varo92.htm) Kerron seuraavassa parin esimerkin avulla, mistä eri tasoissa ja niiden tuomassa ymmärryksessä oikein on kysymys.

Kerronnan tasoja on kolme. (tai neljä, jos kohta 2) jaetaan kahtia)

1) Kirjaimen perustaso.
- Jeesus naulittiin ristille ja kuoli, mikä on totta sellaisenaan, kuvaus historiallisesta tapahtumasta.

2) Kuvaannollinen ja vertauskuvallinen taso.

a. Kuvaannollinen taso. (allegoria)
- Herra vapautti Israelin kansan Egyptin orjuudesta. Tämä on kirjaimen tason lisäksi kuvaannollinen ilmaisu siitä, miten ihminen vapautetaan synnin ja ihmisten orjuudesta. Raamattu selittää itse itseään ja Herra sanoo Jesajan kautta, että Egypti on ihminen. Jes.31:3

b. Vertauskuvallinen taso. (metaforat)
- Jeesus on lammasten paimen. Joh.10 Tätä ei voi ymmärtää lainkaan kirjaimen perustasolla. Jeesus ei ollut eikä ole kirjaimellisesti lammaspaimen eivätkä ihmiset ole kirjaimellisesti lampaita. Vertauskuva kertoo jotakin itse asiasta, mutta ei ole itse asiain olemus, vaan kuvaa ainoastaan jotain tiettyä piirrettä tai ominaisuutta itse asiain olemuksesta.

3) Esikuvallinen taso.
- Haagar ja Saara kuvaavat kahta liittoa: vanhaa ja uutta. Gal.4:21-31 Siinain vuorelta annettu laki synnyttää orjuuteen, taivaallinen Jerusalem synnyttää vapauteen. (armo) Tässä kohden on oikein uskoa kirjaimen perustaso, jolloin Haagarin pojasta Ismaelista on syntynyt runsas kansa, arabit, ja Saaran pojasta Iisakista Israel eli juutalaiset. Lisäksi on nähtävä kuvaannollinen ja esikuvallinen taso, joiden mukaan lupauksen lapset ovat vapaita, mutta lihan mukaan syntyneet (tehdyt) lapset orjia. (Lihallinen ihminen on hengellisesti kuollut synteihin ja rikoksiin, mihin tilaan ei tulla luonnollisen syntymän seurauksena vaan siksi, että paadutaan ja antaudutaan palvelemaan syntiä eli tottelemattomuutta. Room.6:16; Ef.2:1-3; 4:17ss. Sanoin tämän selvennykseksi, jotta ymmärtäisitte paremmin Raamatun kokonaisilmoitusta.)

Kaikkia Raamatun kohtia ei voida tulkita pelkästään kirjaimen mukaan ja kirjaimen mukainen tulkinta saattaa johtaa jopa väärään tulkintaan. Jos leikkaamme kirjaimen mukaan pois kätemme tai jonkin muun elimen, joka kiusaa meitä, niin syyllistymme syntiin. Meidän ei tarvitse kuohita itseämme, jos valitsemme Jumalan lahjana naimattomuuden, mutta kirjaimen mukaan kuohinta olisi silloin oikea vaihtoehto. Matt.19:11-12; (suomeksi on käännetty `avioon kelpaamaton´, mutta kreikaksi on kirjoitettu `eunukhoi´, joka tarkoittaa `kuohitut´) 5:29-30; 1Kor.7:7,32-34

Muun muassa Ilmestyskirjaa on mahdoton tulkita kaikissa kohdissa pelkästään kirjaimen perustason mukaan, koska silloin aivan varmasti eksytään. Ainoa oikea tulkintatapa on ymmärtää kuvaannollisen tason kerronta. Näin esim. auringolla vaatetettu vaimo, lohikäärme, ensimmäinen peto, suuri Babylon, portto jne. eivät ole kirjaimellisesti sitä, mitä kuvataan vaan ne ovat kuvaannollinen ilmaisu olemassaolevasta hengellisestä todellisuudesta. Ilm.12:1,9; 13:1-2; 18:2-9; 17:1-6,15-18 Jos Ilmestyskirjaa täytyisi ymmärtää aina kirjaimen perustason tulkinnan mukaan, jotta ei eksyisi, niin silloin pedosta tehty kuva muistuttaisi kirjaimellisesti sitä, mitä siitä on kirjoitettu. Ilm.13:14-15

Ilmestyskirja:
13:1 Ja minä näin pedon nousevan merestä; sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja sarvissansa kymmenen kruunua, ja sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä.
13:2 Ja peto, jonka minä näin, oli leopardin näköinen, ja sen jalat ikäänkuin karhun, ja sen kita niinkuin leijonan kita. Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan.

On jokseenkin helppo olla kumartamatta tuon näköistä kuvaa eksytettynä, jolla on kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja sarvissaan kymmenen kruunua, ja jonka päähän on kirjoitettu pilkkaavia nimiä. Kun peto on vielä lisäksi leopardin näköinen, sen jalat ovat ikään kuin karhun, ja sen kita on kuin leijonan kita, niin täytyy olla aika tyhmä ihminen, joka ei ymmärrä sitä, että kyse on Raamatun ilmoittamasta pedon kuvasta. Kirjaimellisen tulkinnan mukaan tällainen kuva tullaan kuitenkin tekemään tavalla tai toisella ja se kuva saa toiselta pedolta eli väärältä profeetalta hengen, niin että puhuu. Ilm.13:12-15 Jos joku ei kumarra pedon kuvaa, hänet tapetaan. Kuinka moni kristitty lankeaa kumartamaan tuollaista kirjaimellista pedon kuvaa? Ei yksikään. Pedon kuva ei ole kirjaimellisen tulkinnan mukaan mikään väkevä eksytys, joka liittyy antikristuksen tulemukseen. 2Tess.2:1-12 Väärä hengen voitelu ja suuret ihmeet sekä tunnusmerkit ovat eksytystä, jolla väärä profeetta eli toinen peto saa ihmiset kumartamaan ensimmäistä petoa eli antikristusta tai hänen kuvaansa. Ilm.13:12-15; 19:20 Nähtäväksi jää, onko tuo kuva kirjaimellinen pedon kuva vai kuvaannollinen ilmaisu antikristuksen valtaan joutumisesta eli luopumuksesta, paatumisesta ja hengellisestä kuolemasta, väärän hengen vastaanottamisesta. 2Kor.11:4; vrt. Ef.1:11-14; Matt.25:1-13

Raamatussa on paljon esikuvallista kerrontaa. Monet Vanhan Testamentin henkilöt ovat esikuvia Jeesuksesta, mm. Iisak ja Mooses. Silti he ovat myös todellisia ihmisiä, eivät vain esikuvia. Tällä tavalla voidaan ymmärtää myös Jesajan kirjan 14. luvun kirjoitus Baabelin kuninkaasta. Luvut 13 ja 14 pitävät sisällään esikuvallisen tason ja kirjaimen tason. Kirjaimen taso on Assyrian valtakunnan tuomio, esikuvallinen taso on maailman tuomio. Jos luet molemmat luvut peräjälkeen ja Jumalan Henki avaa kirjoituksia, niin huomaat tämän selvästi. Viittaan tulevaan maailman tuomioon mm. jakeissa Jes.13:4-16, joissa puhutaan Herran päivästä ja siitä hävityksestä, mikä maanpiiriä silloin kohtaa. Kuvaus sopii viimeisen ajan vitsauksiin sekä vihan maljoihin ja tulevaan tuomioon. Jesajan kirjan luvun 14 jakeet 1 - 4 kertovat siitä, miten Israelin jäännös pelastuu ja pakanakristityt liittyvät heihin. Luvun alku on kuvausta tulevan rauhan ajan valtakunnan perustamisesta maan päälle. Sitten mainitaan Baabelin kuningas, jolle Israel virittää pilkkalaulun. Hänet voidaan ymmärtää sinä Baabelin kuninkaana, joka on hallinnut silloin, kun Israel on vapautunut Assyrian vallasta. (Assyrian valtakunnan kukistuminen 614 - 612 e.Kr.) Kuvaus Baabelin kuninkaasta sopii sen ohella mainiosti myös esikuvallisena puheena saatanaan ja hänen lankeemukseensa. On seikkoja, joiden perusteella tällainen tulkinta voidaan pitää kyseenalaisena, mutta mielestäni se täydentää Raamatun kuvausta sielun vihollisen röyhkeydestä ja hänen saamastaan tuomiosta.

Petteri Haipola, 26.9.2005