Raamatun pieni suomi–suomi sanakirja

Kirjoittanut Petteri Haipola  •  14.8.2011  •  Muokattu 30.08.2011

Kokoan tälle sivulle joitakin suomenkielisen Raamatun sanoja selityksineen, joiden merkitys voi olla epäselvä lukijoille.

Sanaluettelo ja selitykset

k , p , s , v

k

kristitty

Jeesuksen Kristuksen seuraajista alettiin käyttää nimitystä kristitty ensimmäisen kerran Antiokiassa noin vuonna 40 jaa. Kreikankielen sana khristianos (Χριστιανός) esiintyy Uudessa testamentissa kolme kertaa. (Apt. 11:26; 26:28; 1Piet. 4:16) Pakanat käyttivät sitä puhuessaan Kristuksen seuraajista. Kristityt alkoivat käyttää itsestään nimeä kristitty vasta toisella vuosisadalla. Siitä tuli kunnianimi, jonka arvoa marttyyrien veri ja uskovien kokemat vainot korostivat.

Kristitty on sananmukaisesti kristuslainen, jolla tarkoitetaan voideltua Jeesuksen seuraajaa. Niin kuin Kristus on Jumalan kansan voideltu ylimmäinen pappi ja kuningas, ovat myös hänen seuraajansa voideltuja pappeja ja Jeesuksen todistajia. Jumala on voidellut kristityt Pyhällä Hengellä, jonka hän on antanut meille todistukseksi Jeesuksesta ja Jumalan voimasta hänen lapsissaan.

Kristus

Kristus on arvonimi, joka on annettu Vanhan testamentin kreikankielisenä käännöksenä hepreankielen sanalle hammasiah (ha Masiah), joka on kreikaksi kirjoitettuna Messias. Kristus tarkoittaa Jeesuksesta puhuttaessa voideltua kuningasta, ylimmäistä pappia ja profeettaa. Kristus on siis suomeksi voideltu.

Juutalaisten tapana oli voidella papit, kuninkaat ja profeetat öljyllä tehtävään vihkimisen yhteydessä. Öljy on Raamatussa Pyhän Hengen vertauskuva. Jumala on voidellut Poikansa Kristuksen Jeesuksen Pyhällä Hengellä Jumalan kansan ylimmäiseksi papiksi ja kuninkaaksi. Jeesus Nasaretilainen on se Mooseksen kaltainen profeetta, jota Israel odotti ennustusten mukaan saapuvaksi maan päälle kansansa keskuuteen. (5. Moos. 18:15) Valitettavasti vain pieni osa israelilaisista on hyväksynyt Jeesuksen Messiaakseen ja uskonut häneen.

Sen sijaan, että monet uskoisivat Jeesukseen Messiaanaan, uskovat he vääriin kristuksiin, joita esiintyy Jeesuksen ennustuksen mukaan erityisesti tämän maailman aikakauden lopulla. (Matt. 24) Vääristä kristuksista ja erityisesti viimeisten päivien petokuninkaasta käytetään nimitystä antikristus, joka on suomeksi "Kristusta vastaan" tai "Kristuksen sijaan". Jos joku väärä profeetta väittää olevansa Jumalan sanassa ennustettu Kristus, on hän silloin Kristusta vastaan ja esiintyy Kristuksena Kristuksen sijaan. Katolisen kirkon paavia on pidetty yleisesti antikristuksena 1500-luvun uskonpuhdistuksesta lähtien, mutta muitakin vaihtoehtoja on esitetty Ilmestyskirjan pedoksi. (Ilm. 13)

p

pyhittää

Verbi pyhittää on kreikaksi hagiadzoo (ἁγιάζω) ja tarkoittaa erottamista ja puhdistamista. Kun Jumala erottaa oman kansansa ja omat lapsensa tästä maailmasta, niin hän puhdistaa heidät synnistä ja vapauttaa synnillisistä himoista. Jumalan kansan ei tarvitse elää pahojen himojen mukaan niin kuin muun maailman.

pyhitys

Sana pyhitys tarkoittaa erottautumista tai erotetuksi tulemista ja puhdistumista. Kun Jumala "pyhittää" kansansa, niin hän "erottaa" sen muista ihmisistä jotakin tiettyä käyttötarkoitusta tai päämäärää varten. Jumalan kansan on tarkoitus olla valona ja suolana tälle maailmalle, että se näkisi, millainen Jumalan ihmisen tulisi olla ja miten hänen tulisi käyttäytyä. Jumalan lasten tulisi olla samalla todistus Jumalasta ja hänen voimastaan sekä tietysti hänen Pojastaan Kristuksesta Jeesuksesta, josta Pyhä Henki uskovien kautta ja heidän kanssaan todistaa.

Jumalan kansa on erotettu synnistä ja syntisistä, jotta se eläisi Jumalan tahdon mukaan. Pyhitys kestää elämän loppuun asti ja on siten jatkuva prosessi. Me muutumme sen aikana Jumalan vaikutuksesta ja voimasta yhä enemmän Kristuksen kaltaiseksi, Jumalan kuvan kaltaisuutta kohti. Pyhityksen loppu on se, että me saamme nähdä Jumalan ja elämme iankaikkisesti. Me olemme silloin samanlaisia kuin Jeesus Kristus on, mitä moraaliseen tilaamme tulee.

Kreikankielessä on kaksi sanaa, jotka on käännetty suomeksi sanalla pyhitys. Sana hagiosyne (ἁγιωσύνη) esiintyy kolme kertaa ja tarkoittaa Jumalan Hengen pyhyyttä, Jumalan majesteettia, puhdistumista, erottautumista tai moraalista puhtautta. (Room. 1:4; 2. Kor. 7:1; 1. Tess. 3:13) Sen oikeampi käännös olisi pyhyys, niin kuin se joissakin kohdissa ja käännöksissä onkin käännetty. Sana hagiasmos (ἁγιασμός) esiintyy vain raamatullisessa ja ilmestyskirjallisuudessa, kymmenen kertaa Uudessa testamentissa. Se tarkoittaa puhdistumista ja erottautumista tai sen lopputulosta: sydämen tai hengen tai yleensä elämän moraalista puhtautta.

pyhyys

Kreikan sana hagiosyne (ἁγιωσύνη) esiintyy kolme kertaa Uudessa testamentissa. Se tarkoittaa Jumalan Hengen pyhyyttä, Jumalan majesteettia, puhdistumista, erottautumista tai moraalista puhtautta. (Room. 1:4; 2. Kor. 7:1; 1. Tess. 3:13) Suomeksi sana olisi paras kääntää joko sanalla pyhyys tai puhtaus tai erottautuminen tai puhdistautuminen.

pyhä

Sana pyhä on kreikaksi hagios (ἅγιος) ja tarkoittaa erotettua: sitä, että joku tai jokin asia on erotettu jotakin tiettyä yleensä uskonnollista tarkoitusta varten. Kun kristittyjä sanotaan pyhiksi, tarkoittaa se sitä, että Jumala on erottanut heidät muista ihmisistä omiksi lapsikseen, jotka muodostavat hänen kansansa, uuden liiton Jumalan seurakunnan. Jumalan lapset ovat pyhiä, koska Jumala on kutsunut heidät ulos tästä maailmasta ja eroon sen pahoista elämäntavoista, himoista, joiden mukaan epähurskaat ja pahat ihmiset elävät.

Meidät on siis erotettu synnistä ja jumalattomista ihmisistä, tästä maailmasta. Vaikka me elämme vielä tässä maailmassa, niin emme elä kuitenkaan tämän maailman huonojen tapojen mukaan. Maailma vihaa meitä siitä syystä, että me elämme eri tavalla kuin he, vapautettuina synnistä ja sen vallasta. Maailma vihaa meitä myös sen vuoksi, että me uskomme Jumalan Poikaan Herraan Jeesukseen Kristukseen, johon tämä maailma ei usko, koska Jeesus näyttää sille toteen sen synnin ja pahuuden.

Sana pyhä on erityisesti Jumalasta ja Kristuksesta Jeesuksesta käytetty nimitys. Jeesuksesta puhuttaessa pyhä tarkoittaa sitä, että Kristus on "syntisistä erotettu" eikä ole edes syntyperänsä (sikiämisensä) puolesta Adamin perillinen, sillä hän sikisi Pyhästä Hengestä. Hän on Jumalan (ainoa syntynyt) Poika ja oman kansansa Voideltu (Messias, Kristus) kuningas ja ylimmäinen pappi.

s

Synti on kreikaksi hamartia (ἁμαρτία). Vastaava verbi tehdä syntiä on hamartanoo (ἁμαρτάνω). Se tarkoittaa moraalista hairahdusta, harhaan astumista pois oikeamielisyydestä ja sen mukaisia pahoja tekoja, mutta myös jo pahoja aikomuksia eli himoja pidetään Raamatussa syntinä. Useimmin synnillä tarkoitetaan kuitenkin pahoja tekoja, ei pahoja ajatuksia tai himoa, vaikka nekin syntiä ovat. Synti saa itse asiassa aiheensa sydämen ajatuksista, joissa paha ajatus tai himo ensin hyväksytään, ja sitten se toteutetaan käytännön tekona, ellei rangaistuksen pelko estä synnin tekoa. Kristityn tulee kamppailla pahoja himoja vastaan, niin että ei hyväksy niitä sydämessään, eikä antaudu niiden valtaan. Pyhitys eli puhdistuminen alkaa sydämestä ja näkyy lopulta myös oikeamielisenä eli vanhurskaana vaelluksena Jumalan lapsen elämässä.

Vaikka kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä ehdittyään ymmärryksen ikään, eivät kaikki ole kuitenkaan antautuneet palvelemaan syntiä, joutuneet synnin valtaan. (Room. 6:16) Jokainen ihminen on joko synnin palvelija tai vanhurskauden palvelija (oikeamielisyyden palvelija). (Matt. 6:24) Se ratkaisee myös ihmisen iankaikkisen kohtalon, kumman palvelija joku on. (Matt. 12:33-37; Joh. 5:28-29; Room. 2:12-16) Oikeamielinen ihminen saa elää Jumalan armosta iankaikkisesti, mutta väärämielinen joutuu tuomittavaksi tuhoon eli hän kuolee peruuttamattoman ja lopullisen kuoleman viimeisen tuomion jälkeen. Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä meidän Herrassamme Kristuksessa Jeesuksessa. (Room. 6:23)

Jotta ihminen voisi tehdä syntiä tuomioon johtavalla tavalla, pitää hänen ensin ymmärtää hyvän ja pahan välinen ero. Tästä syystä pienet lapset ja vauvat eivät ole kykeneviä tekemään moraalisesti tuomittavaa syntiä. Kun he oppivat sen, mitä on lupa tehdä ja mitä ei saa tehdä, mutta rikkovat kasvattajiensa (ja Jumalan) käskyjä vastaan, tekevät he moraalisesti tuomittavaa syntiä. Se, missä vaiheessa lapsi menettää iankaikkisen elämän Jumalan silmissä synnin palvelemisen (orjuuden) vuoksi, on Jumalan yksin päätettävissä. Jumala tuomitsee kaikki ihmiset oikein ja oikeamielisesti eikä tee virheitä tuomioissaan, toisin kuin me ihmiset.

Myös epäusko on syntiä, sillä se johtaa käytännössä pahoihin tekoihin ja himojen orjuuteen. Epäuskoinen ihminen ei ole uskollinen Jumalalle eli hän ei tottele Jumalaa, koska ei usko häneen, eikä pidä hänen käskyjensä mukaan elämistä korkeimpana ihanteena ja tavoitteena omassa elämässään. Epäusko johtaa myös totuuden hylkäämiseen ja valheen pitämiseen totena, mikä tekee epäuskoisesta ihmisestä synnin orjan, vaikka hän eläisi muuten näennäisesti hyvää ja synnistä erotettua elämää. Tästä syystä epäusko on yksi tuhon ja lopullisen kuoleman tuomion peruste. Jumala ei edellytä keneltäkään kuitenkaan enempää uskoa kuin antaa sanansa ja muun todistuksensa kautta. Jokainen voi uskoa näkymättömään luojaan, vaikka ei olisi kuullut Raamatusta, ja jokaisen on mahdollista elää moraalisesti hyväksyttävää elämää (lankeemuksia lukuunottamatta), jos hän noudattaa sisäistä oikeudentajua, jonka on saanut syntymälahjana Jumalalta. Jos joku antautuu palvelemaan syntiä, paatuu hänen sydämensä, eikä hän erota enää hyvää pahasta. Joku saattaa jopa pitää pahan tekemistä hyvänä asiana ja hyvän tekemistä pahana asiana (ajattele vaikka suomalaisten suhtautumista humalahakuiseen juomiseen tai pornoon).

Paavali puhuu roomalaiskirjeessä yhden kerran synnistä ikään kuin sillä olisi oma tahto ja se olisi subjekti, joka "asuu minussa". (Room. 7:17) Tätä ei tule ymmärtää kuitenkaan siten, että Paavali ei olisi ollut itse vastuussa pahoista teoistaan, koska jokin paha tai pahan voima asui hänessä. Tämä on pelkkä kielikuva, jolla hän kuvasi vanhan ihmisensä pahaan taipuvaista luontoa, joka oli kuitenkin mahdollista kuolettaa Hengen avulla, jonka hän oli Jumalalta uudestisyntymisessä saanut. (Room. 8:13) Paavali tunnusti siis sen, että hänessä oli ollut ja yhä vielä oli taipumusta pahan tekemiseen, mutta sitä ei ollut pakko tehdä, koska Jumalan voimassa oli mahdollista olla tekemättä syntiä ja elää oikeamielisesti Jumalan tahdon mukaan. Tämä taas ei tarkoita sitä, ettei kristitty voisi langeta koskaan pahaa tekemään. Jokainen meistä lankeaa joskus, jos ei muuten, niin ajatuksissa tai sanoissa, mutta synnille ei pidä antaa silti valtaa, niin että se saa hallita meitä. Sen sijaan kristityn tulee hallita syntiä ja pidättyä sitä tekemästä, mikä on mahdollista Jumalan armon vaikutuksesta hänen voimassaan.

v

vanhurskas

Sana vanhurskas on nykysuomeksi "oikeamielinen". Se on käännös Uuden testamentin kreikan sanasta "dikaios" (δίκαιος). Sanan vanhurskas merkitystä on vaikea ymmärtää, toisin kuin sen englanninkielistä käännöstä "righteous". Sanan righteous vartalon "right" merkitys "oikea, oikein" on tuttu kaikille englanninkieltä taitaville. Sanan loppuosa -eous tarkoittaa sitä, että "joku pyrkii oikeaan" tai "oikeamieliseen elämään". Niinpä henkilö, joka on "vanhurskas", pyrkii elämässään oikeamielisyyteen ja on "oikeamielinen". Näin sana vanhurskas avautuu ymmärryksellemme, mutta parempi olisi käyttää nykysuomen sanaa "oikeamielinen", sillä kaikki ymmärtävät sen merkityksen ilman sen suurempaa vaivaa tai miettimistä. Sana "vanhurskas" pysyy sen sijaan merkitykseltään tuntemattomana tai epäselvänä suurelle osalle suomea äidinkielenäänkin puhuvista henkilöistä.

Sanan vanhurskas eli oikeamielinen vastakohta on väärämielinen, kreikaksi adikos (ἄδικος). Se on käännetty vuoden 1938 Raamattuun sanalla "väärä".

vanhurskauttaa

Sana vanhurskauttaa tarkoittaa sitä, että joku osoittautuu vanhurskaaksi, oikeamieliseksi tai hänet julistetaan sellaiseksi. Paavalin mukaan ne eivät ole oikeamielisiä Jumalan edessä, jotka kuulevat lakia vaan ne, jotka noudattavat sitä (Room. 2:13): heidät siis todetaan oikeamielisiksi tekojensa ja pyhän elämänsä kautta. He osoittautuvat vanhurskaiksi eli oikeamielisiksi, sillä he elävät oikeamielisen ihmisen tavalla, Jumalan käskyjen mukaan. He tottelevat Jumalaa.

Verbi vanhurskauttaa on kreikaksi dikaiaoo (δικαιόω). Sen merkitys ei avaudu kovin helposti nykyään eläville suomalaisille. Se olisi siitä syystä parasta kääntää suomeksi kulloinkin asiayhteyteen sopivilla nykysuomen sanoilla: julistaa oikeamieliseksi, osoittautua oikeamieliseksi, tulla oikeamieliseksi, tehdä oikeamieliseksi tai näyttää olevansa oikeamielinen.

väärä

Kreikankielen sana adikos (ἄδικος) on suomeksi "väärämielinen" tai "väärä", niin kuin se on käännetty vuoden 1938 käännökseen. Sana tarkoittaa väärämielistä ihmistä, joka vääristää oikeuden, hylkää Jumalan lain ja rikkoo tahallaan sitä vastaan. Väärämielinen ihminen ei tottele Jumalaa eikä edes tahdo totella häntä. Väärämielinen ihminen rikkoo jatkuvasti ja tahallaan muita ihmisiä vastaan saadakseen siitä itselleen jotakin hyötyä.

Sivun alkuun