Rahankeräysrikos ja korvausvaatimukset

2008 Kirjoittanut Petteri Haipola

 

Julkisuudessa on esiintynyt virheellistä tietoa WinCapita jutun tutkinnan yhteydessä siitä, että rikoksen uhreilla olisi mahdollisuus saada takaisin laittomaan rahankeräykseen sijoittamansa rahat. Jos WinCapitaa ja sen toimintaan osallistuneita syytetään laittomasta rahankeräyksestä ja pyramidipeliin osallistumisesta, niin silloin myös uhrien rahat tuomitaan valtiolle menetetyiksi, vaikka peliin osallistunut ei olisi levittänyt tietoisesti valheellisia väitteitä toiminnan luonteesta ja laadusta. Rahankeräysrikoslaissa ei tunneta sellaista asiaa kuin rikoksen uhrien mahdollisuus saada takaisin toimintaan sijoittamansa rahat ja varallisuus. Ne tuomitaan automaattisesti valtiolle menetetyiksi, jos pyramidin huipulla olevilta saadaan takavarikoitua rahaa ja varallisuutta, ja heidät tuomitaan lopulta syyllisiksi rikoksiin. Rahankeräykseen sijoittaneilla ei ole siis oikeutta vaatia takaisin sijoittamiaan rahoja rahankeräyslain perusteella. Jos tapaukseen sovelletaan muita lakeja, niin silloin tämä korvausten saamisen mahdollisuus rikoksen uhreilla saattaisi olla.

Jos oikeus päätyy ratkaisussaan siihen, että laittomaan rahankeräykseen osallistuneet ovat samalla myös törkeän petoksen uhreja, niin silloin uhrit voisivat saada vahingonkorvausta syyllisiksi todetuilta. Tästä ei ole kuitenkaan mitään takeita tässä vaiheessa olemassa ja oikeuden päätös tulee olemaan ennakkopäätös tässä asiassa. Suomen rahankeräyslain puitteissa ei kuitenkaan sijoitettuja rahoja ja varallisuutta ole mahdollista saada takaisin. Rikoksen uhrit ovat tässä suhteessa täysin suojattomassa asemassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on erilainen lainsäädäntö tässä asiassa ja tähän asti suurimman tuomitun pyramidipelin, SkyBiz Internationalin, uhrit saattoivat saada sijoittamansa rahat takaisin liittovaltion tekemistä takavarikoista. Suomessa törkeästä petoksesta on periaatteessa mahdollista vaatia korvattavaksi muutkin toiminnan kulut kuin vain sijoitettu pääoma. Rikoksen uhrien olisikin nyt syytä esittää vaatimuksinaan kaikkia niitä kuluja, mitä toiminnasta on heille aiheutunut, ja vaatimukset tulisi perustaa vahingonkorvauslakiin ja rikoslakiin koskien törkeän petoksen uhrin asemaa ja oikeuksia.

Rahankeräyslain mukaan laittomaan rahankeräykseen sijoitetut rahat tuomitaan valtiolle menetetyiksi, vaikka sijoittaja ei olisi levittänyt ideaa eteenpäin tai ollut tietoinen toiminnan petollisesta luonteesta. Kaikkia rahaa pyramidipeliin sijoittaneita ei kuitenkaan haasteta oikeuteen epäiltyinä rikokseen. Kanteita nostetaan WGI-tapauksen perusteella vain niitä vastaan, jotka ovat hyötyneet rikoksesta eli saaneet voittoa tai tarpeeksi suuren määrän palkkioita. Rajaksi muodostui noin 500–1000 euron palkkiot, joten WinCapita-jutussa pitäisi tavallisten rahaa sijoittaneiden välttyä rikossyytteeltä, elleivät he ole saaneet palkkioita lainkaan, tai ovat saaneet vain vähän palkkioita. Jos joku on saanut palkkioita esimerkiksi yli 1000 euroa tai enemmän kuin on sijoittanut rahaa, niin hänet tulisi haastaa oikeuteen ja periä häneltä rikoksella saatu hyöty valtiolle menetetyksi. Ellei osaa tästä summasta tai kaikkea rikoksella saatua hyötyä katsota törkeällä petoksella saaduksi, niin sijoituksensa menettäneillä ei ole mitään toivoa saada takaisin sijoittamaansa rahaa. Siitä huolimatta on viisainta tehdä asiasta rikosilmoitus, sillä se kertoo peliin osallistuneen rehellisyydestä ja halusta saada rikoksen tekijät tuomituiksi. Rikosilmoituksen tehneen tulee kuitenkin pystyä osoittamaan todeksi, ettei hän ole saanut WinCapitalta palkkioita tai voittoa sijoitukselleen. Muussa tapauksessa häntä voidaan epäillä rahankeräysrikoksesta ja hän joutuu maksamaan saamansa hyödyn valtiolle sekä saa lisäksi rangaistuksen rikoksesta (sakkoa tai ehdollista vankeutta). Rehellisellä ja rahansa menettäneillä klubilaisilla ei ole kuitenkaan mitään pelättävää, joten rikosilmoituksen tekeminen kannattaa ja on koko yhteiskunnan etu.

WinCapitan päätekijöiltä takavarikoituja rahoja tulisi käyttää ensisijaisesti oikeudenkäyntikulujen maksamiseen ja yhteiskunnan rahoittaman poliisitutkinnan kulujen peittämiseksi. Tästä syystä oikeuden tulisi katsoa riittävän suuri osa WinCapitan toiminnalla kerätyistä varoista laittomaan rahankeräykseen perustuen valtiolle menetetyksi. Jos päädytään rikoksen uhreille maksettaviin korvauksiin, niin niiden kokonaismäärä ei saa ylittää yhteiskunnalle aiheutuvia kuluja rikostutkinnan ja oikeudenkäyntien osalta. Totuushan on kuitenkin se, että kaikki kerätyt rahat ovat laittoman rahankeräyksen avulla saatuja, joten periaatteessa koko summa voitaisiin tuomita valtiolle menetetyksi, eikä korvausvaatimuksia tarvitsisi edes käsitellä. Rahansa sijoittaneet menettäisivät rahansa suoraan valtiolle ja päätekijöille ilman oikeutta korvauksiin. Tämä ei toisaalta olisi oikeudenmukaista, sillä suuri osa rahojaan sijoittaneista on ollut hyväuskoisia rikoksen uhreja eikä rikoksen levittämisellä itselleen hyötyä hakeneita rikollisia. Tästä syystä oikeuden tulisi etsiä kohtuullinen linjaus sille, mikä osa takavarikoiduista varoista käytettäisiin rikoksen uhrien hyväksi ja mikä tuomittaisiin valtiolle menetetyksi rikoshyödyksi.

Sovellettavat lainkohdat

Sivun alkuun | Hakemistoon