Banjomonnit kutevat
Maiju Ruismäki

Banjomonnit tyytyvät melko vähään ja sairastelevat harvoin. Hieno hiekkapohja ja hyvä ruokinta valojen sammuttamisen jälkeen ovat perusedellytykset näiden kalojen hyvinvoinnille.

 

 

Banjomonnit (Aspredinidae) jaetaan kolmeen alaheimoon ja 13 sukuun. Olen tutustunut lähemmin neljään lajiin, jotka ilmeisesti kaikki kuuluvat Bunocephalus-sukuun. Valtaosa Suomeen tulevista banjomonneista on yhtä ja samaa lajia mutta harvinaisempiakin lajeja löytyy silloin tällöin samoista tuontieristä tavallisimpien kanssa. Näitä kannattaakin pitää silmällä, sillä osa lajeista on todella kauniin ruskeasävyisiä.

HELPPOJA HOIDOKKEJA

Banjomonnit tyytyvät melko vähään ja sairastelevat harvoin. Hieno hiekkapohja ja hyvä ruokinta valojen sammuttamisen jälkeen ovat perusedellytykset näiden kalojen hyvinvoinnille. Vaikka banjomonnit keskittävätkin kaiken aktiivisen toimintansa yöaikaan ja torkkuvat valoisan ajan hiekan alla pieniä ruokaeläimiä väijyen, ne oppivat helposti syömään myös valojen ollessa päällä. Mielestäni banjomonneja tulisi mieluummin pitää pienessä parvessa kuin yksitellen tai parittain, joidenkin kirjallisuustietojen mukaan ne myös kutevat mieluimmin joukolla. Jotkin lajit tuntuvat viihtyvän ajoittain miekkakasvien lehdillä niinikään pienessä parvessa, vaikka kaivautumiseen sopiva pehmoinen pohjamateriaali olisikin tarjolla. Tälle en ole löytänyt kirjallisuudesta selitystä.

KUTU ONNISTUU PIENESSÄKIN AKVAARIOSSA

Banjomonnin kudettaminen ei ole mahdotonta. Hyvin ruokituista kaloista sukupuolet erottuvat helposti naaraan pulleasta vatsasta. Kudetin omia Bunocephalus coracoideuksiani viime keväänä. Kutuakvaariona käytin 40-litraista akvaariota, johon laitoin runsaasti puhdasta hienoa hiekkaa ja suurehkon juurakon sekä suodattimen ja hieman kasvillisuutta. Käytin kutuun kahta naarasta ja yhtä koirasta. Vesiarvot eivät niukkojen kirjallisuustietojen mukaan ole kriittisiä eivätkä omat kalanikaan ollenkaan moittineet puhdasta Helsingin vesijohtovettä, jonka pH oli tuolloin neutraali, kovuus noin 3 ja lämpötila 26-27 astetta. Pidin akvaarion pimeänä ja laitoin kalat muitta mutkitta heti sisään. Parina seuraavana päivänä ne uivat erittäin vilkkaasti poikkisuunnassa pitkin laseja, hieman samaan tapaan kuin laseja puhdistavat Corydorakset. Ruokin kaloja useaan otteeseen surviaisilla ja hiutaleilla kun en täysin tarkasti tiennyt olivatko ne oikeasti kutuaikeissa vaiko vain suunnattoman nälkäisiä.


Banjomonnejakin tulisi mielellään pitää
pienessä parvessa
  Kolmantena aamupäivänä sytytin valot hetkeksi ja huomasin juurakolla useita vastalasketun näköisiä mätimunia. Ne olivat harmaita ja hieman soikeita ja muutaman millin paksuisen hyytelökerroksen sisällä. Juurakolla olevissa munissa näkyi hiekan murusia, joten ilmeisesti tämäkin laji kutee hiekkaan niinkuin kirjallisuus kertoo useimpien banjomonnien tekevän. Sammutin valon uudelleen siltä varalta että munat olisivat valolle herkkiä. Kalat rauhoittuivat tämän jälkeen täysin.

POIKASET KUORIUTUVAT

Ensimmäiset poikaset havaitsin kolmantena päivänä kudusta. Poikaset olivat 5mm mittaisia ja harmaan läpinäkyviä, melkein raidallisia, ja niillä oli vihertävä ruskuaispussi. Ne muistuttivat pieniä tikkuja, joissa on pieni pallo toisessa päässä. Poistin vanhemmat tässä vaiheessa akvaariosta. Seuraavan päivän iltana poikaset jo uivat hiekalla ja niiden ruskuaispussit olivat hävinneet. Ruokin poikasia nestemäisillä ja tomumaisilla poikasruuilla, mutta mieluimmin ne laidunsivat likoeläimiä kotiloiden jätöksistä. Vanhemmistaan poiketen poikaset olivat aktiivisia myös päivällä ja etsivät ruokaa taukoamatta. Ne kasvoivat melko nopeasti ja olivat viikon kuluttua noin 7mm pituisia. Samalla niiden väritys muuttui harmaaraitaisesta ruskehtavaksi ja ruumiinmuoto alkoi hahmottua. Puolentoista viikon iässä poikaset olivat jo aivan täydellisiä pienoisaikuisia ja alkoivat omaksua vanhempiensa flegmaattista käytöstä.

  VEDEN LÄMPÖTILA TÄRKEÄÄ

Tämän jälkeen poikaseni vain kasvoivat, kunnes kuolivat parisenttisinä heinäkuun alussa ilmeisesti liiasta kuumuudesta aiheutuneeseen tartuntaan. Poikasia oli vain noin 50 siinä vaiheessa kun niiden laskeminen viimein onnistui. Ilmeisesti olin keskeyttänyt kudun, sillä banjomonnien pitäisi kutea kerralla jopa 4000-5000 munaa. En kyennyt pitämään kasvatusakvaarion lämpötilaa tarpeeksi matalana ja poikasia alkoi menehtyä kun lämpötila nousi yli 29 asteen. Aikuisia kaloja tällaiset lämpötilat eivät lyhyellä ajalla ole haitanneet.

Takaisin

© 2000 Pekka Sivander